Se ruotsalainen kunniavierashomma oli pikkasen epämiellyttävä. Jatkossa toivoisin että meille kerrotaan ajoissa keitä tänne on tulossa, jotta meillä on edes teoreettinen mahdollisuus paeta. Nyt meidät oli kahlittu karsinoihin, ja siinä me odotettiin tuomiotamme.
No se kunniavieras oli tietysti Sidbäckin Hasse, mun vanha "tuttu". Ei jumalauta, heti kun tajusin että Hasse astui tallin ovesta sisään, menin ihan kipsiin. Perkele jos se pakottaa mut taas siirtämään takajalkoja sivuittain ja poikittain, mä niin kuolen.
Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Hasse tuli meille sovittamaan valjaita. Mä otin kuitenkin heti semmosen asenteen että on ihan turha tulla mulle, jäykistin itseni ihan kokonaan ja nostin pääni niin ylös kun mahdollista, välttelin katsekontaktia kaikin mahdollisin keinoin. Sari väitti että mä olin peloissani. Hah, mä muka peloissani, kunhan huijasin! Anyway, valjaat sovitettiin, ne oli Tärnsjöt (tietty!) ja kokoa 5. Oli kuulemma hyvän kokoiset mulle, vaikka längen kokoa oli vähän vaikea arvioida kun pidin päätäni niin ylhäällä. Kiusa se on pienikin kiusa!
Onneks mä pääsin aika nopeasti pois siitä ikävästä tilanteesta, ja Hasse otti seuraavan uhrin käsittelyyn. Se oli mun muija, Eida. Siitä Hasse sanoi että onpa tämä ihan kunnon tamma. Eida oli niin rauhallinen ja oma ihana itsensä, siinä oon kyllä Hassen kanssa samaa mieltä, kunnon tammahan se on. Eidalle olisi parempi saada 6 koon länget, mutta vähäinen määrä työtä menee kuulemma noilla 5 koon valjaillakin. Eida näytti ihan työhevoselta valjaat päällä, vaikka se ei oo ikinä valjaita päällään kantanut, se suhtautui niihin tosi rauhallisesti. Työhevosgeenien ylivoimaa!
Viimeisenä oli Niilo, josta Hasse sanoi vaan että onpa se korkea, no niinhän se perkele on. Vielä kun saa kunnolla lihaa päälleen, Niilosta voi tulla aikamoinen jötikkä. Nyt Niilo on vähän kuivassa kunnossa, sillä menee aina kesän jälkeen vähän hiekkaa mahaan, joka vaikuttaa ruoan imeytymiseen negatiivisesti. Hiekanpoistokuuri on käynnissä, ja muutaman päivän päästä pitäisi tilanne olla taas hallussa. Se on niin herkkä poika. Toisin ku eräät, joiden vatsalaukku on tehty teräksestä!
Onneks Hassella oli kiire seuraavaan paikkaan, eikä se jäänyt kiusaamaan meitä pidemmäksi aikaa. Nyt vaan metsästetään sopivia valjaita, Hasse niistä lupasi ilmoitella.
Kyllä täytyy sanoa että meitsi oli henkisesti aivan poikki tämän päivän jälkeen, otin vaan lepoa tarhassa koko loppupäivän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti