maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kokkola, vielä kerran tapaamme

Tässä tovi huilia ennen kuin mennään vielä hoitamaan hevosia ja ruokkimaan ne yöksi. Aamulla klo 4.30 lähtö taas Kokkolaan. Toivottavasti pärjään vaan kahden päivän reissulla, niin ainakin on tarkoitus.

Arska parka, taas on tallirenkinä painettava pitkää päivää. Viime reissun jälkeen kun tulin perjantaina kotiin, löysin Arska olohuoneesta, lasillinen konjakkia kädessä ja varsin riutunut ilme kasvoilla. Kuulemma viikon hän jaksaa tätä rumbaa, ja sen jälkeen pitää jäädä pois työelämästä, jotta ehtii ja jaksaa hoitaa hevoset.

Niin se vaan on, että lasten ja humalaisten suusta kuulee totuuden!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pakko kiusata vielä Valmetin gif-kuvilla!

Nyt en enää tänään avaa Bloggeria! Mutta kun kerran vielä avasin, joudun julkaisemaan nämä automaattisesti tallennetut gif-kuvat Valmetista.

Kiitos ja anteeksi.



Ja vielä poikien ilotteluja!

Kylläpä nyt pitää saada kaikki vähänkään onnistuneet kuvat julkaistua! No, tokkopa haittaa katsella hevosen kuvia välillä, ihan kivaa vaihtelua mun tajunnanvirralle!

Tässä muutama otos Vipin, Niilon ja Lemmyn tarhasekoiluista tältä päivältä:




Tukkajumala!


Siinä menee pikkuLemmy



Miten otetaan hyviä hevoskuvia?

En mää vaan tiärä.

Mulla on ihan hyvä kamera (Canon 600D) ja joskus jopa otan sillä kuviakin. Tänään otin hevosista 664 kuvaa, ja osa ihan onnistuneita. Olen totaalisen paska ja laiska jälkikäsittelemään kuvia, osalle teen toimenpiteitä ja osa on ihan luonnontilassa. Pahoittelut siis kuvien epätasaisesta laadusta.

Yksi hyvä resepti hyviin hevoskuviin on laittaa yksi kappale Valmetteja vähän erikoisempaan paikkaan ja pitää kameran laukaisunappi pohjassa ja tadaa, muutama onnistunut otos, olkaa niin hyvät!

Tämä kyseinen kuvasarja sai alkunsa piehtaroinnista, siitä se ajatus sitten lähti!
Joskus sitä vaan tuntee olevansa aavistuksen liian lähellä kuvattavaa kohdetta...



Aika mahtava poni!
Taas olin liian lähellä...

Suuri ja mahtava! Melko monissa kuvissa tämä hevonen on takajaloillaan.




Malttoi se hetken poseeratakin...

Näyttää vähän mäyräkoiralta. Jos jostain kuvasta voi nähdä miten hevosen takapää laskee sen kiihdyttäessä, niin tästä!


Vanharouvaraskeveo revittelee

Eida sai sunnuntain kunniaksi myös nauttia rallitarhan iloista. Hänellä oli selvästi hauskaa:

Häntä töttöröllä, ihana Eida-rouva





Täysiiiiii!

Sunnuntain askareita

Tänään on ollut niin pal mahdottoman kaunis päivä, josta tuhlasin suurimman osan auton pesuun ja siivoukseen... Voi helvetti, olishan sitä voinut tehdä jotain muutakin mutta mun auto nyt vaan sai hemmottelua osakseen juuri tänään. Ystäväni jotka ovat nähneet autoni, ymmärtänevät kyllä että joskus sen hellimiseen pitää vähän varata aikaa, sillä saan autoni kertakaikkisen törkyiseen kuntoon. Kunnon pesu, vahaus, vanhojen ruoantähteiden poisto auton lattioilta, cd-levyjen järjestely ja muutenkin kaiken romun poistaminen autosta vei tunteja, mutta nyt se on kunnossa. Hetken.

Hevosten harjaamiseen meni toinen tovi, nyt kun olen ollut reissussa muutamia päiviä niin hevosia ei ole harjattu, ja tällaiseen karvanvaihtoaikaan se tarkoittaa aikamoista savottaa. Kaikki muut karvakasat olen jo harjannut, vain suomenhevoset jäivät vielä odottamaan omaa vuoroaan. Multa loppui siis kertakaikkiaan puhti, piti tulla sisälle hengähtämään hetkeksi ja mennä illalla uudestaan jatkamaan loputonta urakkaa.

Jossain välissä ehdimme kuitenkin Ransun kanssa ohjasajotreeneihin. Niistä ei valitettavasti ole kuvia sillä hovikuvaajamme Arska oli juuri silloin omalla ratsastustunnillaan. Ilokseni voin todeta että Ransu teki vain muutamia köyrypukkisekoiluja, ja suurimman osan ajasta siis työskenteli todella kuuliaisesti ja hyvin! Sainpa jopa todistaa ihan sujuvaa ylälinjan venytystä. Upea tamma, kertakaikkiaan!

Treenien jälkeen Ransu pääsi rallitarhaan vähän revittelemään, muutamia kuvia siitä sessiosta:





Ransu on vieläkin kovin hoikassa kunnossa, mutta uskon että nykyinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen tekevät tehtävänsä ulkomuodon komistumiseen! Ja onhan sieltä se laidunkausikin alkamassa...

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Stam1na!!!


Kuulitte oikein, se on puhdasta Stam1naa se!!!

Oltiin tosiaan Kokkolassa työreissulla taas, ja tällä kertaa olosuhteiden pakosta jouduimme Stam1nan keikalle. Bändi keikkaili hotellimme ravintolassa, ja eihän tuota tilaisuutta vaan voi jättää käyttämättä. Ennen keikkaa kuuntelimme näytteitä bändin musiikista, ja kieltämättä tietokoneelta kuunneltuna emme saaneet oikein itseämme vakuutettua bändin upeudesta.

Keräsimme viimeisetkin rohkeutemme rippeet ja ahtauduimme muiden satanistien joukkoon ravintolaan. Sillä hetkellä tajusin Stam1nan mahtavuuden. Sitä ärinähevimetallia on vaikea selittää, se pitää itse kokea ja nimenomaan pienessä tilassa, jotta kaikki se tärinä ja ärinä varmasti tunkeutuu luihin ja ytimiin! Vaikka emme kaverini kanssa kuuluneet millään muotoa tuohon mustanpuhuvien fanien joukkoon, emme esimerkiksi moshanneet, kuten kaikki muut tekivät, ymmärsimme heitä erilaisuudestamme huolimatta aivan täydellisesti!

Miten upea, käänteentekevä kokemus. Kiitos Stam1na, tämä ei jää tähän.


Miksi sulla on hevosia, ja miksei sulla oo lapsia?


En tiedä moniko hevos(t)enomistaja joutuu vastaamaan tuohon ensimmäiseen kysymykseen ja miten usein, itse vastaan siihen joka kerta kun mainitsen jollekin uudelle tuttavuudelle hevosistani. Ilmeet on aina vähintäänkin kiinnostavia, kun he kuulevat hevosteni määrän. Ei sillä ettäkö niitä olisi määrän takia "kerätty" noin paljon, niitä nyt vaan sattuu olemaan se kahdeksan, kun on tässä vähän yritetty leikkiä kasvattajaa. (ja se leikki jatkuu edelleen!)

Pyrin säästämään viattomat sivulliset heppajutuilta, ja kerron hevosistani lisää ainoastaan niille jotka ihan vartavasten niistä kysyvät ja joiden kuvittelen edes jollain tasolla olevan asiasta kiinnostuneita. Mutta sitten kun se juttu lähtee liikkeelle, niin mua ei helpolla vaimenneta! Watch what you ask for!

Sen jälkeen kun kyselijät ovat selvinneet hevosmäärän aiheuttamasta järkytyksestä, kysytään seuraavaksi motiivia. "no kai sä sit kilpailet niillä" "niin sä pidät sit kaikille kyläläisille tunteja niillä" "no kai sä jollain tavalla tienaat niillä kuitenkin?" Nää on siis yleisimmät olettamukset. Ja voi, pettymys on valtaisa, kun kerron että en mä kilpaile, en pidä niillä tunteja ja ennen kaikkea, ne tuottavat mulle pelkkää, puhdasta tappiota. WHAAAAT?

Mahdoton yhtälö, ja jonkin aikaa vielä kysymyksiä keksitään lisää kunnes huomataan että vastaukseni ovat hyvin samanlaisia, ihan selvää punaista lankaa ei toiminnalleni löydy. Se fakta että kasvatan hevosia ei tunnu olevan pätevä vastaus, ja onhan se totta, sekin hevosalan muoto tuottaa ainoastaan tappiota. Eli ei tässä mitään järkeä ainakaan ole!

Niin, järkeä tästä touhusta on todella vaikea löytää, en ole itse järjen ääntä kuunteleva (ainakaan kovin usein) vaan menen vahvasti tunne edellä. Se henkinen lataus jonka hevoset mulle suo on todella tärkeää, ilman hevosia olisin työvaihteella kotonakin. Hevoset ovat se syy jonka vuoksi lähden töistä innolla kotiin, hevoset ovat se syy jonka vuoksi herään aamulla kukonlaulun aikaan ja jonka vuoksi painan pääni tyynyyn aivan liian myöhään. Elämäntapa, niin kliseistä kuin se onkin, sitä se vaan on. Rakastan hevosia, riittääkö se?

No sitten se toiseen, polttavaan kysymykseen johon annan aina yhtä kuumottavan vastauksen.
Miksei sulla oo lapsia?
Niin, miksi pitäisi olla??? Kun se yhteiskunta vaan pyörii niin... Vai pyöriikö? Olettamus on että naiset saavat lapsen/lapsia siinä 20-35 ikävuoden kieppeillä, asuvat rivitalossa, ajavat farmarivolvolla ja toisella kädellä työntävät lastenvaunuja ja toisessa kädessä on se kultainen noutaja. So classic, and so not for me.

Kyse ei ole siitä ettenkö pitäisi lapsista. Pidän niistä todella paljon, muistanette että pidän ratsastustunteja iltaisin, joissa useinmiten on lapsia, ja tulen heidän kanssaan todella hyvin toimeen.
Pidän myös lapsista kun niitä meillä joskus käy, tai kun käymme jossain kylässä. Pidän lasten kanssa leikkimisestä, pääsen aika nopeasti heidän tasolleen.
Mutta, asia josta en niin pidä on se lasten kasvatus. Tunnen vain muutamia perheitä joissa lapset on kasvatettu mielestäni "oikein" eli ovat hyvinkäyttäytyviä, terveellä maalaisjärjellä varustettuja "tulevaisuuden toivoja". Moni sanoo että mun on turha arvostella toisten lasten kasvatusta jos en itse ole kasvattanut yhtään lasta. Se on kyllä totta, yhtään lasta en ole kasvattanut mutta kun se lasten kasvatus ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin hevosten kasvatuskaan. Uskokaa kun sanon, ihan samat periaatteet pätevät kummassakin:

Niillä saa olla oma tahto mutta ne eivät saa tehdä miten tahtovat. 

Siinäpä teille kasvatusperiaate, saatte tehdä siitä vaikka huoneentaulun jos se auttaa teidät raskaiden lastenkasvatuspäivien läpi!

Lähes kaikilla tutuillani on lapsia, ja joillain on ennen ollut jopa hevosia. Joko hevoset on laitettu pois lasten tieltä tai raha ei ole riittänyt kumpaankin elementtiin. Toki, joku on ne hevoset itsepintaisesti pitänyt siinä ohella, hatunnosto teille!!!

Itse en pystyisi lisäämään lapsia tähän elämääni jota nyt elän, enkä toisaalta ole halukas elämääni mitenkään muuttamaankaan. Niin ikävää kuin se onkin, lapset eivät vaan sovi elämääni nyt, ja tuskin tulevat ikinä sopimaankaan. Arskan kanssa asia on puhuttu jo aikoja sitten, hän on siis ihan kartalla tästä tilanteesta ja olemme kerrankin jostain asiasta samaa mieltä!

Jäin tuossa miettimään mitä vastauksia olen saanut tutuiltani joilla on niitä lapsia. En ole siis kysynyt keneltäkään miksi heillä on lapsia, mielestäni se on hieman epäkohteliasta, he ovat vain omatoimisesti vastanneet mm. seuraavilla tavoilla:
- No, aloin olla jo sen ikäinen että lapsia oli PAKKO hankkia. (tietääkseni pakko ei ole kuin kuolla)
- No, tässä nyt vaan kävi näin. (oliko raskaus siis vahinko???)
- En mää tiedä miksi hankin lapsia (no onpa pätevä vastaus, toivottavasti edes tiedät mitä teet niillä!)

Tässäpä näitä parhaita vastauksia, aika surullista jos multa kysytään. Olisin toivonut että edes joku vastaisi "koska rakastan lapsia" mutta ei, näin positiivista vastausta en ole saanut vielä keneltäkään.
Jos ja kun minulta kysytään miksi mulla on hevosia, vastaan että koska rakastan niitä.










tiistai 25. maaliskuuta 2014

Taas tulossa lomaa hevosista!

Huomenna taas koittaa lähtö sinne samaan ärsyttävän ystävällismieliseen Kokkolaan jossa olin juuri viikko takaperin! Samoja töitä taas mennään sinne tekemään, perjantai-illaksi kotiin koomailemaan! Arska toimii taas tallimestarina, ja eiköhän kaikki mene hyvin tälläkin kertaa. Tosin, viime kerralla oli käynyt niin että heti keskiviikkona oli Lemmyllä ollut haava suupielessä, jonka Arska taidokkaasti hoisi vedellä pyyhkimällä (näin minäkin olisin tehnyt) ja jonain aamuna Ransu ei ollut tullut syömään heiniä. Arska oli sitten aloittanut aamunsa Ransua taluttaen 45 minuuttia (näin minäkin olisin tehnyt) ja tästä Ransu oli tokentunut ja siirtynyt normaalisti syömään heiniään. "Oli varmaan pieru kadoksissa" totesi Arska mulle kun kertoi siitä! No niinhän sillä varmaan oli, ihailtavan päättäväistä toimintaa, sillä Arska ei edes soittanut mulle näistä "tapaturmista" vaan hoiti itse homman kotiin! On se vaan äijä, vieläkö ihmettelette miksi aina tasaisin väliajoin sitä hehkutan!?

Tämän päivän tehtävälistalla on pihattojen ja tarhojen siivousta, ilma on ku morsian! Huomenna aamulla läänineläinlääkäri käy tekemässä vuotuisen tarkastuksensa, Arska on aamuvuorossa kotona, hoitakoon hän tämänkin homman kotiin! Mun pitää olla jo aamulla aikaisin töissä, en ehdi päivystää moisen tarkastuksen vuoksi!

Jos luoja suo, yritän julkaista muutaman postauksen tässä loppuviikonkin aikana, jos hotellin netti on yhtään nopeampi kuin viime kerralla...

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ransu reenaa

Joo näin pääsi käymään, Ransun ohjasajoreenit oli tänään päiväjärjestyksessä. Joudun tällä hetkellä tekemään treenit tossa pihalla, kun pelto on vielä niin märkä ettei se ole turvallista. Alue pihalla on pieni, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ja tietty alku- ja loppukäynnit tehdään maastossa!

Tänään oli mahtavia häiriötekijöitä pihassa, Valmet sekoili tarhassaan ja Arska hitsasi pihalla. Ransu oli oikein, sanotaanko vaikka, reippaalla tuulella. Sain muutaman treenin itsekin kun oikein sai hetken pidättää kunnolla että hevonen pysyy pihassa!

Hyvin se meni silti, näissä treeneissä tehdään vaan siirtymien ja suunnanmuutosten avulla tottelevaisuusharjoituksia. Mitään varsinaista "kuntoharjoittelua" en tällä tavalla tee, varsinkaan kun pyöritään kohtalaisen pienellä ympyrällä niin siinä ei pitkään voi edes pyöriä. Se kunto tulee sitten maastoilun myötä pikkuhiljaa.

Ohessa muutamia kuvia erilaisista tilanteista.



Tästä näkee vähän varusteita, suitset, silat ja Tärnsjön ajo-ohjat.
Näistä näkee aika hyvin ohjastuntuman, se on siis suurinpiirtein se ohjan paino!

Sisäohjalla tuntuma on vähän tukevampi, jotta hevonen pysyy ympyrällä.
T'ässä kohtaa Arska kuulemma pieraisi, ja Ransu sai siitä pikku kimmokkeen!

Siellä taustalla rouva tallinpitäjä jo joutuu vähän pidättelemään!

Täsä mää olen!

Ei menny niinku Strömsössä!





Eipä mene kaikki täälläkään aina ihan oppikirjan mukaan! Ransu onneksi rauhoittuu samantien sekoilun päätteeksi, eli sille ei jää mitkään pölöhöyryt päälle! Seuraava kuva onkin jo ihan lunkista hevosesta!

Näitä harjoituksia jatketaan, pyrin ottamaan Ransun demohevoseksi Laitilan Hevosharrastekeskuksella pitämälleni ohjasajokurssille 27.04.2014.

Saas nähdä miten hän käyttäytyy vieraassa ympäristössä!