Paras lemmikki ikinä on ikioma minipossu!
Aikanaan kun muutimme tänne maalle, iski minulle vakava maatilan emäntä-moodi päälle ja tuli hankittua kaikenlaisia elukoita nurkkiin pyörimään. Minulla on ollut mm. kaksi afrikkalaista kääpiövuohta, koristekanoja ja -kukkoja ja joskus jopa haaveilin aasista. Aasia en onneksi tullut hankkineeksi, en kyllä kestäisi sitä ääntä päivästä toiseen. Vuohetkin ovat jo kuolleet, eli meillä ei ole enää vuosiin haissut vahva vuohenkusi! Kanat ja kukot olivat yllätyslahja ystävältäni, sikäli ikävä lahja että kärsin vakavasta lintukammosta, joten en ihan hymyssä suin ottanut kotkottajia vastaan! He ovat myös jo siirtyneet autuaammille olkipedeille, mutta yksi on vielä jäljellä, nimittäin Possu!
Niin, Possu on siis hänen nimensä. Possu on ollut meillä jo yli 10 vuotta, haettiin hänet aikanaan jostain perheestä jossa tallin laajennuksen myötä ei ollut enää tilaa pitää Possua. Possu on rodultaan vietnamilainen roikkomahasika, leikattu karju ja aivan mahtava otus!
Possu on syntynyt vuonna 2000, eli tänä vuonna tulee täyteen 14 vuotta, ja se on paljon minipossun iässä se! Pitkän iän salaisuus on varmasti se että Possu ei ole päässyt missään vaiheessa lihomaan vaan on talvella aika hoikassa kunnossa, ja lihoo sitten taas kesällä laiduntaessaan mukavan pulleaksi.Toki ikä alkaa painaa Possun jalkoja, pientä jäykkyyttä on havaittavissa hänen muuten niin letkeässä liikkeessään, mutta kesän ja lämpimien ilmojen tultua tämäkin jäykkyys yleensä vähän helpottaa. Possu syö kuureina msm-lisäravinetta, juuri tätä jäykkyyttä helpottamaan.
Niin mitä se Possu sitten syö? Se ei vastoin kaikki odotuksia syö meidän ruoantähteitämme, kahdesta syystä; teen niin harvoin ruokaa ja siitä ei yleensä jää mitään ja toiseksi Possu pääsisi normaaleilla ruoantähteillä kyllä lihomaan liikaa, joka ei tee sille hyvää. Talvella Possu syö heinää,leipää, kauraa ja oikein hyvinä hetkinä jotain hedelmiä sekä aina aamuisin hän saa neljänviljan puuroa. Kesällä Possu pitää itse huolta ruokinnastaan, laiduntamalla puutarhassamme ja kun syksy koittaa niin lähes kaikki maahan pudonneet omenat löytävät tiensä Possun suuhun!
Possun vuoksi olemme joutuneet aitamaan jokaisen kasvimaamme, sillä Possu käy kyllä tonkimassa jokaisen kasvimaan jos sinne pääsee. Eräänä vuonna se söi kaikki vaivalla istuttamamme perunat. Ihmettelin muutaman iltana kun Possu tuli niin tyytyväisen näköisenä puutarhasta talliin, maha sillä vähän pömpötti mutta en silloin vielä tiennyt mitä oli tapahtunut. No, Arskan kanssa todistimme seuraavana päivänä kun Possu aamulla suunnisti perunamaalle ja lähti järjestelmällisesti tonkimaan perunavakoja ja söi sieltä loputkin perunat! Meille rakennettiin perunamaan ympärille muuten aita seuraavana päivänä!
Possu viettää aikansa siis puutarhassamme ja pihalla ihan vapaana, aina silloin kun olemme itsekin kotona. Työpäivän ajaksi en uskalla sitä jättää yksin ulos, vaikka se kyllä pihalla varmasti pysyisikin. Possu ottaa aurinkoa milloin missäkin paikassa, aika usein tuossa ajotien varressa ja aika moni ohiajanut auto on jarrut kirskuen pysäyttänyt autonsa Possun nähtyään, saattanut jopa peruuttaa takaisinpäin todetakseen että tien varressa röhkii ihka-aito sika! Possun vapaana pitämisen mahdollistaa kaksi asiaa; se on äärimmäisen tottelevainen, tulee juosten luokse kun sitä huutaa nimeltä ja toiseksi, se ei mene ajotielle, heti kun tuntee sorkkiensa alla asfaltin, kääntyy takaisin ja tulee pihalle. Eli tämä otus voittaa tottelevaisuudessaan esimerkiksi meidän koirat mennen tullen!
Jos Possusta jotain "negatiivista" pitää keksiä, niin se on täysin kykenemätön antamaan anteeksi kokemiaan vääryyksiä. Arska ja Possu eivät tule ikinä olemaan ystäviä keskenään, sillä aikanaan kun haimme Possua meille, oli Arska siinä ikävässä lastaustilanteessa mennyt vähän potkaisemaan Possua perseelle jotta se menisi nopeammin kuljetuslaatikkoon. Possu muistaa tämän ikuisesti, ja aina kun Arska ja Possu kohtaavat, Arska on se joka juoksee Possua karkuun! Ja musta vaikuttaa siltä, että Possu jopa vähän nauttii tästä tilanteesta!
Arskan lisäksi Possu inhoaa anoppiani, eli Arskan mutsia. Tämä taas johtuu siitä kun anoppi oli mennyt eräänä kauniina kesäiltana poimimaan puutarhastamme omenoita! Niin, niitä Possun omenoita. Possu tämän huomattuaan lähti jahtaamaan anoppia ympäri puutarhaa, ja sain pelastettua anopin kuistiltamme johon Possu ei päässyt tynkäjaloillaan kiipeämään. Siitä hetkestä lähtien anoppi on myöskin juossut Possua karkuun!
 |
| Tältä näyttää kun Possu löytää tallista porkkanasäkit! |
 |
| Ja tältä näyttää Possun makuuhuone uudelleensisustamisen jälkeen. |
 |
| Tältä se näytti ennen stailausta. |
Tuo Possun karsina on pyhä paikka. Nykyään ollaan jo Possun kanssa niin hyviä kavereita että saan mennä sen karsinaan, mutta alkuvaiheessa sinne ei ollut mitään asiaa. Possu on kovin tarkka tuosta olkipedistään, sillä saattaa mennä päivässä useita tunteja olkien uudelleenjärjestelyyn. Se ottaa suullisen olkia pedistään, lähtee kävelemään ympäri tallia oljet suussaan ja tuo ne sitten takaisin petiinsä. Siitä otetaan taas uusi tuppo suuhun, ja sama kierros tallissa ja taas petiä kohentamaan! "Tee työtä jolla on tarkoitus!"
Tämän olkirallin lisäksi Possu sisustaa makuuhuonettaan milloin milläkin somisteilla. Kesällä hän kantaa petiinsä kauniita kukkia, heinää ja mitä nyt pihalta sattuu löytymään. Tallista saattaa joskus löytyä tyhjä rehusäkki, joka on omiaan pedin pehmentämisessä. Kerran kuulin omituista kolinaa navetasta, ja kun pääsin paikalle, oli Possu löytänyt muovikassillisen tyhjiä pulloja ja sitä kassia hän oli raahaamassa kohti kotiaan. Vein ne pullot kauppaan, ja Possu sisusti makuuhuoneensa jollain pehmeämmällä!
Kaiken kaikkiaan, en tiedä mitä teen kun Possusta joskus aika jättää. Kenen kanssa sitä sitten ottaa aurinkoa, siemailee välillä siideriä ja lisäilee välillä aurinkorasvaa itselleen ja Possulle. Kuka sitten pitää Arskan ja anopin ruodussa? Ja ennen kaikkea, kuka pitää huolta puutarhamme siisteydestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti