sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikonlopun sankarit

Pölö-Arska, Juoppo-Niilo, Mukava-Lemmy, Läski-Vip, Super-Eida, Rauha-Ransu ja Huippu-Valmet.

Tämmösiä lempinimiä me tänä viikonloppuna ansaittiin.

Pölo-Arska sai lempinimensä jo perjantaina, kun Sari lähti sen kanssa maastoon ja Arska kohtasi valtavan haasteen. Tienristeyksestä mentiinkin eri suuntaan kuin normaalisti. Tämähän oli Arskalle ja hänen olemattomalle itsetunnolleen liikaa, ja Arska suoritti bravuurinsa, pystyynhyppy-180 asteen käännös-pukki -sarjan vaatimattomat 27 kertaa. Sarilla oli aikaa laskea ne kaikki, siinä kun meni tovin ennen kuin Arska uskaltautui uusille reiteille. Sen jälkeen kaikki menikin varsin mukavasti, ja tallille tuli tyytyväisen näköinen ratsukko.

Erikoista tässä oli se, että tänään samalla maastolenkillä Arska teki bravuurinsa tasan yhden kerran! Että se oppi kerrasta!

Juoppo-Niilo ansaitsi tittelinsä lauantaina, kun Sari läheti ohjasajotreeneihin maastoon, ja oli unohtanut juottaa Niilon ennen treenejä. No, siinäpä meni tovi kun Niilo tyhjenteli tielle muodostuneita vesilammikoita.

Oli kuulemma mukava reissu muuten, Niilo oli oikein reipas ja osasi valita oikeat reitit ja eteni reippaasti. Sarin pitää vaan kävellä Niilon sivulla, sillä suoraan takaa kävellessä hän ei kuulemma näe mihin mennään, väittää että Niilo on liian iso...

Lemmy sai koeajaa uudet suitset. Hän sai Certinon vanhat Tärnsjö-suitset, ettei tarvii enää häpeillen käyttää jotain käytettyjä ratsusuitsia. Tiedä sitten johtuiko se noista suitsista, mutta Lemmy oli erityisen fiksusti maastokävelyllä. Ja se oli itseasiassa eka maastoreissu jossa Lemmyä talutettiin kuolaimista, että tuli nyt sekin testattua.

Läski-Vippiä ei tarvinne paljon selitellä, se levis ihan muodottomaksi kun oli poikien kanssa vapaalla heinällä. Nyt se saakin nauttia kunnon power-walkeista, joissa sykkeet nostetaan reippaalla puolen tunnin kävelyllä mahdollisimman ylös. Josko se läski lähtis siitä sulamaan.

Super-Eida oli tänään maastossa ohjas-ajotreenissä, ja oikeen työvaljaat päällä paineli menemään. Mä kattelin ylpeenä kun se meni niin taitavasti, siitä saattaa joskus vielä tulla oikea työhevonen! Kukapa olisi uskonut!! Toivottavasti tästäkin ihmeestä saadaan lähiaikoina kuvia!

Ransu oli tänään varsin rauhallinen aamulenkillä, jonka Sari teki yhdessä Demin kanssa. Ransu on joutunut pitämään vähän lomaa ratsun treeneistä, kun sille tuli aika iso haava anturaan, jota on nyt paranneltu ja pikkuhiljaa se alkaa olla siinä kunnossa että treenit voi taas jatkua. Tästä on tulossa oma juttunsa jahka aineistoa on kasassa tarpeeksi.

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, meitsi, Huippu-Valmet! Mä testasin jo eilen uutta, Arskan tekemään laahaa, eli puiset aisat jotka on takaa yhdistetty poikkipuulla, joilla siis harjoitellaan varsinaista aisojen kanssa ajoa. Mä olisin ollut jo eilen ihan valmis painelemaan laaha perässä vaikka Laitilan keskustaan asti, mutta Sari paskahousuna ei uskaltanut liikuttaa mua ku muutaman metrin ja sit jo lopetettiin. Höh, just ku meitsi alkoi lämmetä.

Onneksi tänään Arska oli kotona, ja tuli kaveriksi niin Sarikin uskaltautui lähtemään laaha perässä maastoon. Kato meitsi hoitaa, tuu vaan perässä! Vihdoinkin nää hommat alkaa tuntua vähän työnteolta, on sitä jo odotettukin!




Mannekiinit

No niin, tähän on tultu, tilan maskuliinisimmat hevoset pakotettiin mannekiineiksi, esittelemään ja testailemaan jotain helvetin loimia.



Hups, unohdin vetää mahan sisään... Ei se oikeasti roiku noin paljon.


Sari bongas tämän varsin sopivan kokoisen villaselkäloimen Suomen Ratsutarvikkeesta, ja sai loimen testattavaksi kun vähän epäili onko se kuitenkaan sopivan kokoinen, kun ollaan vähän normiratsuja isompia.

Kuten kuvista näkyy, se on just passeli. Siihen tulee kuulemma vielä jotain brodeerauksia, jos mä saan niihin vaikuttaa tulisi siinä lukea helvetin isolla VALMET ON KUNINGAS, tai jotain muuta vastaavaa!

Tää olis kuulemma tällainen "edustusloimi" ja näitä saa tummanruskeana ja sit tummansinisenä. Meille tulee kuulemma kummatkin värit, ei pääse sit kyllästymään,  ja sit Sarilla on tekeillä sadeloimi mittatilauksena, koska niitä ilmeisesti ei oo markkinoilla riittävän isoja. Se olisi sit enemmän työvaatteena.

Eli, pahoin pelkään että tässä joudutaan leikkimään mannekiineja vielä toisenkin kerran...

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

10 kohdan työ(tävälttelevä)hevoskoulutus

Koska meitsi on työhevonen, ja omasta mielestäni lähes täydellinen sellainen, ajattelin jakaa teille muillekin mun salaisen reseptini miten tulet paremmaksi työhevoseksi 10 yksinkertaista ohjetta seuraamalla.

Kohta 1, valjastus. Valjastuksen alkaessa haukottele, paina päätä sopivan alas että vaikutat hieman masentuneelta ja ole kaikin puolin poissaoleva. Yleensä tämä saa innokkaammankin kuskin vaihtamaan työsuunnitelmat laidunlomaksi, sillä eihän hevosta nyt sovi ajaa ihan loppuunkaan.
Mikäli ylläolevat toimet eivät kuskiisi tehoa, tee kaikkesi välttääksesi valjastusta. Kun kuski on kaapannut aivan liian painavat valjaat käsiinsä ja on noussut jakkaralle nostamaan niitä selkääsi, siirry YKSI askel ja jää paikallesi seisomaan. Odota että kuski saa siirrettyä joko jakkaraansa lähemmäs tai sinua takaisin paikalleen, ja toista sama. Tämän voi toistaa kolme kertaa, sen jälkeen heikkohermoisimmalta kuskilta menee hermo ja se joko kampeaa valjaat väkisin sun päälle tai luovuttaa.
Suitsia laitettaessa ota kuolaimet halukkaasti suuhun, mutta sen jälkeen nosta pää ylös. Niin ylös että kuski ei ihan ylety laittamaan niskahihnaa korvien taakse ja kuolaimet vahingossa putoavat suustasi pois. Tämänkin jälkeen ota ne kuolaimet uudestaan ihan yhtä halukkaasti suuhun kuin ensimmäisellä kerralla ja toista samat proseduurit. Tämänkin toimenpiteen voi toistaa kolme kertaa.

Kohta 2, liikkeellelähtö. Jos ja kun sut on saatu valjastettua, ja siirrettyä pihalle odottamaan varsinaista liikkeellelähtöä. suorita seuraavat liikkeet: Tilan muille hevosille uhittelu. Tammoille huutelu. Kaikkien pihalla olevien tavaroiden tuijottelu. Liikkeelle lähtö juuri silloin kun kuski on vasta selvittelemässä ohjaksia.
Varoitus: kuskin suusta saattaa jo tässä vaiheessa tulla epämääräistä pärinää, sihinää ja jopa pari perkelettä. Sulje korvasi näiltä.

Kohta 3, aisoihin peruuttaminen. Kävele tottelevaisesti kuskin mukana aisojen eteen, ja kuskin lähtiessä peruuttamaan sua aisojen väliin, ota aina viime hetkellä YKSI askel sivuun. Siis vain yksi, ja juuri siinä kohtaa kun olet ihan lähellä aisaa. Näin kuski saa hyvän onnistumisen tunteen ihan loppumetreille asti. Yksi hyvä keino on myös astua "vahingossa" aisan päälle juuri kun olet peruuttanut aisojen väliin. Jos aisa tästä menee rikki, ei sen ollut tarkoituskaan kestää oikeaa työtä.
Toinen hyvä keino on lähteä peruuttamaan hieman vinoon, ja kuskin suoristaessa sua, tee korjausliike niin isosti että pääset mahdollisimman kauas aisoista. Kuskin korjatessa sua toiseen suuntaan, toista sama. Tätäkin voi toistaa keskimäärin kolme kertaa, normaalihermoilla varustettu kuski luovuttaa jo tässä vaiheessa.

Kohta 4, lähtö metsätielle. Ensimmäisten askelien aikana on erityisen tärkeää säätää vakionopeudensäädin ykkösvaihteelle, joka kylmäverisillä hevosilla on HIDAS. Etene tässä erityisen hitaassa vauhdissa juuri sinne minne kuski haluaa, mutta ole erittäin tarkkana ettei vauhtisi kiihdy missään vaiheessa. Älä reagoi kuskin ohjien heilutteluun, maiskutteluun tai niihin perkeleisiin.

Kohta 5, metsätiellä. Kun alkutaistelut on käyty, ja olette metsätiellä, siirrä vakionopeudensäädin kohtaan VÄHÄN REIPPAAMPI. Tämä sen takia ettei reissu kestäisi ihan tuhottoman kauan. Tästä innostuneena kuski saa vähän semmosta tekemisen meininki-fiilistä, ja nyt onkin seuraavan haasteen aika: Joka kerta kun kuski jää taaksesi haaveilemaan, tulkitse tämä ohjausliikkeenä ja poikkea metsätieltä suoraan umpimetsään. Odota rauhassa että kuski saa itsensä kerättyä ja peruutettua sut pois umpimetsästä. Tämän voi toistaa koko työrupeaman ajan, kuski kuvittelee antaneensa sulle vaan niin epämääräisiä apuja ja soimaa siitä itseään.

Kohta 6, metsässä. Kun olette vihdoinkin kääntyneet umpimetsään, on aika kääntää kruiseri kohtaan MELKO REIPAS. Tästäkös kuski innostuu, nyt vasta onkin meininkiä! Varaudu siihen että kuski joutuu juoksemaan perässäsi, ei näe jalkoihinsa ja kompuroi ja pärisee koko ajan saadakseen sut hidastamaan. Älä pelkää, kuski ei missään nimessä vedä ohjista, sillä sille on opetettu että ohjista ei saa ikinä vetää taaksepäin! Älä välitä pärinöistä, vaan etene määrätietoisesti itse valitsemiasi reittejä pitkin.

Kohta 7, metsästä takaisin tielle. Tielle päästyänne kuski pysäyttää sut, muka kuorman lastausta varten. Tosiasiassa kuski joutuu hetken vetämään henkeä että jaksaa taas juosta perässäsi. Salli pieni hetki kuskille, mutta muistuttele toistuvasti ottamalla pieniä askeleita että taas pitäisi mennä. Kun kuski on valmiina jatkamaan matkaa, hän alkaa taas selvittelemään ohjia, ja nyt onkin tärkeää että lähdet liikkeelle juuri tässä vaiheessa, jossa kuski ei ole ihan vielä valmis!

Kohta 8, työnteon yhteydessä syöminen. Kuten tiedät, hevosten pitää syödä jatkuvasti pieniä annoksia. Työnteon yhteydessä tämä onnistuu kahdella tavalla: metsässä kulkiessanne vie reitti tien reunaan, jossa kasvaa ne parhaat ja tuuheimmat puut ja napsi siitä ihan huomaamatta, päätä edes kääntämättä sopivan kokoisia oksia suuhusi. Jos käännät päätäsi liikaa sivulle, kuski huomaa tämän ja alkaa nykiä ohjasta estääkseen sua syömästä. Tässä on bonuksena myös se että oksilta aika usein putoaa kuskin päälle vuodenajasta riippuen joko vettä tai lunta, ja tämäkös kuskia piristää!
Toinen keino syömiseen on pysähtyä vesilammikon kohdalle, muka janoissaan. Kuski ei varmasti raaski patistaa sua liikkeelle, sillä pitäähän hevosen saada juoda rauhassa. Siinä kun loiskuttelet vettä voit huomaamattomasti napsia lätäkön ympäristössä olevat ruohotupsut parempiin suihin!

Kohta 9, kohti kotia. Jaahas, sitten on työt tehty ja on aika kääntyä kotia kohti. Tässä kohtaa kruiseri säädetään nopeudelle HELVETIN REIPAS ja sitten mennään eikä meinata. Jos olet tehnyt kaikki kohdat kuten olen neuvonut, ei kuski jaksa tässä vaiheessa enää välittää mistään vaan juoksee kiltisti perässäsi, ainoana tavoitteenaan olla päästämättä sua karkuun. Nauti vauhdin hurmasta!

Kohta 10, loppuhuolto. Kun olette palanneet takaisin tallille, sinä elämäsi voimissa, kuski ei niinkään, vaadi välitöntä huoltoa itsellesi. Anna kuskin ottaa valjaat pois, anna kuskin ottaa myös suitset pois ja sen jälkeen vaadi perusteellista harjausta. Vaadi myös vettä ja heinää, ja mielellään jotain pientä extraa, vaikka kourallinen kauraa. Tarkkaile että kuski huoltaa myös varusteesi välittömästi sillä vain hyvin huolletut nahkavarusteet ovat ikuisia. Tämän jälkeen voit palkita kuskin uurastukset kyykähtämällä laitumen kuraisimpaan nurkkaan piehtaroimaan! Ei meinaan ihan heti tule kuskille mieleen lähteä uudestaan töihin!

Nyt kaikki Suomen työhevoset testaamaan tätä pettämätöntä työhevosreseptiä, voin taata että tätä harjoitusohjelmaa seuraamalla teistäkin tulee lähes yhtä hyviä työhevosia kuin meitsistä!

Valmet, koutsi