Miksei näitä päiviä voi olla enemmän? Kun kaikki vaan onnistuu-päiviä meinaan.
No, jos ihan tavallisen itsekriittisiä ollaan niin varmasti näitä päiviä voisi olla enemmän, jos vaan itse jaksaisi vähän panostaa. Tänään oli varsinainen panostuspäivä, sillä tunnustan, en ole pitkään aikaan ratsastanut hevosiani juurikaan, tai ainakaan näin innoissani kun tänään.
Aloitin urakan Marin kanssa. Marin kanssa touhuaminen on aina yhtä erikoista, se puree ja potkii ja tekee ihan kaikkensa hoitotoimenpiteiden aikana. Jos selviät siitä touhusta hengissä ja pääset selkään, on loppu yhtä juhlaa! Ratsastuksessa Mari toimii kuin unelma, äärettömän tasapainoinen ja letkeä ratsu! Mahtava treeni tänään, tehtiin laukannostoharjoituksia. Onnistuneen treenin jälkeen vielä loppukävelylle maastoon!
Arskan kanssa käytiin läpi se normi 15 minuutin yksinmaastoonlähtemisrituaali johon kuuluu pystyynhyppimistä, rajuja käännöksiä takaisin talliin ja joitain pukkejakin. Itse istun vaan selässä, käännän nokan aina maastoa kohti ja odotan koska hevonen antaa periksi. Aina se on antanut, mutta tänään se helpotti jo paljon nopeammin! Oli varsin rentouttava maastoköpöttely Arskan kanssakin!
Näitä perustavanlaatuisia keskusteluja siitä ketä totellaan ei varmasti tarvitsisi Arskan kanssa käydä lähes joka kerta, jos olisin aikanaan kouluttanut Arskan ihan kunnolla, loppuun asti. Arska jäi jossain nuoruuden vaiheessa vähän oloneuvokseksi hetkeksi aikaa, ja sen jälkiä tässä nyt paikkaillaan! No, voi syyttää taas vain ja ainoastaan itseään.
Ja sitten vielä Valmet. Ajatuksena oli ensin käydä maastossa kävelyllä ja tulla sitten pellolle töihin, mutta ilma oli niin kaunis että en raaskinut kääntää Valmetia kotiin ajoissa. Mentiin ihan uusille hoodeille, ja erityisen jännittäviä hetkiä koettiin tiellä jonka molemmilla puolilla oli syvät ojat joissa virtasi vesi. Siinä oli Valmet tarkkana, käveli meinaan ihan tasan keskellä tietä, ja korvat lähes vaakatasossa! Vähän taisi isoherraa pelottaa!
Matka sujui mukavasti mummoravissa, se on Valmetilla ihan erityisen miellyttävä matkustusmuoto. Eihän se mitään varsinaista työskentelyä ole, mutta toimii tällä tavalla nätillä ilmalla maastoillessa! Takaisin tullessamme Valmet tarjosi minulle vielä upean laukkapätkän eräässä ylämäessä. Se laukkasi mäen ylös niin pehmeää, keinuvaa ja rauhallista laukkaa että mä aloin ihan nauraa ääneen! Niin ihana tunne se oli!
Eikä tässä vielä kaikki, treenien jälkeen pesin vielä kaikkien ratsujeni varusteet... Sitä ei siis tapahdu ikinä.
Nyt menen mittaamaan itseltäni kuumeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti