lauantai 25. toukokuuta 2013

Musa-arvoitus

Siitä vaan painatte play ja jäätte hetkeksi miettimään että mitä ihmettä tämä vihje nyt voi tarkoittaa??? (video on siis eka vihje)

Mitäköhän olisi voinut tapahtua tänä keväisenä päivänä joka tämän musavideon julkistamiseen johti? (tää on toinen vihje)

Miten ihmeessä tää liittyy minuun, Vääpeli Valmettiin? (no voi jumalauta, tää on jo kolmas vihje)



Nokkelimmat varmaan jo alkaa olla hajuilla.... (ellei tästä tajua niin älkää suotta tehkö sitä Mensan testiä, ette te sitä läpäise kuitenkaan)

Hei haloo, tänään oli se päivä jolloin alkoi mun muijan, Eidan, kiima!!! Kiima on siis päällänsä!!! The heat is on!!!

Understand, heat on lontoota ja tarkoittaa kiimaa. Ja haju, se haju, on tästä päivästä lähtien mun sierainreseptoreissani tallessa aina syksyyn asti, on se vaan niin herkkua! Ja kun on muija ihan kiimassa, niin sehän tarkoittaa sitä että kohta sitä (toivottavasti ainakin) mennään oriasemalle antamaan vähän raakaa rakkautta keinovaginalle! _Täytyy vielä ottaa selvää ton Sarin suunnitelmista tälle kesälle, peukut pystyyn että tie vie Noormarkkuun!

Ai ai ai, vai pitäiskö sanoo nai nai nai!





tiistai 21. toukokuuta 2013

Äijät potenssiin kaksi

Meilläpäin on tapana että todellisia äijiä käsittelee todelliset äijät.

Tässä kaksi kuvaa joiden molempien nimenä on Äijät, ihan kuvaavaa!


Ja loppuun vielä äijämusiikkia, niin on toi Kilmisterikin ikäänkuin edustettuna!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Oliks tää semmonen halpamatka?

Joopa joo, ihmettelin eilen kun illalla Sari puunas mua oikeen olan takaa, selvitti oikeen harjan ja hännänkin (se ei tee sitä hirveen usein) ja kaiken lisäks vielä laittoi kaviolakkaakin. Siis mitä ihme ponitallitouhua taas, Arskakin tuli siihen jo kyselemään. No kun tänään aamulla piti olla oriasemakeikka, ja sinne (eikä minnekään muuallekaan julkisuuteen) mennä tukka takussa ja kaviot mudassa. Niin.

No, aamu kun valkeni niin ilmeni että tämän aamun keikka siirtyy johonkin toiseen päivään. Vähän kyllä harmitti, mutta onneks pääsin pienimuotoiselle laidunlomalle puoleksi päiväksi.

Ihan ensimmäiseksi aidan sähköistys piti tarkistaa, ihan vaan varmuuden vuoksi...






Eipä toi kesätarha nyt mikään kummonen oo, mutta piisaa mulle, ainakin toistaiseksi.





Ja Sari oli luonnollisesti kamera valmiina räpsimään musta mahtavia kuvia, joissa mä sekoilen ja hypin pystyyn ja teen kaikkia mulle ominaisia muuvsseja. No, toisin kävi, mä söin ja piehtaroin, ja piehtaroin ja söin.




No ihan teidän mieliks otin päivän päätteeksi sentään muutamia juoksuaskeleitakin, jotta saatte vähän ihailla mun atleettista vartaloani.


Tervetuloa kesä ja loma, eli kesäloma!










perjantai 17. toukokuuta 2013

Kilmisterin kommentit elämästä tähän asti

Moi!



Mä oon Kilmister, mut saatte kutsua mua Lemmyksi. Varastin tolta Valmetilta blogijulkisuutta hetkeksi, ihan vaan kertoakseni mitä kuuluu. Jatkossa varmaan toi herraisoherra kertoilee meidän kuulumisista, mutta haluan heti tähän alkuun antaa näytteen omasta verbaalisesta lahjakkuudestanikin!

No mä siis synnyin 13.05.2013 maanantaina, ja olin tosi oma-aloitteinen heti syntymän jälkeen. Siinä vaiheessa kun Sari pääsi talliin, oli meillä äipän kanssa jo selvät sävelet, äippä hoiti synnytyksen ja mä hoidin oman ruokintani. Tajusin heti mihin pitää telakoitua maidon saamiseksi, ja se on kyllä harvinaisen ihanaa herkkua se!

Jahka noi liian pitkät ja liian monet jalat saatiin selvitettyä, me päästiin ulos ja kyllä se maailma on ihmeellinen paikka. Eka kerta meni vähän ihmetellessä, ja jalkoja sovitellessa rungon alle, mutta jo seuraavina kertoina toi Sari sai olla varuillaan kun tää ferrari kiihtyy... Tulen kuulemma liian kovaa liian lähelle...

Me ollaan nähty jo 3 eri eläinlääkäriä tässä muutaman päivän aikana, ensin maanantaina eläinlääkäri tuli tarkistamaan että mutsilla ja mulla on kaikki kunnossa. No olihan meillä, ja sit se sanoi jostain syystä Sarille, että "sä oot vielä pulassa ton varsan kanssa". Kuulemma olin silloin jo aika luonteikas.

No sit keskiviikkona mutsi oli vähän kipeä, se vaan makoili ja nousi ainoastaan silloin ylös kun mä vaadin tissiä. No, sit taas eläinlääkäriä paikalle ja mutsi sai kipulääkettä, kaikki oli muuten kunnossa mutta luultavasti se oli vähän reagoinut matolääkkeeseen. Huh, iltapäivällä mutsi oli taas oma itsensä, ja Sarikin sai taas kerättyä itsensä. Mä muuten näytin tollekin eläinlääkärille pomon paikan, se meni meinaan kopeloimaan mutsin tissejä, vaikka ne on vähän niinku varattu mulle. Mun oli pakko tunkea siihen väliin, mun mutsin tissit kuuluu vaan mulle ja mutsille! Sari taas varoitteli eläinlääkäriä että kannattaa melkein väistyä kun Kilmisteri tulee, se ei paljon lupaa kysele!

Ei siinä vielä kaikki, keskiviikkoillalla Sari huomas että mä en ehkä ollut kakannut sinä päivänä ollenkaan, pissannut kyllä. Ja mulla oli vähän masu pipi, eikä kakka sit tullutkaan vaikka mä ihan tosissani yritin. Olin kyllä muuten elämäni kunnossa, mutta Sari halus jostain syystä nähdä mun kakan, niin se kutsui yöllä eläinlääkärin. Tää eläinlääkäri laittoi mun peppuun jonkun ihme letkun, ja laittoi sitä letkua pitkin mun peppuun vettä ja liukastetta. Siis onko tää ihan normaali hevosenelämään kuuluva toimenpide, kysyn vaan? Se ei meinaan tuntunut kovin kivalta, mutta kun en karkuunkaan päässyt niin pitihän se kestää... Sen jälkeen mä olin semmonen juokseva paskavesitykki, kun mun pepusta suihkusi paskavettä aina kun mä juoksin ympäri karsinaa, se oli siistiä! Taisin tykittää vähän ton Sarin päällekin! Tuli sieltä sitä oikeeta kakkaakin, joten Sari pääsi pariksi tunniksi nukkumaan.

Torstaina Sari vielä tuuttas mun peppuun lisää vettä ja liukastetta ja yritti saada mut juomaan parafiiniöljyä, kun se halus vieläkin omin silmin nähdä että se kakka tosiaan liikkuu sieltä suolesta ulospäin. No, illalla mä palkitsin Sarin työn ja kakkasin oikeen kunnon sinappikasan. Vähemmästäkin menee masu löysäks kun suoli on täynnä vettä ja liukkaria, mutta kai nää ihmiset tietää mikä on meille parasta, tai toivotaan niin.

Nyt me ollaan jo ihan ok, Sari edelleen mittaa meidän kuumetta 3 kertaa päivässä ja muutenkin on kotosalla aika paljon, jotta mahdollisiin komplikaatioihin päästään heti kiinni.

Sit muutama luonteenpiirre jotka oon kuullu sanottavan musta:

Pelkäämätön
Oma-aloitteinen
Määrätietoinen
Orimainen

Eli POMO!

Ja sit niitä kuvia, olkaa hyvä!



Tässä on just menossa semmonen kiihdytys, harmi että toi meidän ensiaitaus on vähän pieni...

Mulla on kuulemma aika pitkät ja tuuheat silmäripset.  

Tossa toi Valmet yrittää hurmata mun mutsia, joka ei ihan vielä lämmennyt


Ja tässä mä kerron Valmetille kuka on kingi.










maanantai 13. toukokuuta 2013

Varsavaroitus

No niin, nyt näyttää siltä että mun treeniblogi täyttyy ainakin hetkeksi varsa sitä ja varsa tätä teksteistä ja kuvista. Katsokaas kun tuli taas viime yö valvottua kun toi Ransu synnytti pienen orivarsan. Siis nyt niitä elvistelijöitä on sit kaksin kappalein, ensin Niilo ja nyt tää uus prinssi. Voihan vitalis.

Synnytys meni ilmeisen hyvin, vaikka Ransu onkin ensikertalainen. Vähän se oli väsynyt kyllä aamulla, mutta kuulemma sen äidinvaistot heräs heti kun varsa oli ulkomaailmassa. On se vaan ihmeellinen asia. Vähän ihmettelin kun Sari tuli normaalia aikaisemmin talliin, ja pyjama päällä vielä... Yleensä (vaikka mailla ollaankin) on sentään tapana pukea vähän vaatetta ylle kun lähdetään ulos, mutta Sari väitti että hän vaan tiesi että nyt se varsa siellä sit odottaa. Ja niinhän se odottikin. Se on kuulkaa kova poika syömään, oikeen vitutti kuunnella sen maiskutusta koko aamun, onneks päästiin Eidan kaa ulos aika pian, syömään ihan oikeiden hevosten ruokaa, eli heinää. Noi tommoset maitopojat on kyllä niin säälittäviä.

Tää mestari tulee kuulemma olemaan nimeltään Kilmister, kavereiden kesken Lemmy vaan. Tossa on sen kuva:

Niin tää on originaaliLemmy



Ja tossa on se toinen Kilmister




Tässä doggiebagissa toi jätkä tuli perille.
Piti tulla ihan videokin jätkän ekasta ulkoilusta, mutta juutuupissa on jotain häikkää, joten joudutte odottamaan filmin julkaisua tovin.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Auringonlasku ja pedot, mikä täydellinen yhdistelmä

Kuten Sari jo lupailikin, lauantai-illalla tuli mun vuoro päästä maastoratsastukselle. Yritin tarhassa tehdä muutamia hallittuja väistöliikkeitä, jotta en olisi joutunut Sarin kahlitsemaksi, mutta aika pian totesin että turha vaikeuttaa tätä muutenkin niin vastenmielistä tilannetta.

Kun jouhet oli suittu edustuskuntoon, kamat selkään ja menoks. Ilta oli upea, aurinko laski selkäsi taa, vai miten siinä biisissä sanotaan, ja kävelimme kaikessa rauhassa pitkin metsäteitä. Kuten tiedätte, mulla on tapana aina välillä pysähtyä ja ottaa niinsanotusta tila haltuun, ja niin tein tälläkin kertaa. Pysähdyin pari kertaa heti tossa alkumetreillä, tsekkasin mestat ja taas jatkettiin. Ellen olisi saanut näitä tsekkauksia suorittaa, olisin saattanut vähän hermostua Kettu Repolaisesta joka singahti yhtäkkiä metsästä tielle. No, Sari vähän säpsähti mutta meikkis oli ihan että noi on niin nähty! Mä ikäänkuin suojelin Saria metsän pedoilta.

Ai ei oo kettu todellinen metsänpeto??? No on se nyt ainakin enemmän peto kun ne saatanan rusakot joita täällä singehtelee aivan hallitsemattomasti. End of story.

Mentiin aika pitkälle ja aina välillä ihailtiin sitä upeaa auringonlaskua, ja kuulemma mikään muu ei rikkonut tuota täydellistä tunnelmaa kun mun ajoittainen moshailu. Onhan sitä nyt pakko näyttää että ei täällä mitään nössöjä ratsuja olla, ja kun kaulaa on suotu vähän enemmän kuin normihevosille, niin pitäähän sitä vähän viskellä. Kuulemma, moisesta viskelystä voi joku ratsastaja jopa tipahtaa maahan. Siis häh, eikö mun tarvii enää edes pukitella, vaan pelkkä päänheilautus voi riittää?! Mahtavaa, mitä helpommalla ratsastajasta pääsee eroon sitä parempi! Tää kuulemma pätee semmosiin ratsastajiin joilla on vatsalihakset vähän heikossa hapessa, joten kehotan (koko hevoskunnan puolesta) teitä wannaberatsastajia työstämään niitä vatsalihaksia, ennen kuin se on liian myöhäistä!

Ei kai siinä muuta ku reeniä horot!!!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tissejä ja peppuja

Sarille tuli jostain kumman syystä valtava halu kuvailla noiden muijien tissejä ja peppuja. Mä en aina ihan ymmärrä sen aivoituksia, mut kai noillakin kuvilla on joku syvällisempi merkitys.

Tässä on Ransun tissit tänään

Ja tässä Eidan tisukat tänään, kieltämättä Ransun tissit on vähän täyteläisemmät...

Joka kuulemma johtuu siitä että se on niin viimeisillään tiineenä että elämä alkaa olla jo raskasta

Mä oon enemmän peppumiehiä, tykkään tästä kuvasta eniten! Tässä on yritetty kuvata Ransun mahaa tästäkin perspektiivistä.

Meitä satelee jo taivaalta!

Moi!

Mutsi kertoi että se oli saanut jonkin verran julkisuutta tässä blogissa, joten me halutaan myös osamme! Ai ketkä me, no mutsin pikku lapsoset tietty!

Meillä oli mun veljen kanssa yks ilta mukava leikkituokio, jonka toi Sari tuli ikävästi keskeyttämään. Oltiin just hyppimässä hyllyltä toiselle, kun satulahuoneen ovi aukes ja mun veljellä meni pahasti askelmerkit sekaisin. Hätäpäissään se yritti hypätä Sarin päähän! No piru vie, Sari meni ja väisti ja mun broidi putos lattialle...

Mä olin hetken että "dude, what´s up?" mutta onneks se sai soperrettua että ei sattunu. Mä vähän pelästyin. Ei kyl voikaan sattua kun ei vertakaan näy.

Sari sai napattua musta vaan yhden kuvan, kun en oo ihan sinut sen kanssa vielä. Mutta huomaatteko aikamoista yhdennäköisyyttä mutsin kanssa?






Me lähdettiin broidin kaa vetämään ton photoshootin jälkeen, arvattavasta syystä...



Reeniä horot reeniä!

Mä niin nautin tästä päivästä, aurinko on paistanut koko päivän ja oon saanut seurata kun Omppu ja Mari on joutuneet treeneihin! Kyllä mieltä lämmittää kun näkee että toiset joutuu tekemään oikeen töitä. Pahaltahan ne näytti sen jälkeen, kummallakin on vielä vähän tota talvikarvaa (kun ei kuulemma vielä ilman sitä tarkene) ja treenin jälkeen ne joutui vielä vähän pesullekin, ei oo kyllä silkkisen näköinen karvoitus, kummallakaan...


Ja kuulin juuri, että en saa vapautusta työnteosta tänäänkään. Mun vuoro koittaa sit illemmalla, ettei oo niin paljon häiriötekijöitä. Kuulemma mun hallintalaitteissa on vielä vähän säätämistä, ennen kuin voidaan ratsastella huolettomasti ympäri Laitilaa... Tosin, ei mua haittaa nää iltavuorot, eilen oltiin tossa pellolla työskentelemässä iltakymmeneltä, ja kieltämättä ihan ok homma se oli, ei ollut enää niin kuuma, eikä ohi suhahdellut kaiken maailman traktoreita sun muuta, ja ne ärsyttävät linnutkin oli mennyt nukkumaan, ei tarvinnut sitä niiden liverrystä kuunnella! Älkää silti pelätkö, jos homma oli mun mielestä ok, se vaan tarkoittaa sitä että en laittanut hanttiin ihan niin paljon ku yleensä, ei sitä että työntekoa mitenkään erityisesti odottaisin, tänäänkään...

torstai 9. toukokuuta 2013

Tänään tein syntiä...

...parempi kai tehdä se synninpäästö heti tähän alkuun, niin teidän ei tarvitse arvuutella loppupäivää että mitäköhän vinkeetä sitä on taas keksitty. Kyse ei siis todellakaan ole mistään pelleilystä (jossa olen haka) tai naisten naurattamisesta (jossa olen myöskin aika hyvä) saatikka karkailusta (jota en ole päässyt vielä testaamaan, pitääpä laittaa to do-listalle). Ei, ei siis mitään näistä vaan tänään ratsastustuokioomme kuului sikäli erikoinen ohjelmanumero että minä, viidakon tähtönen, eiku tasankojen kuningas, menin ja tottelin Saria. Kyllä, kuulitte oikein. Kerron nyt sen tarinan, jossa oli näin surkea loppu:

Tässä on ollut nyt pitkä tauko ratsastuksessa, kun pelloille ei oo menty ennen kun ne on kuivat, ja tuolla maastossa on ollut vielä jokin aika sitten jopa liukkaita paikkoja, joten ollaan odotettu tätä ihanaa kevättä, joka nyt näyttää olevan täällä. Pari kertaa käytiin maastossa ihmettelemässä, ja voin kertoa että kyllä sitä ihmeteltävää riitti, kun oon tottunut käyskentelemään lumisilla metsäteillä, niin lumen hävittyä, tuli pienenä yllätyksenä mitä kaikkea sieltä paljastuukaan. No, itseni keräten olen jo tottunut tähän kesämaisemaan! Kyllä talvella vaan oli helpompaa, sellasta "valkeaa unelmaa"...


No niin, tänään kävi niin että Sari oli lähdössä ratsastamaan, ja arpoi uhriaan. Valitettavasti mulla kävi moka, enkä huomannut teeskennellä nukkuvaa, kuten noi suomenhevoset teki ja Sari valitsi mut ensimmäiseksi, kun olin kuulemma niin virkeän näköinen. Voi paska, ensi kerralla otan kyllä nokoset jos Sari ehdottelee jotain työntekoon liittyvää. No, tilanne johti hyvin nopeasti siihen että Sari oli taas kiipustanut selkääni ja suuntasimme pellolle. Kyllä, juuri sille samaiselle pellolle jossa kohtasin ne epäilyttävät hiihtelijät tuossa talvella. Vähän jännitti, ja tarkistinkin tilukset ensimmäiseksi salahiihtäjien varalta. No ei onneksi näkynyt yhtään suksiveikkoa, joten käyskentelimme pellolla jonkin aikaa, ihan vaan käynnissä, kuulemma jotain hallintalaitteiden testausta suoritettiin. Se oli kyllä aika rasittavan tylsää touhua, ja yritinkin muutaman kerran ( muka pelästyen linnunlaulua) poistua tilanteesta, mutta kuten olen monta kertaa saanut todeta, se Sari vaan istui siellä selässä ja ohjas mut takas lähtöruutuun. Perkele.

Pellosta kun selvittiin siirryttiin mulle miellyttävämpään työskentely-ympäristöön, eli metsäteille. Siellä sit tapahtui se synti, lähdin raviin joka kerta kun Sari pohkeilla pyysi. Voi perkele, miten tässä nyt näin pääsi käymään? Vähän toki nakkelin niskojani kun vitutti, mutta toisaalta, ihan kivastihan se meni, ravaillessa rauhallisilla metsäteillä. Muistanette varmaan että tähän asti meidän "ratsutukset" on perustunut hyvin pitkälti mun omaan haluuni edetä, ja usein Sarilla onkin ollut vähän fiilis että "minne tuuli tytön kuljettaa"...


Eipä siinä mitään, aikamme ravailtuamme tultiin siihen tulokseen että näin hyvään suoritukseen on ilo päättää, ja Sari käänsi mut ympäri kohti kotia. Useinhan olen tässä vaiheessa esittänyt reippaan temponlisäyksen joko laukassa tai pukkilaukassa, mutta nyt, syystä jota en itsekään tiedä, löntystelin vapain ohjin rauhassa kotiin, maisemia ihaillen ja Sarin kehuja kuunnellen. Sari ei myöskään tiedä mikä muhun iski, kun olin ihan ratsuna tänään, mutta kaipa mä oon semmonen "mystinen metsätyömies"...



Ja luojan kiitos, sain seurata oman lenkkimme jälkeen miten noi suomenhevosetkin joutui kukin vuorollaan töihin. Ne oli kuulemma ihan supereita, kuten allekirjoittanutkin! Ei paskempi pyhäpäivä, vai mitä?