perjantai 23. tammikuuta 2015

Teemabiisi




Kyllä täytyy sanoa että suomiräppi on ihan ykköskamaa!

Ne on taas julkaissut biisin, joka ihan selvästi on tehty meitsille, meitsistä ja meitsin inspiroimana!


Jou jou, Valmet

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Titaanien taistelu livenä

Teknisistä haasteista selvittiin, tuossa on pikkupätkä mun keskustelutuokiosta Niilon kanssa.



Tää ei jää tähän, voitte olla varmoja että me keskustellaan vielä jatkossakin...

tiistai 20. tammikuuta 2015

Titaanien taistelu

Vihdoinkin koitti se päivä (tai yön puolellehan toi taisi mennä) että mä pääsin näyttämään Niilolle kuka näitä tiluksia hallitsee!

Hallitsija



Eilen illalla Sari päätti laittaa meidät vierekkäisiin karsinoihin jotta saamme siinä sit puhista ja selvittää välimme, näin turvallisesti kaltereiden välistä. Kyllä me aiemminkin ollaan samaan talliin mahduttu (juuri ja juuri) mutta meitsi on toisessa päässä tallia ja Niilo isottelee toisessa päässä, joten lähikontaktiin ei olla päästy.

Mutta nyt päästiin.

Se oli heti selvää että Niilo yritti jotain puhista siinä, ihan eri tavalla ku ennen, luulee olevansa nyt niin aikuista oria että.
Mä kerroin erinäisin sanankääntein aika nopeasti että valta ei ole vaihtunut eikä kyllä tulekaan vaihtumaan niin kauan kuin mussa henki pihisee. Mun sanankäänteet kuulemma kuulosti verrattain siltä kuin sikaa tapettais, henkilökohtaisesti en aio ottaa tuohon kommenttiin kantaa muuta kuin toteamalla; MYLVINTÄÄ!!!
Niilo yritti jotain sekoilla siinä, mutta mä paiskin lapaa väliseinään sen verran uhmakkaasti että hirveen pitkään se Niilokaan ei viittinyt siinä kokeilla.

I still got it!

Sari oli vähän kahden vaiheilla että uskaltaako jättää meitä yöksi vierekkäin, mutta kai se ajatteli että menköön saatana jos on mennäkseen. Talli on ainakin rakennettu meitä silmälläpitäen, joten jos nyt rakenteet pettää niin se on jo huonoa tuuria! Oli se kyllä nähnyt jotain painajaisia musta, mutta ei siitä sen enempää.

Aamulla homma oli sitä myöten selvä, Niilo oli tajunnut oman paikkansa ja mä pystyin jopa ottamaan pikku nokoset, otti meinaan voimille tommonen yhtäkkinen elvistely!

Tästä upeasta tahtojen taistelusta on oikeen videopätkäkin, mutta jostain teknisistä ongelmista johtuen sitä ei ainakaan nyt tähän postaukseen saada.

Jos teknisiä ongelmia ei saada selätettyä, Sari lupas ottaa uuden videopätkän tilanteesta. No, voin mä toki uhrautua uudemman kerran taistelemaan...

tiistai 13. tammikuuta 2015

Todellista hevosvoimaa





Kyllä nyt ollaan herkän äärellä.

Työhevosen sielua aina lämmittää jos ja kun joku ymmärtää sitä vanhaa kunnon työhevoskulttuuria. Olette varmasti kyllästymiseen asti kuunnelleet meuhkaamistani työhevoskulttuurista, meidän rotuisten ja tyyppisten hevosten oikeasta käyttötavasta, joka ei suinkaan siis ole ratsastus, jos olette jostain saaneet semmoisen käsityksen! Kyllä se on kaikki hevosella tehtävät maatilan työt joita varten meidät oikeasti on jalostettu, ja todellakin toivon että kykymme pidetään suuren kansan tiedossa nyt ja tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä allekirjoittaneen huoli työhevoskykyjemme ylläpitämisen osalta on suurehko, olettehan varmasti itsekin todenneet että meitsi ja muut tällä tilalla asuvat kolleegani ovat entistä useammin satulan alla kuin valjaissa. Asiaa tarkemmin tiedusteltuani, sain Sarilta vastauksen että tällä hetkellä talossa ei ole valjaita, joten nyt leikitään satulaleikkejä ja kun valjaat saadaan hankittua, palataan juurillemme ja oikeiden töiden pariin.

Huh, olipa helpottava tieto! Metsässä on kuulemma puuta kotiin raahattavaksi mielin määrin, ja jokainen myrskytuuli kaataa niitä lisää, joten harjoituskappaleista ei tule olemaan puutetta!

Kaiken tämän meuhkaamisen jälkeen kutsun teidät kaikki katsomaan oheisen dokumentin, jossa tämä työhevoskulttuuri saa vihdoinkin ansaitsemaansa arvostusta!

Todellista hevosvoimaa

Ainoa mietityttämään jäänyt asia; jostain syystä Eestin Raskasvetohevonen on kyseisestä dokumentista unohtunut... No, kaipa meidät esitellään kakkososassa!

Dear Martin Clunes, if you need really breathtaking drafthorses to show on your next documentary, don`t hesitate to contact me.

Yours truly, Valmet, Estonian Heavydrafthorse

torstai 8. tammikuuta 2015

The best

 







No nyt on kyllä Blogitallin tytöt tehneet niin meikäläisen makuun sopivan haasteen, että ei paremmasta väliä!

Eikös jo haasteen nimikin, the best, kerro kaiken oleellisen? Tässä haasteessa hehkutetaan herra Valmetia oikein vaan urakalla! Vähän mä kyllä mietin mistä ne kaikki muut haasteen tekijät aikoo kertoa, kun meitsiä, the parasta, on olemassa vain yksi kappale... No, kaipa ne jotain tekstintynkää sit keksivät.

Ajattelin tähän ladata koko blogihistoriani mieleenpainuvimmat tapahtumat, pysyäksemme kohtuudessa en saa kuulemma mainita niitä kuin maksimissaan kymmenen. No, katotaan miten käy kun kaviot kohtaavat näppiksen!

Ensin ei ehkä niin mieleenpainuva tapahtuma, mutta semmonen mukava blogiuran aloitusteksti, jossa käyn vähän läpi meidän arkea täällä Laitilassa. Eipä se arki ole tähän päiväänkään mennessä juuri miksikään muuttunut, ja hyvä niin, meitsi rakastaa rutiineja. Ja tammoja, tietty!

Sen jälkeen onkin vuorossa aika raastava tilitys jalostusoriin vahvan seksivietin hyödyntämisestä. En oo oikeen vieläkään antanut anteeksi että jatkossa mun rakastelut ei kohdistu noin niinkuin suoranaisesti siihen eukkoon, vaan joudun käymään aina oriasemalla jos ja kun mun rakastajan palveluksiani joku tamma tarvitsee. Arvon jalostusorikollegat, olisiko tässä kansalaisadressin paikka, vähän niinku Tahdon2014? Vaikka Tahdonrakastella2014.

Sit on yks vähän totisempi tapaus, elämäni rakkaus, Eida, sairastui vakavaan ähkyyn mutta mun lukuisten rukousteni voimalla nousi siitäkin ähkystä vielä ylös! Eida on sairastellut ähkyjä aikast monta kertaa, ja tähän käänteentekevään tapaukseen asti ähkyjen aiheuttajia ei ole oikein löydetty. Nyt oli niin pätevä eläinlääkäri, joka ensinnäkin tunnisti rodun heti meidät nähdessään ja totesikin pian että nämä oireet (ähky ja vatsahaavan oireet) ovat semmoisten ikävien riiviöiden ku käpymatojen seurausta. Nyttemmin Eida voi paremmin kuin koskaan!

No niin, sit onkin vuorossa vähän nolompi tapaus, nimittäin mun eka ratsastuskerta, joka tietty piti videoida. Ja te jotka rakastatte vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä ei tässä nössövideossa näy. Kattokaas kun tää oli mun eka kerta, silloin aina vähän jännittää! Nyttemmin oon kyllä kunnostautunut sekä vauhdilla että vaarallisilla tilanteilla!

Sit olis vuorossa vuoden 2012 kooste, siitä pääsette vähän kärryille mitä kaikkea tuona vuonna oikein meitsille tapahtui. Oli ylä- ja alamäkiä, mutta kuulemma kaikella on tarkoituksensa. Paitsi noilla ratsuhommilla, niiden tarkoitusta mä en oo vieläkään oikeen tajunnut. Mä oon TYÖHEVONEN!!!

Yhdessä vaiheessa mä kirjoitin kirjeen mun toiselle omistajalle Saijalle, joka ei juuri sillä hetkellä päässyt nauttimaan yhdessäolosta mun kanssa. Nyttemmin Saija on luopunut omasta osuudestaan ja mä oon jumittunut tänne Laitilaan loppuiäkseni...

Näissä ratsunhommissa joutuu joskus kohtaamaan vähän jänniäkin tilanteita. Eräänä kauniina talvipäivänä tutustuin hiihtäjiin. Ei siitä sen enempää.

Kyllä joskus ne ratsunhommat onnistuukin, ja vielä silloin kun kuvaaja on paikalla. Tuossa olis meitsin askellajinäytteet ratsastajan kera, joka siis pysyi selässä, tälläkin kertaa!

Tää seuraava tapaus ei liity muhun varsinaisesti, sillä kyseessä on erään toisen oriin alullepanema varsa ja sen syntymä. Voin kyllä kertoa että toista kertaa ei tähän mäkeen tule vieraat oriit liehittelemään mun tammoja. Perkele.

Silloin tällöin mua vähän hymyilyttää kun tilan muutkin hevoset osaa vähän koetella noita ihmisiä! Tässä Niilo näyttää mallia miten lujaa voi taluttajan kanssa juosta! Kyseessä oli näyttelyn kenraaliharjoitukset, ja teille uteliaille tiedoksi, itse näyttelyssä Niilo käyttäytyi täyden kympin arvoisesti, Arska ja Sari sai oikeen jonkun palkinnon siitä kun Niilo oli niin fiksu ja Arska esitti sen niin hyvin.

Sit on aika harvinaista herkkua, nimittäin kuvia Eidan ratsuhommista. En meinannut itsekään ensin uskoa, mutta uskottava se oli, kun omin silmin näki. Eida, vastoin kaikki odotuksia kävi Sari selässään pienellä maastolenkillä. On se vaan aika muija. Siis Eida.

Aina orilaitumen jälkeen täällä käy vähän normaalia reippaampi kuhina, kun noi tulevat herraisoherrat kokeilee onneaan ton Vipin kanssa. Ne muuten häviää sen taistelun aina, on se Vip vaan aika kova äijä. Siis niinku ruunaksi.

Minkä lauman vahtimiselta ehdin, mä haaveilen päivät pitkät erinäisistä asioista. Lähinnä ruoasta ja naisista. Tuntuu että kumpaakaan ei vaan saa riittävästi. Tässä olis vähän varsahaaveilua. Mä oon näköjään vähän pehmokin...

Hupsansaa, tulihan siitä ihan mukava muistelo. Tätä ja paljon muuta kuuluu meitsin elämään, hyppää kyytiin niin pysyt ajan hermolla!

Ja käy nyt ihmeessä tekemässä oma haasteesi, voit vaikka hehkuttaa mua ellet mitään muuta keksi! Saa käyttää mut ei oo pakko hei!

Yövuolut

Sari tuossa eräänä yönä otti lähes kaikki kaakit kavion vuoluun, allekirjoittanutkin joutui antautumaan vuolupuukon edessä... Nyt ei käsitelty kavioiden pituuksia, sillä niissä ei ole tapahtunut suurta muutosta sitten viime vuolun, mutta säteet kaivettiin taas esiin!

Nyt on ollut aika haastavat kelit, nimittäin pitkän aikaa jatkuneet märät kelit eivät tee hyvää meidän herkille kavioille ja säteille, ja sen jälkeiset kovat pakkaset taas tekevät tarhojen pohjat ikävän koviksi ja koppuraisiksi, joka sekään ei ole mukavaa, vaikka kuivaa onkin.

Säde on kavion toiminnan kannalta melko tärkeä mekanismi, ja aina säännöllisen epäsäännöllisesti Sari putsaa meidän säteet vuolupuukolla, jotta nähdään heti onko siellä jotain ikävyyksiä muhimassa. Tällä kertaa mulla, Marilla ja Niilolla oli vähän sanomista säteissä, onneksi tilanne saatiin nopeasti haltuun vuolulla ja meitsille tuupattiin vähän Betadinea säteeseen. Toi Ransu on takajalkojen kanssa vähän herkkä, sillähän oli viime vuonna säteessä paise, joka saatiin hoidettua varsin hyvin, mutta sama paise uusi tänäkin vuonna, tosin maltillisempana, ja jälleen säteen vuolu ja päivittäinen Betadine-huuhtelu on tehnyt ihmeitä!

Mun kengityskäyttäytymisessä on ollut aina vähän sanomista, en ihan hirveesti välittäis että niitä kavioita lyhennellään, mutta tää vuolupuukko-keissi meni kivuttomasti, Sarikin oli oikein iloisesti yllättynyt! Ei se tietenkään silti tarkoita sitä että ensi kerta menisi yhtä helposti, kato meitsi kyllä keksii vaikka ja mitä jekkuja jos niikseen tulee!

Tälleen kun meistä osa on pihatossa ja me muutkin ollaan koko päivä ulkona, on tosi tärkeetä että kaviot putsataan joka päivä, sillä pystyy hyvin estämään kaikenlaisten sädeongelmien synnyn. Itse asiassa, kavioiden putsaus on jopa tärkeämpää ku hevosen harjaus, nimittäin meitä jotka on suunniteltu kestämään haastavia keliolosuhteita, ei pitäisi raapia harjalla turhan usein. Jos ihan joka päivä meidät raavitaan puhtaaksi, lähtee sen harjauksen mukana sitä luontaista rasvaa pois, joka estää esimerkiksi kastumisen aika tehokkaasti! Että olkaa toverit tarkkoina ettei teitä joka päivä harjata, semmonen ponitallitouhu on ihan hanurista!