Mulla on salarakas tai salasuhde, kumpi mahtaa olla oikea termi? Vai onko termillä mitään väliä, pääasia että touhutaan kahdestaan pimeässä kun Arska on nukkumassa.
Kunnon bloggaaja jättäisi lukijat kieriskelemään epätietoisuudessa ainakin yhdeksi vuorokaudeksi ja paljastaisi salasuhteensa kohteen vasta huomenissa, mutta tämmöinen amatööri"bloggaaja" nostaa mirrin pöydälle samantien:
Mun salarakas on Niilo, ja salasuhteeseemme kuuluu ratsautumisharjoituksia yön hiljaisina tunteina.
Päiväjärjestyksessämme Niilo on viimeinen hevonen joka otetaan sisälle yöksi, ja hyödynnän aika usein sen että tarha on tyhjä riekkuvista kavereista, eli Lemmystä ja Vipistä. Niilo on niin lunki ja viihtyy ihmisen seurassa, ettei ole yhtään hermona vaikka on yksin tarhassa kun muut jo syövät tallissa. Sitten vaan riimu päähän ja etsimään laitumelta riittävän isoa kiveä jolta pääsen edes makoilemaan Niilon selkään. Niilo on niin perkeleenmoinen että kiven pitää ihan oikeasti olla aika järkäle ennen kuin siitä on mitään hyötyä selkäännousuharjoituksissa. Niilo seisoo nätisti paikallaan, toki välillä sitä jännittää selkäännousutreenit ja hän saattaa ottaa pari askelta eteen tai taakse. Ei haittaa, hevonen vaan takaisin paikalleen ja harjoitukset jatkukoon.
Normaalisti olen istuskellut hevosteni selässä jo niiden ollessa 2-vuotiaita, mutta Niilo on ollut niin herkkä näihin harjoituksiin että olen antanut sille aika reilusti aikaa tottua tähän. Ja kuten muidenkin hevosten kanssa, ennen pitkää tämäkin oripoika vaan alkaa toimia! En tiedä innostuinko niin kovin tuosta Eidalla ratsastuksesta, mutta yhtäkkiä tuli vahva tunne että sinne Niilonkin selkään pitää päästä käymään lähiaikoina. Se tunne kun istut ensimmäistä kertaa hevosesi selässä on jotain aivan fantastista.
Kuolemanpelkoa, ylpeyttä ja puhdasta iloa yhdistettynä rakkauteen juuri sitä hevosta kohtaan; näistä on se hetki tehty!
Toivottavasti saan pian hehkuttaa ensimmäistä "ratsastusta" Niilolla, maltan tuskin odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti