tiistai 29. joulukuuta 2015

Yksi kotona, kymmeniä vielä metsässä

Kaatuneita puita nimittäin.

Sarilla oli tänäänkin vapaapäivä, ja kyllähän te jo tiedätte mitä se tarkoittaa.

Töitä. Meitsille.

Katselin tarhasta kun se levitti tuon laahan taas tuohon pihalle, ikäänkuin valmiiksi meitsiä varten.

Mä siitä jo tallustelin portille valmiiksi odottelemaan Saria, koska eihän noista muista vielä oo kunnon kuorman vetäjiksi. Ja sitä paitsi, nyt sentään tehdään työtä jolla on tarkoitus, vähän toista kun se täysin tarpeeton ratsastushomma. Ei siis mitään järkeä...

No, tällä kertaa Sari sai valjaat mun niskaan ehkä aavistuksen helpommin ku muina kertoina, näyttää harjoitus tehneen siitäkin edes välttävän mestarin. Mukaan pakattiin vielä mun eväskassi, jossa on siis juuri sopiva määrä heinää kahteen kuormanlastaukseen, kattokaas en mä nyt ilman ruokaa näitä hommia tee...

Mä lähdin tallustelemaan kohti jo tutuksi tullutta lastauspaikkaa, tosin siinä matkalla bongasin yhden toisenkin lastauspaikan jossa oli tukkeja pinossa, mutta Sari sanoi että niitä ei oteta tällä kertaa. Tällä kertaa puut oli sen verran syvällä metsässä, että jouduin peruuttamaan sinne. No problem tämmöselle täysveriselle työhevoselle, meitsi toimii niin etu- kuin takaperinkin. Sit vaan heinäannos nenän eteen ja Sari lastaushommiin. Nyt alkoi tukki olla jo sen kokoinen että Sarilla oli vähän vaikeuksia saada se kyytiin mutta pienellä ähinällä se sieltä tuli. Ja kuten eilen kerroin, oli Sarilla vähän haasteita kuorman sitomisessa, joten tänään hän keskittyi siihen oikein kunnon pieteetillä, ja nyt oli tukki kunnolla sidottu. Mä lähdin heti sitä kiskomaan kun Sari sai ohjat käteen, eli otin kuulemma pienen varaslähdön, mutta Sari ei tällä kertaa tehnyt siitä mitään numeroa, pääasia että homma pelittää.

Tää alkaa olla mulle jo niin tuttua hommaa että ihan automaattisesti käännyin kotipihassakin kuormanpurkupaikalle, ja Sari taas siinä ähersi kuorman irti ja lähdettiin hakemaan toinen tukki vielä pihaan.

Sen jälkeen siitä kuusesta jäi metsään enää vähän havuja, noi juniorit saa käydä hakemassa ne, me isoherrat ei ehditä jokaista havua metsästä tuoda kun on tota jyhkeämpääkin puutavaraa tarjolla!

Kyllä täytyy sanoa että tästä työstä mä pidän, ja varsinkin kun Sari täysin tapojensa vastaisesti lahjoi mua vielä porkkanalla töiden jälkeen! Se on siis täysin poikkeuksellista, meillä ei makupaloja tarjoilla, mutta nyt joulun kunniaksi Sari oli saanut jostain porkkanoita ja niitä se mulle sit hyvin harkiten syöttää.

Saas nähdä ehditäänkö tässä enää töihin tämän vuoden puolella, Sari menee seuraaviksi päiviksi töihin ja yleensä silloin meillä on vapaailta, kun on jo niin pimeää ettei metsässä näe mitään.

Töissä, neljä jalkaa tukevasti maassa

Ja vapaalla, ei yhtään jalkaa maassa





maanantai 28. joulukuuta 2015

Mä (lähes) joka päivä töitä teen

Kyllä se näköjään on niin että jonkun täytyy tässäkin talossa töitä paiskia jotta taloon saadaan polttopuuta ja hevosille havuja nakerreltavaksi. Ja se joku on tietty meitsi.

Tänään Sarilla oli lomapäivä ja meille nelijalkaisille se tarkoittaa tietty työpäivää. Täällä on ollut vähän ankean lämpöiset tunnelmat kun on ollu lämpimämpää ku kesällä ja kaikki paikat on ihan kurassa. Nyt onneks tuli vähän pakkasta, vielä kun saataisiin lunta niin alkais tämäkin talvi tuntua talvelta. Sitä odotellessa treenataan kivikovalla alustalla, onneks en oo mikään tikkujalkapuoliverinen, vaan kunnon jalkakalustolla varustettu kylmäverinen, jota ei pienet alustan vaihtelut paljoo häiritse!

Tänään Sari rohkaistui ja ajatteli lähteä mun kanssa ihan kahdestaan metsästä hakemaan pikkutukkeja. Sitä kyllä jännitti aika paljon, semmosta hermostunutta supinaa piti koko ajan, mutta mä yritin rauhoitella sitä mun rauhallisella olemuksellani. Kohtalaisesti se onnistuikin, vaikka ensimmäisillä askelilla se oli heti taas ohjaamassa mua ojaan, mutta onneks se keräs ittensä ja jatkettiin ihan tietä pitkin kohti lastauspaikkaa.

Sari oli pakannut mulle pieneen pussukkaan heinää lastausevääksi, ja vähän mua alussa häiritsi se pussi kun se oli kiinnitetty valjaisiin ja näin sen sivusilmällä koko ajan ja yritin nopeasti siitä napsasta vähän matkaevästä. Sari jotain ärisi ettei vielä saa syödä kun koko matka menee ihan kiemurteluksi, ja sit mä luovuin siitäkin hauskuudesta. Lastauspaikalla nenän eteen heitettiin sit kasa heinää, ja mikäpä siinä odotellessa, Sari sai rauhassa lastata ensimmäisen tukin perään ja köyttää sen kiinni.

Matka kotiin meni näppärästi, mä oon jo aika haka tässä hommassa, vaikka Sari onkin vielä ihan noviisi. Kuorma saatiin purettua kotona ja Sari ajatteli että lähdetään nyt hakemaan se toinenkin tukki sieltä pois. Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin, mitä nyt Sarin kuormansitomistaidoissa on vielä vähän parantamisen varaa. Kesken kaiken kuorma kummasti keveni, ja jouduin pysähtymään ja odottamaan että kuorma sidottaisiin uudelleen, ja tällä kertaa kunnolla, ja taas matka jatkui. Kotiin päästiin ehjin nahoin, ja näiden kahden reissun jälkeen pääsin rentoutumaan tarhaan. Huh huh, kyllä sitä jo vähän pääsikin työn makuun!

Tää lumettomuus vähän häiritsee työntekoa, sillä toi laaha pitää ihan kauheeta meteliä kun sitä vetää tota jäistä tietä pitkin, mutta lumella sitä ääntä ei kuulemma kuule ollenkaan. Vielä kun sais sitä lunta tännekin!

Tästä reissusta ei nyt oo kuvia, kun Sarilla oli kuulemma ihan tarpeeksi tekemistä ilman kameraakin.

Annettekoon anteeksi, ei mullakaan ollut tänään paras mahdollinen tukkapäivä!


torstai 24. joulukuuta 2015

Joulurauhan julistuksen jälkeen...

Tänään puoliltapäivin kuulemma julistettiin joulurauha.

Ja meitsi joutui töihin klo 13.30, että ei ihan hirveän kauan kestänyt se rauha...

Mutta eipä se meitsiä haittaa, tehtiin lyhyt mutta varsin merkittävä työrupeama, meitsi raahas kotiin ensimmäisen puu"kuorman". Kuorma tuo ei varsinaisesti ollut, mutta oli se kumminkin ihan mainittavan kokoisen kuusen latva.
Saatiin siitä itse syödä kaikki havut, ja sen vuoksi voi kyllä vähän hikoillakin!

Duunin jälkeen heinää naamariin ja ansaittua lepoa, jouluna kuulemma kuuluu syödä ja levätä. No, ei kovasti meidän normiarjesta poikkea, joten joulu saa mun puolesta olla vaikka joka päivä!

Tässä on meidän paras ja ainoa joululahja, lisää heinää koneistoon!

Siinä se myrskyn uhri makaa...


Ja täältä sitä tullaan, vielä ilman kuormaa.


Perässä on siis tommonen laaha, jolla totutetaan hevosia aisoihin. Se on vielä todella leveä, kun tässä vasta treenataan.

Kuskilla oli taas vähän hakemista, ohjas mut pari kertaa ojaan... Amatööri.
Vähän huolestuin moottorisahasta, mutta kun sain sitä katsella tovin niin ei enää sekään järkyttänyt pientä mieltäni.


Sit "kuorma" ketjuilla kiinni ja kotia kohti.


Tässähän saa ihan kiskoa menemään!




Ja pakollinen poseerauspysähdys, huomatkaa miten imen auringonsäteet itseeni!

24.12.

Oikein hyvää joulua teille kaikille toivottaa Possu! (ja koko meidän jengi!)




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23.12.

Täältä sitä tullaan, kohti jouluaattoa!

Pois alta risut ja männynkävyt, Valmet on irti!


tiistai 22. joulukuuta 2015

22.12.

Jaahans, siinä näyttää olevan menossa taistelu pihaton herruudesta.





Näillä kaveruksilla on aina jotain nyplättävää keskenään, tosin näin ikävän sateisina ilmoina hekään ei jaksa taistella ihan jatkuvasti, mutta odotas vaan kun saadaan tännekin lunta ja pakkasta niin johan hekin taas aktivoituvat!

maanantai 21. joulukuuta 2015

21.12.

Taas mun muija, ja vihdoinkin vähän lumisemmissa maisemissa.

Lienee turha sanoa että kuva on otettu tämän vuoden tammikuussa, jolloin siis oli lunta ja iloa ja valoa!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20.12.

Jaahas, otetaanpa tähän väliin vähän tuoreempi kuva.

Tässä on siis meitsi, eiliseltä päivältä kun ihan hetken paistoi aurinko eikä juuri sillä hetkellä satanut.

 Tänään luonnollisesti taas sataa...

lauantai 19. joulukuuta 2015

19.12.

Onnea on sopivan kokoinen kaveri.

Ransu siinä nojailee Eidaan lämpimänä kesäpäivänä.

Kesä, tulisit jo takaisin, tää talvi on niin mälsää.


perjantai 18. joulukuuta 2015

18.12.

Ai että, kyllä nyt silmä lepää.

Siinä on mun muija sydänpyllyineen.






torstai 17. joulukuuta 2015

17.12.

Jaahas, siinä näyttää olevan meidän linssilude Ransu.

Ransulla on jostain syystä tapana aina tunkea ihan pikkasen liian lähelle kameraa, ja niin kävi nytkin!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16.12.

Mun mielestä tän päivän kuva ei tarvii edes selittelyjä.

Tai tarvii se, mutta mitä tohon voi enää sanoa?

Sutjakka suomenhevonenko se siinä?

Edustuskuva varmaan...

tiistai 15. joulukuuta 2015

15.12.

Raaka-Arska, varsinainen tuulitukka siinä on niin skarppina että!

Muistan kyllä tän päivän, mä olin tossa viereisessä tarhassa vähän rallittelemassa ja Arska tietty pölönä otti siitä vähän kipinää ja oli niin olevinaan omassa tarhassaan.

Ei noi suomenhevoset vaan tajuu...





PölöArska

maanantai 14. joulukuuta 2015

14.12.

Aina välillä sataa, oletteko huomanneet?

Itse asiassa tänä vuonna on satanut joka helvetin päivä, oli kyseessä sitten kesä tai talvi, vesisateen määrä tuntuu olevan vakio.

Meillä ei paljon loimia käytetä, ja se on hyvä se, mutta kieltämättä nyt alkaa tuntua siltä että meitsikin vois sietää loimea silloin tällöin, ettei tarvis aina turkki märkänä käydä nukkumaan.

No, oli miten oli, varsat ne on vähän herkempiä vilustumaan kun me aikuiset, ja tämän päivän kuva onkin Lemmystä joka jäi emänsä kanssa ilkeän kesäsateen kouriin, ja loimihommiin hän sit joutui.

Kukin saakoon itse tulkita miten tyytyväiseltä Lemmy tossa kuvassa näyttää...


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.12.

Suomenhevosta pukkaa.

Tässä näyttää olevan Mari, joka myöskin on jo vihreämmillä laitumilla.

Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, niin Sarin pakastimessa, kilon paloina. Siis ihan sairasta, Sari se vaan törkeesti syö omaa hevostaan....





No, kai se on jonkinlaista luonnon kiertokulkua, mutta kyllä se silti aika erikoiselta vaikuttaa.

Mitäköhän meitsille tapahtuu kun kuolo korjaa??? Vaadin tuhkauksen ja tuhkasta puristettakoon valtavan kokoinen Valmet-timantti!

Valmet

lauantai 12. joulukuuta 2015

12.12.

Jaahas, näyttää olevan tuulitukka-Arska kuvissa tänään.

Arska on tommonen klanipää kun sillä on kesäihottuma, ja vaikka sillä on koko kesän ihottumaloimi päällä niin se hankaa harjaansa silti. No, sillä mennään ja Arska on kuitenkin ihan meno päällä vaikka vähän kutiseekin.



Se on muuten Sarin ensimmäinen kasvatti, Ompun ainoa varsa. Musta tuntuu että Arska nauttii jonkinasteisista erivapauksista tilan ensimmäisenä varsana...

Valmet

perjantai 11. joulukuuta 2015

11.12.

Walk down the memory lane.

Tässä kohtaa on syytä näyttää kuva myös Ompusta, Sarin ensimmäisestä hevosesta. Omppu oli kova eukko, se ei sietänyt epäoikeudenmukaista kohtelua ja palkitsi omistajansa ruhtinaallisesti kun kohtelu oli hänen arvolleen sopivaa.

Ompun ja Sarin suhde oli kuulemma jotain sellaista jota vain harvan hevosen kanssa voi syntyä, että oli se aikamoista...


Lepää rauhassa Omppu.

torstai 10. joulukuuta 2015

10.12.

Tää kuvatulva meitsistä jatkuu edelleen, tosin nyt ollaan vähän nolommissa kuvissa, nimittäin ratsuhommissa.

Kuten huomaatte, mä en ihan hirveesti perusta näistä ratsuhommista, mutta Sarin vuoksi mä tätäkin siedän. Onneks tällä hetkellä keskitytään enemmän noihin oikeisiin hommiin, eli työhevoshommiin. Se on kuulkaa miesten työtä se!

Valmet

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9.12.

Hahaa, hattutemppu! Jo kolmas kuva putkeen meitsistä tässä joulukalenterissa!

Ai niin, eihän sen pitäis olla mikään ihme, tää on kuitenkin mun blogi!

Aina välillä peltorallittelujen lomassa mä jään tuijottelemaan horisonttiin, ja haaveilen tulevasta kesästä ja kaikista ihanista tammoista...

Kunpa tänä kesänä olis jotain rakastelumeininkiä...

Valmet the lover

tiistai 8. joulukuuta 2015

8.12.

No niin, nyt alkaa näyttää hyvältä, tänään on tarjolla heti toinen kuva meitsistä!

Väittävät että joskus hevosilla jää "takajalat talliin" eikä oo muka rungon alla...

En ymmärrä, varmaan jotain ratsuhevosten höpötyksiä...



Valmet

maanantai 7. joulukuuta 2015

7.12.

Vihdoinkin löytyi meitsin kuva, ajattelin jo ystävällismielisesti mainita asiasta ellei ala pikkuhiljaa Valmetin kuvia joulukalenterissa näkyä...

Tässä meitsi lähti niin rivakasti ettei kuvaaja meinannut pysyä mukana!

Mä niin rakastan lunta, talvea ja kunnon laukkasprinttejä!

Valmet

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6.12.

Nyt ollaan muutaman vuoden takaisessa talvessa. Kunpa tänäkin vuonna saataisiin kunnon lumipeite tänne meillekin, meillä ei kuulemma oo ennen kunnon lumipeitettä mitään asiaa tonne pellolle rallittelemaan..

Näyttää siltä että Vip vähän nauttii lumesta!

Talvi, tuu jo, täällä ollaan valmiina, on talvikarvat ja kaikkee...

Valmet

lauantai 5. joulukuuta 2015

5.12.

Nyt onkin vuorossa vierasta jengiä, nimittäin tän päivän kuvassa on ER-ruuna Kraft.

Kraft joutui tuossa eräänä vuonna Sidbäckin koulutukseen, ja ajohommiahan se sitten tiesi.

Kraft kyllä näyttää ottavan hommat aika lunkisti, tämmösiähän me ollaan, kylmähermoisia kylmäverisiä!

Valmet

perjantai 4. joulukuuta 2015

4.12.

Tässä teille neljäs kuva, ja se on itseoikeutetusti tietysti Etin viimeiseksi jäänyt varsa Vingerpori.

Vingerpori oli aika tomera tyttö, Sari sanoi että tällä varsalla oli luonnetta ja temperamenttia vaikka muille jakaa, kärsivällisyyttä ei niinkään. Eti on kyllä jättänyt ainakin tammavarsoihinsa oman luonteensa, joka vaatii ihmiseltä vähän enemmän työtä, mutta kun työ on tehty, on palkintona upea, luottavainen hevonen.

Tammat on aina vähän haastavia, vaikka niin ihania!

Valmet

torstai 3. joulukuuta 2015

3.12.

No niin, tässä mennään jo vähän harmaalle alueelle, nimittäin tän päivän kuvassa on jo edesmennyt tamma Eti.

Eti näyttää tässä olevan aika viimeisillään tiineenä, ainakin mahan roikkumisesta päätellen.

Tästä putkahti maailmaan Vingerpori, joka ei täällä enää asu, vaan lähti uuden omistajan matkaan heti Etin kuolemaa seuraavana päivänä. Me ajateltiin että Eti halusi olla hyvä emä jo vieroitetulle varsalleen ja menehtyi vasta kun oli varmaa että Vingerpori pääsee hyvään paikkaan, uuden omistajansa luokse.

Me kaivataan sua Eti.

Jengi

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2.12.

Jaahas, toisen kuvan vuoro.

Siinä näyttää olevan taas Niilo, ja se ilmeisesti yrittää isotella Vipille jo noin aikaisessa vaiheessa. Ei tainnut pikkuNiilo tuolloin vielä tietää että Vip tulee olemaan niiden porukan pomo!

Siis jos mua ei lasketa...

Valmet

tiistai 1. joulukuuta 2015

1.12.

Tästä se lähtee, joulukalenteri Valmetin tapaan.

Ajattelin tässä joulukuun kunniaksi näyttää blogissa vanhoja tai uusia kuvia, ja nimenomaan sellaisia joita ei välttämättä ole blogissa aiemmin nähty. Sari on välillä niin kovin tarkka että kuvien pitää olla jotenkin hyviä tai niitä ei julkaista, joka on ihan hullua. Sarin ottamat kuvat meinaan harvoin on hyviä, ettei tässä blogissa olisi kuvan kuvaa, mutta onneks sentään me mallit ollaan aina nätteinä!

Nää kuvat on siis ihan random järjestyksessä, ja jos muistan jonkun tarinan kuvan takaa, jaan sen teille!

Tässä on Niilo, muutaman päivän ikäisenä vuonna 2010. Sen kummempaa tarinaa ei tän kuvan taakse kätkeydy, mitä nyt Sari heilui kameran kanssa Niilon perässä ihan jatkuvasti. Varsat kuulemma teettää kameranulkoilutuspakkoa.

Uusia varsoja odotellessa...

Valmet

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikonlopun sankarit

Pölö-Arska, Juoppo-Niilo, Mukava-Lemmy, Läski-Vip, Super-Eida, Rauha-Ransu ja Huippu-Valmet.

Tämmösiä lempinimiä me tänä viikonloppuna ansaittiin.

Pölo-Arska sai lempinimensä jo perjantaina, kun Sari lähti sen kanssa maastoon ja Arska kohtasi valtavan haasteen. Tienristeyksestä mentiinkin eri suuntaan kuin normaalisti. Tämähän oli Arskalle ja hänen olemattomalle itsetunnolleen liikaa, ja Arska suoritti bravuurinsa, pystyynhyppy-180 asteen käännös-pukki -sarjan vaatimattomat 27 kertaa. Sarilla oli aikaa laskea ne kaikki, siinä kun meni tovin ennen kuin Arska uskaltautui uusille reiteille. Sen jälkeen kaikki menikin varsin mukavasti, ja tallille tuli tyytyväisen näköinen ratsukko.

Erikoista tässä oli se, että tänään samalla maastolenkillä Arska teki bravuurinsa tasan yhden kerran! Että se oppi kerrasta!

Juoppo-Niilo ansaitsi tittelinsä lauantaina, kun Sari läheti ohjasajotreeneihin maastoon, ja oli unohtanut juottaa Niilon ennen treenejä. No, siinäpä meni tovi kun Niilo tyhjenteli tielle muodostuneita vesilammikoita.

Oli kuulemma mukava reissu muuten, Niilo oli oikein reipas ja osasi valita oikeat reitit ja eteni reippaasti. Sarin pitää vaan kävellä Niilon sivulla, sillä suoraan takaa kävellessä hän ei kuulemma näe mihin mennään, väittää että Niilo on liian iso...

Lemmy sai koeajaa uudet suitset. Hän sai Certinon vanhat Tärnsjö-suitset, ettei tarvii enää häpeillen käyttää jotain käytettyjä ratsusuitsia. Tiedä sitten johtuiko se noista suitsista, mutta Lemmy oli erityisen fiksusti maastokävelyllä. Ja se oli itseasiassa eka maastoreissu jossa Lemmyä talutettiin kuolaimista, että tuli nyt sekin testattua.

Läski-Vippiä ei tarvinne paljon selitellä, se levis ihan muodottomaksi kun oli poikien kanssa vapaalla heinällä. Nyt se saakin nauttia kunnon power-walkeista, joissa sykkeet nostetaan reippaalla puolen tunnin kävelyllä mahdollisimman ylös. Josko se läski lähtis siitä sulamaan.

Super-Eida oli tänään maastossa ohjas-ajotreenissä, ja oikeen työvaljaat päällä paineli menemään. Mä kattelin ylpeenä kun se meni niin taitavasti, siitä saattaa joskus vielä tulla oikea työhevonen! Kukapa olisi uskonut!! Toivottavasti tästäkin ihmeestä saadaan lähiaikoina kuvia!

Ransu oli tänään varsin rauhallinen aamulenkillä, jonka Sari teki yhdessä Demin kanssa. Ransu on joutunut pitämään vähän lomaa ratsun treeneistä, kun sille tuli aika iso haava anturaan, jota on nyt paranneltu ja pikkuhiljaa se alkaa olla siinä kunnossa että treenit voi taas jatkua. Tästä on tulossa oma juttunsa jahka aineistoa on kasassa tarpeeksi.

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, meitsi, Huippu-Valmet! Mä testasin jo eilen uutta, Arskan tekemään laahaa, eli puiset aisat jotka on takaa yhdistetty poikkipuulla, joilla siis harjoitellaan varsinaista aisojen kanssa ajoa. Mä olisin ollut jo eilen ihan valmis painelemaan laaha perässä vaikka Laitilan keskustaan asti, mutta Sari paskahousuna ei uskaltanut liikuttaa mua ku muutaman metrin ja sit jo lopetettiin. Höh, just ku meitsi alkoi lämmetä.

Onneksi tänään Arska oli kotona, ja tuli kaveriksi niin Sarikin uskaltautui lähtemään laaha perässä maastoon. Kato meitsi hoitaa, tuu vaan perässä! Vihdoinkin nää hommat alkaa tuntua vähän työnteolta, on sitä jo odotettukin!




Mannekiinit

No niin, tähän on tultu, tilan maskuliinisimmat hevoset pakotettiin mannekiineiksi, esittelemään ja testailemaan jotain helvetin loimia.



Hups, unohdin vetää mahan sisään... Ei se oikeasti roiku noin paljon.


Sari bongas tämän varsin sopivan kokoisen villaselkäloimen Suomen Ratsutarvikkeesta, ja sai loimen testattavaksi kun vähän epäili onko se kuitenkaan sopivan kokoinen, kun ollaan vähän normiratsuja isompia.

Kuten kuvista näkyy, se on just passeli. Siihen tulee kuulemma vielä jotain brodeerauksia, jos mä saan niihin vaikuttaa tulisi siinä lukea helvetin isolla VALMET ON KUNINGAS, tai jotain muuta vastaavaa!

Tää olis kuulemma tällainen "edustusloimi" ja näitä saa tummanruskeana ja sit tummansinisenä. Meille tulee kuulemma kummatkin värit, ei pääse sit kyllästymään,  ja sit Sarilla on tekeillä sadeloimi mittatilauksena, koska niitä ilmeisesti ei oo markkinoilla riittävän isoja. Se olisi sit enemmän työvaatteena.

Eli, pahoin pelkään että tässä joudutaan leikkimään mannekiineja vielä toisenkin kerran...