maanantai 30. kesäkuuta 2014

Täällä on hyvä.

En ole vielä keksinyt yhtään syytä miksi pitäisi ikinä muuttaa täältä pois, eikä nämä maisemat kyllä anna jatkossakaan mitään syytä siihen.

Ihan mukavat tunnelmat aamukahvilla istuessa, hiljaisuus, auringonpaiste ja vehreys.

Ja vaikka päätä kääntäisi minne, maisemat on ihan yhtä miellyttävät joka puolella!


Joskus auringonlasku on niin pysäyttävä, ettei sitä voi muuta kuin jäädä ihailemaan!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Liian lämmin, liikaa itikoita, liikaa kaikkea!!!

Tätä mieltä oli Raaka-Arska eilisellä maastoretkellä, joka tehtiin ystäväni kanssa. Ystäväni ratsasti Marilla, ja itse tyyräsin Arskaa, jota jo lenkin alkuvaiheessa ärsytti kärpäset, paarmat ja kaikki mahdolliset lentävät otukset melkoisesti. Alku sujui siis kangerrellen, ja poikettuamme metsään ja sieltä palatessamme oli Arska hyvin vahvasti sitä mieltä että nyt kyllä käännytään kotiin!

Luulen että Arska olisi ollut valmis jopa hylkäämään ystävänsä Marin, jos vain olisi päässyt lähtemään takaisin kotiin! Tovi siinä meni keskustellessa, Mari eteni rauhassa eteenpäin, Arska teki piruetteja piruettien jälkeen yrittäessään karata takaisin kotiin. Periksi ei anneta, ja hetken kuluttua Arskakin totesi taistelun tältä osin turhaksi. Kun saavutimme Marin, oltiin jo vähän suopeammalla tuulella, ja kun olimme päässeet lenkin puolenvälin ohi, alkoi Arskallakin askel pidentyä, oltiinhan menossa kotiinpäin.

Loppureissu meni ihan sujuvasti, mutta kaikkien näiden kommellusten myötä olimme reissussa lähes kaksi tuntia! No, tänään hevoset (siis suomenhevoset) saavat levätä, ja raskeveot pääsevät näyttämään taitojaan erilaisissa harjoitteissa!

Kunpa vielä saisin Arska ottamaan kuvia...

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Vieraita Vironmaalta!

Olipa mukava yllätys, kun muutama päivä sitten kuulin että Valmetin vanhat omistajat ovat tulossa käymään Suomessa ja haluaisivat kovasti käydä tapaamassa Valmetia samalla reissulla.

Tänään oli se päivä, ja yllätyin kovasti sillä ihan Valmetia varten olivat he ajaneet Helsingistä tänne ja Valmetin tavattuaan ajelivat takaisin Helsinkiin!

Pariskunta joka Valmetin omisti ennen meitä oli varsin mukava, ja heidän suomea puhuva tyttärensä toimi mukavasti tulkkina, itse kun en rääki eesti keeles kovinkaan hyvin. Ymmärrän kyllä mutta puhuminen on niin ala-arvoista etten lähde edes yrittämään.

Oli hienoa huomata että Valmet aivan selvästi muisti omistajansa, varsinkin kun sille höpötettiin kaikenlaista eestin kielellä! Valmet, joka ei ihmisen seurassa juurikaan viihdy, oli vanhojen omistajiensa edessä kuin sulaa vahaa. Upeaa. Ja toisaalta vähän surullista, saadapa tuollainen luottamus aikaiseksi tuon hevosen kanssa...

Sain kuulla muutamia tarinoita Valmetin nuoruudesta, joka on ollut aika tapahtumarikas. Valmet on ollut kova poika keksimään keinoja päästä tammojen luokse, joskus onnistuen ja joskus vähän vähemmän onnistuen! On siinä varmasti ollut pitelemistä!

Oli kyllä varsin mukava tapaaminen, ja ilmaan jäivät vielä sanat "kyllä Valmetin ja Eidan pitää vielä se orivarsa saada, jotta saadaan Valmetin suvun jatkaja tänne Suomeenkin". Että ei tämä kasvatusleikki suinkaan loppunut ole täällä mäessä, tällä hetkellä vaan tyhjäkäynnillä, liekki syttyy kyllä taas jossain vaiheessa!




Valmet, lahjomaton ihmisen nöyryyttäjä

Vipin ohjasajon jälkeen ratsastin vielä Marin, ja sen jälkeen ei enää ollut itsellä paukkuja ratsastaa Valmetilla.

Kappas, siinähän se selustin suorastaa odottaa toista hevosta Vipin jälkeen. Ei muuta ku ohjasajokamat Valmetille ja peltoa kuluttamaan!

Täytyy kyllä sanoa että Valmet on aivan elementissään ajoharjoituksissa. Jotenkin sen motivaatiokin oli ihan eri luokkaa kuin ratsastaessa. Luonnollisesti tämä johtuu siitä että ajoharjoituksia Valmetilla on kuitenkin tehty aika paljon enemmän ja huolellisemmin kuin ratsastusta. Tai pitäisikö sanoa että ajoharjoituksissa vaatimustaso on ollut juuri sopiva, kun taas ratsastaessa olen ollut vähän turhan lepsu, aina välillä. Pitänee korjata tilanne!!!

No, asiaan. Valmet oli kyllä aivan upea ajettava. Vaikka pelto on iso ja ihania hajuja täynnä, keskittyi se työntekoon aivan täysillä. Upea ravi, hienot käännökset äärimmäisen pienillä avuilla ja kirsikkana kakun päällä upeaa, keinuvaa, rauhallista laukkaa! Juuri sitä keinuhevoslaukkaa josta olen saanut muutaman kerran nauttia maastoillessamme! Laukka oli oikeaan kierrokseen sujuvaa, vasemmassa kierroksessa taas nosti muutaman kerran väärän laukan. Johtuu varmasti hänen kinnerongelmistaan, mutta pikkuhiljaa treeniä lisäämällä saadaan takajalkoihin taas vähän voimaa ja lihasta, jolloin askellajitkin paranee jonkin verran.

Tuo otsikko on taas seurausta Valmetin äärimmäisestä vaativuudesta ajuria kohtaan. Saa olla todella tarkkana ohjasotteiden kanssa, jotta Valmet ei ajaudu väärälle uralle. Muutaman kerran (tai siis aika useastikin) herpaannuin hetkeksi ohjan kanssa ja Valmet oli jo vaihtanut suuntaa tai hävinnyt muuten vaan toivotulta uralta. Tuntuu että se aina mulkaisi mua sivusilmällä "koita nyt jumalauta edes ohjata mua kunnolla" ja huokaisten siirtyi taas ohjasotteideni avustuksella oikealle uralle! On se vaan säälimätön opettaja!

Tämmöisen hevosen kanssa opettelu on mukavaa, sillä hevonen ei pelkää mitään, joten oikeastaan mikään ulkoinen tekijä ei häiritse tämän hevosen kanssa työskentelyä. Toista työskentely on esimerkiksi Vipin kanssa!

Oli kyllä kertakaikkisen hieno tuokio Valmetin kanssa, kiitos lahjomaton opettajahevoseni!

Pitkästä aikaa Vip pääsi esiintymään

Kyllä, paino sanalla esiintymään!

Vip pääsi reenaamaan ohjasajoa pitkästä pitkästä aikaa. Vipillä on aika vahva oma tahto, vaikka on todella kuuliainen ja herkkä muuten. Ohjasajossa se oma tahto näyttäytyy haluna edetä omassa tahdissa itse haluamaansa suuntaan. Vastoinkäymisiä tulee silloin kun se ajuri haluaakin määrätä vauhdin ja suunnan, se kun ei useinkaan Vipille sovi.

Tänään ajaessa Vipiä pellolla tuli naapurin isäntäkin katsomaan, kun ohjasajoa hän ei ole nähnyt ikinä tehtävän. Selitin ensin miksi ohjasajetaan ja sanoin että tämän hevosen kanssa on kunnon show taattu!

Eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Useita kertoja Vip jaksoi pukitella, hypätä pystyyn, taas pukitella vinkuen tai muuten vaan riehua. Usein nämä sekoilut liittyivät juuri siihen tilanteeseen kun olin hänelle kertonut matkavauhdin tai suunnan.

Kaikesta riehumisesta huolimatta saatiin tehtyä hyvä treeni, sopivassa suhteessa käännöksiä, taivutuksia ja siirtymiä. Ainoa joka jäi saavuttamatta oli rennon letkeä ravi, syystä että pierupukkilaukka.

No, jäipähän seuraavalle treenikerrallekin treenattavaa! Ja tietenkään kuvia ei ole, kuvaaja oli nukkumassa...


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Harjoituksia alakaulan vahvistamiseksi, terveisin Raaka-Arska

Tänään oli suuret suunnitelmat:

Pellolle ratsastamaan, Arska kuvaamaan ja kuvista tulee niin helvetin laadukkaita, että saadaan tuohon toiseen blogiini vähän kuvamateriaalia harjoitteiden tueksi. Kerron ihan tarkat koordinaatit mistä kuvat otetaan ja milloin, tästä tulee hienoa!

Toisin kävi, yksi paarma kiusasi Raaka-Arskaa niin paljon että hommat meni plörinäksi. Eikä se vaatimustaso nyt edes ollut niin kovin korkea.  Ihan vaan taivuttelua isolla ympyrällä ja sen jälkeen avotaivutusta uralla.

Tässä parhaat hetket alakaulakamelista:

Ikävä paarmatilanne

Tässä se lähti kohti porttia, pää ylös ja munaravia kotia kohti!

Sama homma vaan jatkuu...

...ja jatkuu...

...enkä mä pysty ratsastamaan kun naurattaa!


 Aivan mahtavan havainnollistavia kuvia! Että näin meillä reenataan.

No, muutama kuva oli vähän sielläpäin:




No, aina ei voi voittaa, mutta kyllä Raaka-Arska ihan hyvin suoriutui (vaikka kuvat kertovatkin ihan muuta!) ja loppuverryttely tehtiin maastossa, paarmoilta piilossa! Hjuva hevonen.



Tallinpitäjän new bff

Ystäviä ei saa arvottaa, toinen ei ole toistaan tärkeämpi, vaan pitää olla kiitollinen jokaisesta ystävästä, jotka pysyvät rinnallasi aurinkoisina ja sateisina päivinä.

Tästäkin huolimatta, mulla on uusi paras ystävä:



Hän on Taarup niittosilppuri, kavereiden kesken Monsteri. Pitää semmosta Monsterimaista ääntä töitä tehdessään.

Mutta miten ihana hän onkaan! Tämä laite kuuluu kategoriaan "Arskan kotiin raahaamat romut" joista en lähtökohtaisesti ole yhtään innoissani. Sitten se väkertää niiden parissa muutaman päivän ja saa niistä täysin toimivia vehkeitä! Tämä yksilö ei siis ollut läheskään tämän näköinen kun se meille tuli viime kesänä. Se oli niinsanotusti parhaat päivänsä nähnyt, mutta nyt, uusi maali pinnassa, osat repareerattu ja palanut työelämään.

Peräkärry on myöskin Arskan oma design, se on tehty jo vuosikausia sitten ja on toiminut karusta ulkomuodosta huolimatta tässä kotihommissa varsin hyvin. Nyt se istuu kuin nenä päähän tuohon Monsterin perään.

Käytännössä n. 10 minuutin ajolla peräkärry on täynnä vihreetä herkkua, ja siitä ruokkii nämä kotona olevat hevoset 3 kertaa, eli yhden päivän ruoat mahtuu tähän! Varsin kompaktia sanon mä.

Aikaa ennen Taaruppia, aloitin vihreän niittämisen ihan käsipelillä, viikatteella. Voitte kuvitella miten kipeät vinot  vatsa- ja selkälihakset ovat 1 hehtaarin niiton jälkeen. Eikä käsivarretkaan ihan vähällä päässeet. Tällä tavalla vietin muutaman kesän, ja pikkuhiljaa siirryin polttomoottorikäyttöiseen viikatteeseen, eli raivaussahaan. Sillä samat toimenpiteet tuli tehtyä nopeammin, vähemmillä lihaskivuilla ja muutenkin, elämä oli aika helppoa. Ei jäänyt enää muuta käsillä tehtävää duunia kuin ne ruohojen keräämiset pellolta kärryyn. Sekin oli ihan ok, mutta nyt kun olemme siirtyneet Monsteriaikaan, en voi käsittää miten olemme tulleet toimeen ilman sitä! Ja miten paljon aikaa taas säästyy kun ei tarvitse käsin niittää. Voi vaikka vähän ratsastella taas enemmän!

Ja kyllä allaolevat hevosetkin ovat täysin Monsterin lumoissa:





Kiitos Arska taas tästäkin romusta!


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Note to self, ratsasta aikuisella orihevosella useammin!

Voi pientä ihmistä kun sitä on vaan niin tyhmä. Mitä vähemmän ratsastat elämänsä kunnossa olevalla, aikuisella orihevosella, sitä korkeammilla kierroksilla se käy kun pääsee satulan alle!

Tänään sain tuntea taas Valmetin äärimmilleen viritetyn jousen, kun ajattelin lähteä illalla ratsastamaan kohti auringonlaskua. Mulla oli vahva visio leppoisasta, rennosti pärskivästä hevosesta ja yhtä rennosta, ehkä jopa letkeästä ratsastajasta!

Se visio mureni jo ensimmäisen 50 metrin jälkeen.

Hevosen niska nousi sen puoli metriä heti kun kotipiha jäi taakse, ja lähes saman tien alkoi se helvetin mummoravin ja nato-ohjuksen risteytymäaskellaji, josta en niin kovasti välitä. Tilannetta ei tietenkään auttanut se että menin Valmetille vähän uusille reiteille, jonka johdosta ratsastukseen tuli pakollisia "patsasteluja" (eli katsomista kauas horisonttiin ja sen jälkeen yritys kääntyä pystyynhypyllä takaisin kotiin). Perkele, oli kyllä auringonlaskua mutta ei sit mitään muuta nautinnollista. Tässä kohtaa kirosin itseni alimpaan helvettiin, tämäkin olisi ollut vältettävissä mikäli olisin panostanut myös Valmetin ratsastamiseen vähän enemmän viime aikoina. Läksy on nyt opittu, hevonen tulee jatkossa työskentelemään enemmän, useammin ja toivottavasti rennommin.

En kertakaikkiaan jaksanut kiertää Valmetin kanssa pitkää lenkkiä, vaan käänsin sen jossain vaiheessa takaisin kotiinpäin. Tämä ei onneksi saanut sitä sen enempää sekoamaan, thank god.

Ja 50 metriä ennen kotipihaa, malttoi herraisoherra hengähtää, venyttää kaulaa pitkälle ja ihan vaan kävellä pitkällä ohjalla! Kiitos, rakas hevoseni tästä rentouttavasta hetkestä!


Taitava suomenhevostamma, myytävänä ei koskaan

Kyllä se vaan niin on että hevoset on ihan parhaita kun ne on itse koulutettu! Ne on juuri niin herkkiä ja kuuliaisia kuin itse haluat. Mari on tällä hetkellä aika bueno. Omppu ja Läsi-Lasse olivat aikanaan aivan täydellisiä, ja Mari lähestyy nyt heidän tasoaan uhkaavasti. Ei teknisesti, mutta kaikilla muilla osa-alueilla hän on loistava. Teknisyyskin olisi aivan eri tasolla, mikäli olisin panostanut häneen enemmän tunteja, mutta kun on näitä muitakin niin tämä on tasomme ja se ei haittaa mitään!

Marikin joutui tänään pellolle, ja TÖIHIN. Tässä ollaan maastoiltu aika paljon viime aikoina, ja sisäinen koulurynkyttäjäni suorastaan paloi halusta päästä oikein ratsastamaan, silleen kunnolla, sitä harjoitusravia jossa tulee välillä vähän hiki. Yäk, lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että jos jollekin saa tulla hiki se on se hevonen, ei ratsastaja mutta tänään petti kyllä mun dödö. Tai sit oli vaan liikaa vaatteita!

Mari sai myös kunnian työskennellä avotaivutusten parissa suurimman osan tunnista. Ensin käynnissä, pitkillä sivuilla siten että puolessa välissä tein yhden "korjaavan" voltin, tämä siis erona Raaka-Arskan tekemään harjoitukseen.

Ravissa työskentelin samoilla askelmerkeillä, ja vasempaan kierrokseen sai vähän työstää pidemmän aikaa jotta taivutus saatiin läpi ja raviin riittävä kokoamisaste. Sain myös huomata miten paljon avon onnistumiseen vaikuttaa se kun toiselle pitkälle sivulle tultaessa pellon profiili vähän laskee. Tämä vaikuttaa juuri sen verran hevosen tasapainoon, että ravin kokoaminen ja avotaivutus ei siitä ihan heti onnistukaan. Muutaman toiston se vaati, ja erityisen tarkkaa ratsastusta jotta hevonen kykeni haluamani taivutuksen suorittamaan.

Lopussa taas sai mun vatsalihakset kyytiä kun keskityin muuttamaan kevyen ravin tempoa ainoastaan istunnalla. Voipi olla että huomenna taas tuntee nekin lihakset!

Ja ei, ei ole kuvia tästäkään. Anteeksi. 


Raaka-Arskan reenit, check

Tänään oli hyvä päivä. Oli juuri sopivan lämmin, aurinko paistoi silloin tällöin, ei satanut ja jotenkin vaan kaikki oli ihan hyvin!

Raaka-Arska pääsi ensimmäisenä reeniin. Tänään olikin ikävää, sillä hänen työtävälttelevä korkeutensa joutui viettämään pellolla (vastaa siis kenttää kermaperseiden maailmassa) yli puoli tuntia!!! IIIIK, hevosen rääkkäystä.

Työskentelin enimmäkseen ravissa, jossa askel olikin mukavan kevyt, tuntuma pysyi tasaisena ja hevonen oli kuuliainen, noin niinkun suurimman osan ajasta! Luonnollisesti portin kohdalla pieni kiihdytys, sen jälkeen varsin vahva niskannakkelupäänheittelytsembalo, jossa sain ihan tosissani pitää ohjista kiinni että sain sen käännettyä pois portilta.
Jouduin ottamaan siirtymän käyntiin ennen porttia, ettei hevonen saa niin paljon voimaa siihen valtavaan päähänsä ja sainkin sen hallittua vähän paremmin.

Käynnissä työskentelin avotaivutuksilla, joissa ei mainittavaa menestystä vielä tullut. Pitkille sivuille ensin voltti käynnissä, siitä pätkä avoa, puoleen väliin uusi voltti, ja taas avoa loppuun ennen viimeistä volttia. Tuo ensimmäinen voltti toimi avoon valmistelevana, keskellä tehty voltti oli lähinnä katastrofinhallintaa ja loppuun tehty voltti toimi kiitoksena. Tästä tulee postaus tuonne toiseen blogiin.

Loppukäynnit sentään tehtiin maastossa, ettei ihan ala tuntua työnteolta tämä pikkuhevosen elämä!

Arska oli varsin tyytyväinen itseensä tunnin jälkeen, ja ihan syystä, se oli hyvä hevonen, tänäänkin!

Ainoa mikä harmittaa on se että taaskaan ei ole kuvia, vaikka Arska oli tullut kotiin siinä vaiheessa kun olin ratsastamassa. Perkele, täytyy ripustaa kamera johonkin pihakoivuun että se olisi ihan hollilla, kun tilanne tulee!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Sain aikaiseksi mukavan kesäflunssan juhannusviikolle, joten aika rauhassa ollaan otettu. Hevoset ovat olleet lomalla muuten paitsi torstaina, jolloin suomenhevosten kanssa käytiin 1,5 h käyntimaastossa.

Keskiviikkona pari kaveria tuli kylään ja pidettiin heidän kanssaan pre-juhannusbileet, hyvää ruokaa ja juomaa ja yhdessäoloa. Samaan syssyyn pidettiin meidän westernbaarin ykkösosan avajaiset! Se on siis vanhaan viljasiiloon rakennettu "baari" josta nyt on valmiina yläkerta. Alakerran avajaisia vielä odotellaan!

Torstaina olikin sitten se maastoreissu, oikein muuta ei silloin tehty.

Perjantaina uudet kaverit kylään, ja varsinaisen juhannuksen viettoon. Jälleen, hyvää ruokaa, juomaa ja yhdessäoloa, kiireetöntä sellaista. Täydellistä! Hevoset rentoutui laiduntaen!

Lauantaina jatkettiin juhannusteemalla, ja sunnuntaina talo taas hiljeni... Varsin virkistävää kun täälläkin jumalanseläntakana välillä käy kavereita meitä morjenstamassa, kiitos teille murut!

Tänään mulla alkoi viikon loma, ja kuulostelen tässä josko olisin jo niin terve että jaksaisin ratsastaa ihan "kunnolla"! Hope so, josko tuo allaoleva herrakin pääsisi pitkästä aikaa töihin.


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Lip twist








Valmetin näkemys täydellisestä juhannuksenvietosta. Laidun jossa on toinen toistaan ihanamman tuoksuisia paskakasoja!
Ja ei se ruohokaan nyt pahalta maistunut!














Myöhästyneet juhannustoivotukset teille kaikille, meiltä kaikilta!



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sunnuntaina uusiksi!

Sunnuntai meni omalta osaltani aamun ja päivän ajan töissä. Olen tuossa naapurin mansikkapellolla poimimassa mansikoita tälleen kesäisin, ja sunnuntaina mansikkasesonki taas alkoi! Mansikan poiminta ei ole mun selälle ollenkaan soveliasta toimintaa, olen aivan rampa jo 5 tunnin työpäivän jälkeen, mutta kaiken kivun korvaavat ilmaiset mansikat!!! Ja niitä kyllä raahaan kotiin, aina kun vaan mahdollista!!! NAM.

Päivä meni toipuessa, luultavasti myös vilustuin joten piti oikein ottaa päivänokoset. Illalla käytiin Arskan kanssa ratsastamassa uudestaan sillä ihanalla reitillä joka löydettiin kaverini kanssa lauantaina! Pari kuvaakin sain otettua kännykällä:

Siinä ne tulee, Arska ja Mari!

Upea kuusien ja koivujen reunustama pehmeä polku!!!
Oli kyllä miellyttävä päivä tämäkin!

Täydellisyyttä hipova päivä!

Miten hyvin voi päivä alkaa, jatkua ja toivottavasti myös loppua?

Lauantaina aamulla oli vielä vähän tuulista ja kalseaa, normaalia suomalaista kesää siis, mutta päivää kohden aurinko alkoi paistaa. Aamupäivällä hevoset laidunsi ja nautti elämästään, itse keskityin leipomiseen ja ihottumaloimien korjailuun. Päivällä oli aika kaivaa hevoset laitumelta ja lähdettiin kaverini kanssa maastoon suomenhevosilla.

Olin itse vähän odottavalla fiiliksellä sillä hevoseni eivät ole juurikaan tottuneet siihen että porukalla mennään jonnekin, kun itse aina yksinäni täällä touhuan! Olin taas väärässä, kaverini ratsasti Marilla joka oli luotettava oma itsensä ja itse menin Arskalla, joka näytti kyllä parhaat puolensa! Yhdessä kohtaa Arska yritti perinteistä jäkitystä, mutta kun Mari vaan jatkoi matkaa ei Arskakaan jäänyt paikalleen sekoilemaan. Ja sen jälkeen Arska otti piikkipaikan ja veti koko maaston kuten vain varsin kokenut maastomopo voi vaan tehdä! Mentiin vielä ihan uusille reiteille, ja löydettiin ihana metsässä kiemurteleva pehmeä kärrypolku, joka suorastaan kutsui laukkaamaan! Tällä kertaa vauhti pysyi käyntiasteella, sillä kuten sanoin, reitti oli meille aivan uusi eikä tien pituudesta ja pohjan luotettavuudesta ollut vielä varmuutta.

Takaisin tullessa paarmat kiusasivat hevosia jonkin verran, ja varsinkin Arskan mielestä ne olisi voinut karistaa reippaalla laukkapätkällä! En uskaltanut päästää sitä reippaampaan vauhtiin sillä juuri siinä kohdassa tielle oli ajettu niin isoa soraa että se jo koski vähän hevosten kavioihin.

Molemmat hevoset ansaitsivat kyllä täydet kymmenen pistettä, miten voikaan ratsastusretki saada ihmiset niin hyvälle tuulelle!!!

Ja se eilisessä tapaturmassa vähän itseensä ottanut käsi kesti ratsastusreissun aivan hyvin, ja jopa vesiämpäriä pystyin tänään jo kantamaan! Toki siinä on lieviä kosmeettisia vääristymiä, pullotusta ja mustelmaa mutta hyvin sillä näyttää pärjäävän. Ja tänään Vip jäi niin kauniisti paikalleen seisomaan kun vein sen laitumelle, että piti oikein selvästi hänelle osoittaa että herra on hyvä ja lähtee laiduntamaan!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Uusi blogi!

Vielä kaikille muistutus uudesta blogistani.

Kerään tuohon blogiin ratsastusharjoituksia ja tuntisuunnitelmia, oman muistini tueksi ja teille näyttöön ja käyttöön! Kaikki harjoitukset ovat käytännön kautta teetettyjä, joko ratsastustunteina pidettyjä tai itse ratsastettuna.

Ratsastukseni perustuu kevyeen apujen käyttöön ja  hevosen kunnioittamiseen.Vaikka en ratsastakaan "tavoitteellisesti" kohti kisoja, ratsastan silti ajatuksella. Jokainen kerta kun pääsen hevosen selkään on aina yhtä tärkeä ja hevosta kunnoittaakseni pyrin tekemään aina parhaani.
Samoja ajatuksia pyrin viljelemään tunteja pitäessäni, tehdään huolellista työtä, siten että ratsastaja ja hevonen nauttivat yhteisestä tekemisestä.

Pääpaino kaikessa ratsastuksessa on perusasioiden tärkeydessä. Apuohjia ei meillä käytetä, eikä kyllä kannuksia eikä raippaakaan. Näitä et siis tule blogissani näkemään.

Tervetuloa ja kerro ihmeessä kommentissa, mihin asioihin haluaisit että keskityn seuraavaksi!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kahden hevosen talutus = yksi käyttökelpoinen käsi

Tyhmä tyhmä tyhmä!!! Siis minä, minä, minä.

Tänään vein Vipin ja Eidan laitumelle, ja laiskana ihmisenä talutin ne yhtäaikaa laitumelle. Se on onnistunut ennenkin ihan hyvin, Vip riimusta ja Eida narusta perässä. Niin onnistui tänäänkin, tosin huomasin että Vip oli aika aktiivisella tuulella. Ihan syystä, en ole ehtinyt hänen kanssaan touhuta tällä viikolla vielä mitään, joten virtaa oli vähän kertynyt.

Laitumelle päästessämme tein sen kohtalokkaan virheen, päästin Vipin portin jälkeen irti ja Vip innoissaan pukitti ja osui suoraan mua vasempaan käsivarteen takakaviollaan. Vipillä on vähän ikävä tapa pukittaa ihmistä päin tietyissä tilanteissa, ilmeisesti sille on nuorena tapahtunut jotain joka tämän ikävän reaktion laukaisee.

Siinä tilanteessa ei kädessä vielä tuntunut kuin pieni jomotus, ja sain Eidan ihan sujuvasti laitumen puolelle. Tosin jouduin ottamaan Vipin kiinni ja treenasimme Sidbäckiä laitumella muutaman tovin, jotta askelmerkit on selviä taas Vipillekin. Että vaikka kuinka ollaan innoissaan, niin ihmisen käskyjä noudatetaan, ja laitumen portista tullaan rauhassa ja sen jälkeen jäädään vielä rauhassa odottamaankin. Hyvin Vip palautui kuuliaiseksi itsekseen, mutta tulipa taas itselle hyvä opetus että varsinkin tämä hevonen kaipaa edes pieniä aktivointihetkiä päivittäin, jotta pysyy kuosissa!

Perkele, nyt voin sanoa että käsi alkaa olla jo kohtalaisen kipeä, voipi olla että tänään ei hevosia paljon pyöritellä...

Perkeleen tyhmä ihminen, sitä melkein toivoo että Vip olisi samantien osunut mua päähän, niin olis tähän koppaan tullut joko hitunen järkeä tai sit olisin vaan kuollut tyhmänä.


Marin loistokas torstaitunti!

Torstaina ehdin ratsastaa vain yhden kaakin, ja se onnekas oli Mari. Menin pellolla, eli ihan "totista" vääntöä oli merkitty lukujärjestykseen.

Pellon ollessa vähän märkä, en tee laukkatyötä liukastumisvaaran vuoksi, mutta käynnissä ja ravissa työskentelen ihan normaalisti. Eilen oli agendalla pohkeenväistö, ja lähinnä hyvän rytmin löytäminen väistössä. Mari on välillä väistössä vähän vahva, eli saattaa puskea väistönpuoleista kättä vasten, ja ikäänkuin väistää liian nopeasti, jolloin väistö kärsii ja hevonen pääsee luikahtamaan apujen ohi.

Koko tunti alkoi sillä että tein siirtymät täysin ilman ohjaa, eli keskityin ainoastaan istunnalla vaikuttamiseen. Siitä oli helppo jatkaa itse pohkeenväistöharjoitukseen, josta voittekin halutessanne lukea lisää uudesta blogistani ! Kyseisen blogin "Malttia pohkeenväistöön" on siis Marin torstain duunia!

Mari oli siis oikein mainio ratsu, jälleen kerran!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Raaka-Arska oli loistava, lähes loppuun asti!

Tänään päivä meni pitkältä osin siivoamisessa, yök. Kaikenlaista ikkunoiden ja verhojen pesua, mutta jos ne tekis nyt pois (kun en oo yli kymmeneen vuoteen niitä pessyt) niin ei tarvis sit ainakaan lomaa tuhlata tommosiin ikäviin toimenpiteisiin.

No, asiaan. Aikaa meni niin kauan sisällä etten ehtinyt ratsastaa kuin Arskan. Oltiin pellolla jossa Arska oli varsin taitava. Sen jälkeen menin vielä maastoon loppukäynneiksi, ja siinä Arskalla loppu huumori. Se laittoi ihan totaalisen stopin, pidä tunkkis saatana! Yli 15 minuuttia siinä ihmeteltiin että minne mennään ja loppujen lopuksi tahtojen taistelun voitti rouva ratsastaja!

Että tämmöstä tänään, huomenna uudet meiningit taas!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ransun muuttotohinat

Kuten varmaan nokkelimmat (ja lontoota taitavat) jo ymmärsivätkin, muutti Ransu maanantaina toisen omistajansa nurkkiin riehumaan. Ostettiin aikanaan Ransu erään ystäväni kanssa puoliksi, ja nyt koitti se aika että Ransu pääsi ihmettelemään maailman menoa tuohon muutaman kilometrin päähän.

Maanantaina, jolloin olin luvannut viedä Ransun uuteen kotiin, oli tietysti semmoinen hetki että Arska ei ollut kotona, joten oli pakko pärjätä yksin Ransun lastaamisessa ja kuljettamisessa. Eipä siinä mitään, Ransu käyttäytyi fiksusti, pari kertaa lastasin sen kun hän tuli mun kanssa samaan aikaan ulos trailerista ennen kuin ehdin saada takapuomia kiinni! Toki totesin siinä kun autoa starttailin että Ransua ei ole taidettu kuljettaa ikinä yksin mihinkään trailerilla, kuorma-autolla kylläkin, trailerissa on aina ollut joku kaveri mukana. No, pientä tamppaamista trailerista kuului, mutta onneksi matka oli lyhyt ja perillä odotti ihan rauhallinen tamma!

Ransu pääsi omistajansa toisen hevosen kanssa isolle laitumelle. Ensin Lasse (siis tämä toinen hevonen) näytti Ransulle vähän paikkoja, juoksentelivat peräkkäin laitumen päästä päähän! Ransu aika nopeasti totesi paikan niin nähdyksi ja jatkoi iltaa syömällä. Lasse ei ollut ihan heti rakastunut Ransuun, selvästi oli vähän ahdistunut tuollaisesta matamista joka tuli hänen hoodeilleen. Ensimmäisiksi päiviksi Ransu ja Lasse piti loppujen lopuksi laittaa eri aitauksiin niin että aita oli välissä, jolloin Lassekin vähän rentoutui. Ransu oli kyllä fiksu, hörisi hiljaa kuin kertoen Lasselle ettei tässä oo mitään hätää, mä oon ihan reilu muija!

Ransu kotiutui siis nopeasti, nähtäväksi jää miten Lasse tulee suhtautumaan laidunkaveriinsa.






Hyvää kesää Ransu, mä yritän pärjätä täällä näiden viiden hevoseni kanssa! Lomaaaaaaaaaa!