Näistä olenkin jo avautunut, lähinnä siinä muodossa ettei kukaan vaan semmoista itselleen osta. Itselläni on tällä hetkellä kolme orihevosta, kaikissa eri ikäluokissa. On aikuinen Valmet, nuori Niilo ja kesäinen varsa Lemmy. Jokainen niistä on täysin omanlaisensa persoona, mutta erilaisuudesta huolimatta toimivat samalla tavalla. Silleen sidbäckimäisesti!
Oreja meillä talutetaan ketju suussa, tai jos on kyseessä ori joka on erityisen järkevä kuten Niilo, saa se välillä vapautuksen ja kävellään ketju turvan yli. Ketju palautuu suuhun jos on tiedossa erityisen jännä tilanne, tai on oletettavissa että hevosella on jo vähän kiire vaikka talliin. Varsoilla ei tietenkään ketjua käytetä, talutetaan riimusta ja oikein tiukan paikan tullen voidaan laittaa riimunnaru turvan yli. Siinä vaiheessa kun hevonen on hyvin tottunut kuolaimiin, voi sitä ketjua käyttää jo suussa, sillä se on ihan yhtä pehmeä kuin kuolainkin.
Orien kanssa on todella tärkeää säilyttää ne rutiinit, sillä rutiinista poikkeaminen saa oriin mielenrauhan järkkymään. Meillä on esimerkiksi sama järjestys käytössä aina kun hevosia viedään sisään tai ulos, samoin ruokinnassa rutiineja noudatetaan. Orien kanssa on tietysti suunniteltava asiat tarkemmin kuin tammojen tai ruunien kanssa, sillä orien liikkeet ovat usein vähän liioitellun laajat, ja se saa halutessaan kyllä ihan tuhoakin aikaan osoittaessaan mahtavuuttaan! Ennen kuin orin kanssa lähdetään yhtään mihinkään, katsotaan että reitti on selvä ynnä muuta.
Orien kouluttaminen on helppoa, sillä ne ovat rohkeita ja yleisesti ottaen suhtautuvat työntekoon hyvällä asenteella eivätkä juuri laita missään hanttiin kuten esimerkiksi tammat. Ruunat taas ovat vähän pelkureita.
Orihevosten ehdottomiin hyviin puoliin kuuluu niiden siisteys. Orien karsinat ovat aina erityisen helppoja siivota, sillä orihevosten paskat on aina samassa paikassa siistissä kasassa, ja kusi samoin yhdessä paikassa. Sama siisteys toistuu tarhassa, esimerkiksi Valmetin tarhassa on siistit paskakasat, jotka on helppo siivota vaikka suoraan traktorin kauhaan kun niitä kikkareita ei tarvitse metsästää ympäri tarhaa.
Orihevosten mielenrauhaa helpottaa suunnattomasti se että niitä ei eristetä mihinkään tallin taakse, vaan niiden annetaan elää mahdollisimman "normaalia" hevosen elämää. Tarhat tulisi sijoittaa siten että orit pääsevät tarkkailemaan muuta laumaa, ja tallissa samoin, eli orin karsina ei saisi olla umpiseinäinen bunkkeri.
Tässä videossa on pieni otos Valmetin ja Niilon keskusteluista aina talliin tultaessa. Tämä on kuvattu puoli vuotta sitten, jolloin Niilo oli vielä kovin alistuvainen Valmetille. Nyt tilanne on toisenlainen, Niilo ei enää louskuta leukojaan Valmetille, on nuoren oriin itsetunto sen verran hyvä että ei tarvii enää alistua!
Toki, Vipille Niilo antautuu edelleen, varmaan lopun ikäänsä!
Meillä Valmetin tarha sijaitsee keskellä pihaa, Niilo ja Lemmy ovat Vipin kanssa vähän taaempana, konehallin ja ison pihaton takana sijaitsevassa tarhassa. Niilolla ja Lemmyllä on kosketteluyhteys aidan yli suomenhevosiin ja näköyhteys ER-tammoihin ja Valmetiin. Eli kaikki orit näkevät kaikki hevoset halutessaan vaikka koko ajan!
Kaiken kaikkiaan orihevoset on ihan kivoja, vaikka sitä välillä tuleekin mietittyä että helpommallakin voisi päästä! Ilman Hassen oppeja ei minulla kertakaikkiaan olisi mitään mahdollisuutta pitää oreja tallissa, kiitos opeista sinne Ruotsiin!
Orihevosten kanssa touhutessa pääsee myös kokemaan kovin erilaisia tunteita kuin muiden hevosten kanssa: usein päällimmäinen tunne orihevosen kanssa jostain koettelemuksesta selvinneenä on ihan puhdas helpotus; "selvisinpä hengissä tästäkin!" Sitä oppii kummasti arvostamaan taas elämän pieniä iloja!
Pitää kyllä vielä lisätä tähän kirjaimeen yksi oleellinen asia tilamme arjen pyörittämisessä, nimittäin otsalamppu!!! Se on ehdoton välttämättömyys kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesällä. Hevosetkin ovat jo kivasti tottuneet puskissa lymyilevään kyklooppiin, ja kulutankin loppuun pari otsalamppua vuodessa! Loppuun kuluttamisella tarkoitan tietysti sitä hetkeä kun pudotan lampun lattialle ja se menee niin säpäleiksi ettei edes jeesusteippi pysty sitä korjaamaan. Ja uskokaa kun sanon, jeesusteipillä meillä korjataan lähes kaikki mahdolliset asiat!
 |
| Arjen pelastajat, Airamin valonlähteet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti