maanantai 24. helmikuuta 2014

Tättärätää, täältä tulee tammahevonen!

Tässä kohtaa pitää oikein hetki rauhoittua ja tuumailla että saa kirjoitettua tammahevosesta edes jotain hyvää.

Tammahevonen on käytökseltään aika, sanoisinko erikoinen.
Kun sillä on kiima, se on ihan mahdoton. Silloin yleisesti ottaen ei sovi kiusata häntä ainakaan millään työhön liittyvällä. Kiima-aikana tammahevosta ahdistaa, vinguttaa, kylkiin sattuu, vatsaankin sattuu ja kaikki hevosystävät on ihan tyhmiä.
Sitten kun tammahevosella ei ole kiimaa, sitä ahdistaa, sitä vinguttaa, sen kylkiin ja vähän vatsaankin sattuu ja kaikki hevosystävät on ihan tyhmiä. Eikä se työntekokaan ole kovin kivaa.

Jos kuitenkin saat tammahevosen suostuteltua työntekoon, muista muutama asia: Se mikä sujui eilen, ei todellakaan suju tänään. Ja se mikä ei suju tänään, ei tule paranemaan tammahevosta käskyttämällä. Useat tammahevoset ovat allergisia käskyttämiselle, oireina niillä esiintyy erittäin nopeaa takapään kevenemistä, korvien taaksepäin kääntymistä ja hampaiden vilauttelua. Tälle allergiselle reaktiolle on kyllä parannuskeino, työn keskeyttäminen tai ainakin sen muuttaminen sellaiseksi josta tammahevonen varmasti pitää.

Nyt kun tammahevosen käskyttäminen ei ole vaihtoehto, mutta jostain syystä se täytyisi saada tekemään töitä, pitää siis keksiä joku muu keino siihen. No, sehän on tietysti suostuttelu, myötäily, olemattomista kehuminen ja kaikenlainen palkitseminen. Sinun pitää saada siis tammahevonen uskomaan että kaikki työ jota sillä teet on hänen itsensä idea. Ja niitä omia ideoitaan on tietysti kertakaikkisen mukava toteuttaa!!!

Jos ja kun tulet tammahevosen kanssa reippaan työskentelyjakson jälkeen talliin, pidä huolta että kuivikkeet on juuri oikealla tavalla aseteltu, vesikupin vesi on juuri oikean lämpöistä ja karsinassa on juuri oikean makuista ruokaa hänen armolleen. Jos nämä ehdot eivät täyty, tammahevonen kyllä ilmaisee tyytymättömyytensä kipakalla potkulla karsinan päätyseinään.

Tai itse asiassa, tammahevonen potkaisee kipakasti seinään ihan muuten vaan, vaikka juuri mikään ei olisi huonosti. Sellaisia ne tammahevoset vaan on.

Tammahevosilla on tietysti yksi ominaisuus ylitse muiden, joka huolestuttavan usein saa tuoreen hevosenostajan päätymään tammaan ihan hyvän ruunan sijasta. Tammahevoset nimittäin kykenevät lisääntymään! Ja mikäpä sen mukavampaa kuin teettää pikku tuittupää omasta isosta tuittupäästä.  Eihän se varsa tietenkään sitä emän luonnetta saa geenien muodossa. No ei saa, mutta varhaisen käyttäytymismallin saa, ja se jos mikä juurtuu syvälle. Ihan kuten ihmislapsissakin, varsahevosen kaikki ärsyttävät piirteet juontavat juurensa emän kanssa vietetystä laatuajasta.

Olen aivan varma että tammahevoset opettavat varsoilleen ne ikävimmät käytöstavat ihan vaan vituttaan, jotta saamme kärsiä jatkossakin.

Sellaisia ne tammahevoset vaan on!

Kuvituksena tammahevosia tilaltamme.

Eida, täydellinen tammahevonen

Eti, samoin täydellinen, nyt jo edesmennyt tammahevonen

Eranda, edellisen jälkeläinen

Tammahevonen, varsahevonen ja ruunanrupukka






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti