keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hevosesta työhevoseksi

Tänään oli Niilon suuri päivä.

Se sai (mun luvalla tietty) lainata noita työvaljaita ja Sari sai ähisten ja puhisten räpellettyä ne sen päälle.

Siinä kesti kyllä tuhottoman kauan, siinä tarvittiin valjaiden purkamista kahteen osaan, korkea jakkara ja paljon hikeä ja melkein kyyneleitäkin.

Eikä asiaa kuulemma auttanut yhtään että Arska oli vieressä selostamassa että noi työhevoshommat on vähän miesten hommia... Kun ei tommoset eukot näytä jaksavan edes valjaita nostaa hevosen selkään. Sari ei tässä vaiheessa sanonut mitään.

No, oli miten oli, Niilo saatiin valjastettua ja näin ekalla kerralla sen ei tarvinnut muuta ku kävellä hetki valjaat päällä. Sillä oli vähän käsijarru päällä, kuulemma mäkivyö vähän ahdisti kun ei oo tottunut sellaiseen.

Toista se on tällasilla tosimiehillä, meitä ei paljon mäkivyöt ahdista kun painetaan metsässä menemään! Saa Niilokin luvan siihen tottua jos aikoo oikeen työhevoseksi ryhtyä.

Apua, mut on sidottu pakettiin!!!
Lemmy sai kans vähän haistella valjaita, mutta hän ei kuulemma ihan vielä ole valmis kantamaan näin massiivisia valjaita, saa treenata vähän kevyemmillä vehkeillä. Se onkin vielä ihan mikkihiiri koko Lemmy.

Meitsikin pääsee kuulemma kohta metsään fiilistelemään valjaiden kanssa, mutta ensin pitää antaa kavion parantua rauhassa, mulla on kuulemma vähän sädemätää yhdessä kaviossa, mutta turistaan siitä lisää joku toinen päivä!

Valmet

lauantai 24. lokakuuta 2015

Mystiset treffit

Nyt on mystistä. Sari lähti heti aamulla tuonne kylille treffeille.

Se oli siellä vaan ihan pienen hetken, ja kotiin tullessaan oli epäilyttävän iloinen. Sen oli nähty halaileven jotain äijää huoltoaseman pihalla. Niin mystistä, niin mystistä.

Myöhemmin selvis että Sarin mystinen treffiseuralainen oli Sidbäckin Hasse ja Sari toi siltä tuliaisia kotiin...






Jaahas, sitä päästään pikkuhiljaa tositoimiin, on meinaan Tärnsjötä yllä taas pitkästä aikaa! Vihdoinkin Sari tajus mitä meiltä on uupunut, kunnon työvaljaat tietty.

Tossa roikkui joku nimilappukin, jonkun nevöhööd Certinon valjaat näyttäis olevan. Ihan sama kenen vanhat valjaat nää on, nyt ne on mun!!!


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Operaatio Lemmyn paalaus

Jaahas, tänään oli taas Sarilla huikeiden idisten päivä... Se on aina välillä näin hevosena vaikea ymmärtää noita Sarin treenimenetelmiä, jotka välillä näyttää vähintäänkin epäilyttäviltä, mutta aina Sari vaan keksii jonkun selityksen miksi just nyt täytyy tehdä just tätä hommaa, miten siitä on sit tulevaisuudessa hyötyä.

Mitäs veikkaatte, miten paljon on tulevaisuudessa hyötyä siitä että hevonen on käärittynä paalimuoviin???

Niinpä, ei yhtään mitään, mutta niin vaan tänään piti sekin ihme kokea. Luojan kiitos mä en joutunut Sarin leikkimielisten kisailujen kohteeksi, vaan Lemmy sai toimia sijaiskärsijänä.

Lemmy on nyt vielä niin nuori ja viaton että se oikeasti luulee että nämä Sarin kotkotukset on jollain tapaa tarpeellisia, mutta eiköhän sekin piakkoin tajua että sitä on niin kusetettu!!!

Siinä se on, keskiaikainen kidutusväline.

Takavasemmalta lähestyy autuaan tietämätön uhri.

Kohteen vaarattomaksi toteaminen.





Ja mitäs sitten kävikään?

Vai tämmönen loimi tänään.


Voi helvetti, vaikuttaa huijaukselta.

Mee helevettihin siitä!

Ikävän koulukiusaamistilanteen jälkeen kamujen kanssa syömään, parasta!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Radikaalia ruokintaa

Täällä ollaan taas sydän syrjällään, ja kenenkäs muun vuoksi kuin ton Niilon.

Sillä on aina ollut ongelmia mahan kanssa, kerää hiekkaa suolistoon ja silloin ei mikään ruoka tunnu imeytyvän ja laihtumaanhan siinä pääsee. Vähintään kaksi kertaa vuodessa se joutuu syömään semmosen kamalan psyllium-limakuurin ja sillä saadaan sitä hiekkaa pois, ja yleensä sen jälkeen tilanne on taas normaali, ja lihaa luiden ympärille kertyy mukavasti.

Nyt Sari on vähän huolestunut, kun yksi psylliumkuuri näytti tekevän tehtävänsä, maha näytti olevan ihan kohtalaisessa kunnossa hetken, mutta nyt taas on niin huonona. Niilo on laihtunut kesän jälkeen nopeasti ja paljon, vaikka ruokaa sen eteen kannetaan kaksin käsin. Sitä ruokitaan tällä hetkellä greenlinella, kivennäisellä, progut farmilla ja kalkilla. Lisäksi se syö biotiinia kavioita vahvistamaan sekä tällä hetkellä se syö myös vatsahaavalääkettä.

Luultavasti toisen psylliumkuurin joutuu vielä imemään, ja sit pitää taas toivoa että tilanne helpottuu. Jos psylliym ja vatsahaavalääke ei paranna tilannetta, mietitään seuraavaa siirtoa.

Tänään Sari teki semmosen peliliikkeen että järjesti Niilon porukalle vapaan heinätarjoilun, josko se helpottaisi Niilon vatsakipuja. En tiedä vatsakivuista mutta kyllä ne aika tyytyväisiltä vaikutti tähän ratkaisuun:

Ainoa huoli tässä on se että räjähtääkö toi Vip nyt atomeiksi, se kun on aina ollut aika hyvä rehunkäyttäjä...

Meitsi luonnollisesti vaatimaan meille muillekin vapaata heinää, mutta Sari jotain mutisi että herraisoherralla on vyötärönympärys taas päässyt vähän venahtamaan.

Huono kuvakulma, ei se oikeesti oo noin iso... Sitä paitsi, saako tolleen salaa edes kuvata, kysyn vaan???

Kadonneen vyötärön metsästämiseksi Sarilla on kaksi ehdotusta:

Ruoan vähentäminen - juu ei kiitos

Liikunnan lisääminen - juu kiitos

Läskeille kyytiä!


Saas nähdä koska lähdetään taas reeniin...

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kun intressit ei kohtaa

Täällä on ollut vähän rauhaisampi alkuviikko, Sari on sairastellut kotona eikä meitä oo huomioitu muuta ku ruoka-aikoina. Eipä siinä mitään, saadaan ainakin olla hetki rauhassa, pääasia että ruokahuolto pelaa.

Tänään kuitenkin Sari pääsi jo ulos asti vähän pidemmäksi aikaa, ja kuulemma valo oli niin upea että mikäpä siinä ottaessa herraisoherrasta upeita, dynaamisia syysjuoksukuvia.

Mua ei ihan hirveesti kiinnostanut juoksentelut kun pääsin laitumelle, sinnehän mennään ensisijaisesti syömään. Sari siinä sit heilutteli käsiään ja hyppi ylös alas kameran kanssa, täydellistä laukkaotosta odottaen.

Mitäs luulette, miten meni?











Että siinä sulle dynamiikkaa!


Loppujen lopuksi Sari tajus luovuttaa, ja mutisi mennessään että illalla tulee uusi photoshoot, sillä ainahan Valmet laukkaa luokse kun sen laitumelta hakee.

Niin, paitsi tällä kerralla.

Ensin vaan odotetaan rauhassa, Sari kävelee turhautuneena luokse kun en laukannutkaan portille.

Sit napakka kiihdytys, kohti porttia luonnollisesti!


Niin lujaa ettei edes kamera pysy perässä!

Kohti valoa!

Se on kyllä jännä miten meidän intressit ei tänään kohdannut, meitsillä ainakin oli hauskaa Saria liikuttaessani!