lauantai 26. heinäkuuta 2014

Suihkunraikkaana treeniin, normipäivä Eidalle

Tänään oli kyllä ikävin mahdollinen aamupäivä. Ensin mua (ja noita suomenhevosia) kidutettiin tallissa koko aamupäivä, jouduttiin syömään siis aamiainen sisällä. Sen jälkeen, kun vihdoin päästiin ulos, mut pestiin taas sillä inhottavalla vesiletkulla. Nyt mä kyllä näytin sille närhen munat, otin heti alussa letkunpään suuhun ja join ainakin 500 litraa sitä ihanan raikasta vettä.

En olis millään päästänyt irti, koska tottakai mä tajuun että heti kun päästän irti, Sari käyttää tilaisuuden törkeästi hyväksi ja pesee mut. No, tovi siinä meni, mut sit annoin periksi, sillä kun sitä tarkemmin miettii, ei se viilennys nyt niin ikävä asia olekaan, ainakaan näillä helteillä! Ja toisaalta, mä menen luonnollisesti heti piehtaroimaan kun pääsen tarhaan, joten se siitä pesusta!Ähäkutti!

Onneksi sain myös seurata kun Vip ja Eida saivat osakseen saman kohtelun, niin en ollut ihan ainoa kärsijä. Niitä suomenhevosia ei pesty kun niillä on päällä semmoset ihmeen jumpsuitit, niin ei kuulemma haluttu kastella niitä turhaan.

Mitä helvettiä, vaadin itsellenikin tuulipuvun päälle jos se on vaihtoehto näille toistuville vesikidutuksille!!!

Ei kuulemma ole tarve mua verhota spandexiin. Selvä, syrjintää. Tämä ei jää tähän.

Eida pääsi illalla vielä treeniin. Samalla tavalla kikkailivat tossa tarhassa kun viimeksikin. Nyt Sari oli ihan yksin, kuvia ei siis valitettavasti ole, mutta sivusta seuranneena voin kertoa että yhtä hyvältä se meno näytti kuin viimeksikin!

On se vaan ihana eukko se Eida. Mä vähän aidalla hörisin sille tsemppaavia sanoja, ja musta tuntuu että se suoriutui mun kannustusten vuoksi niin hyvin!

Mä oon semmonen henkinen valmentaja.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Mä oon niin ylpee mun muijasta!!!

Siis kertakaikkiaan, vaikka en itse niitä ratsun hommia pidä kovinkaan miehisenä puuhana, (mieluummin kiskoisin kunnon tukkeja metsässä) on nekin meille hevosille näköjään jollain tasolla pakollista osata. Kuulemma jokaisessa hevosessa asuu pieni ratsu, tuumi Sari kun Eidan selkään kipusi laitumen korkeimmalta kiveltä.

Sarilla on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että Eida on taas niin hyvissä feng shui-tiloissa että sen kanssa vois varmaan vähän kokeilla ratsastamista. Siis kyllä, ratsastamista vaikka sillä ei oo juurikaan edes ohjasajettu. Tai mitään muutakaan. Ei se siis oikeasti ymmärrä siitä ratsastuksesta yhtään mitään, hyvällä tuurilla saattaa lähteä maiskutuksesta liikkeelle ja jossain kohtaa sit pysähtyy, jos pysähtyy. Kyllä meikäläisen ratsunuran alkuaskeleet oli aika paljon paremmalla tasolla, mä sentään tajusin peruskäskyt ihan tosta noin vaan. No, kukin tyylillään, ei tämä Sarin tyyli nyt varmastikaan ole Suomen Ratsastajainliiton suosittelema, joten älkää kokeilko tätä kotona. Tai vieraissakaan.

Nää reenit vedettiin ihan tossa Eidan omassa tarhassa, jotta sillä olis mahdollisimman rento fiilis. 

Hän on niin ratsuna siinä!

Onko tää nyt semmosta eteenalasvenytystä?


Eida nyt osaa tän homman vaikka silmät kiinni!



Tässä lähdetään tekemään jotain ihme matkaa maailman ympäri...

Sivuttain

Poikittain

Väärinpäin

Väärinpäin kauhuissaan

Taputapu kiltti heppa


No nyt se nukahti siihen...

...ja näköjään tossa pystyy aika kivastikin nukkumaan...

Vähän vatsalihasreeniä että pääsee taas alkuasentoon!

Kyllä silmä ihan lepäsi noissa Eidan reeneissä, ja vielä reenien jälkeen se tuli tohon viereiseen tarhaan nautiskelemaan ruohosta. Kattokaa nyt miten nätti se on, sillä on noita "hyvänolonpilkkujakin" ihan saatanasti, mahtaa nauttia olostaan!

Hel hel helpotusta helteellä.

Täällä on kuuma. On ollut kuuma ja on edelleen kuuma. Luojan kiitos toi Sari kärsii yhtä paljon tästä kuumuudesta, eikä kiusaa meitä esimerkiksi työnteolla juurikaan. Kyllähän se itse joutuu töitä tekemään, katos kun me hevoset tarvitaan vettä ja ruokaa joka päivä, ja me myös paskotaan joka ikinen päivä! Eli sitä vettä ja heinää pitää raahata meille joka tapauksessa, ja paskat ne vaan pitää poistaa, kuumuudesta huolimatta. On se hyvä että me ollaan olemassa, muutenhan toi Sari tulis vallan laiskaksi!

No niin, asiaan. Täällä on siis kuuma, ja Sari päätti tänään helpottaa mun oloa jostain syystä vesipesulla. Väitti että mä kärsin kuumuudesta eniten, kun tässä mun minimaalisen kokoisessa tarhassa ei ole mitään katosta johon pääsis suojaan auringolta ja ötököiltä. No en mä nyt niin paljon kärsi että tarvis alkaa kastelemaan, yritin siinä ilmeillä, mutta ei auttanut mikään, ennen kuin huomasinkaan oli mut pyydystetty keskelle pihamaata ja vesiletkun ääreen.

Ihme ja kumma, hovikuvaajammekin oli kotona, joten tässä muutamia otoksia mun jumalaisesta vartalosta ennen ja jälkeen suihkun!

Ensin muutama rohkaisuryyppy (tässä meni tovi, oli vähän jano)

Tässä olen vain vähän huolissani
Tässä vähän enemmän huolissaan

Välillä pitää taas ryypätä että kestää loppuun asti
Ääh, ei mikään maailman mukavin homma, mutta pakko on seistä paikallaan, kuulemma

Kyllä mä oon kuvauksellinen, näin nahka märkänäkin!
Täähän on ihan mukavaa, kun se oikein oivaltaa!

Lopputyrskeet vielä!
Saas nähdä tuleeko tästä tapa, ja meinaako ne pestä mut oikeen shampoolla. Yök, homojen hommaa sanon mä.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ne on hengissä, vieläkin, valitettavasti...

Nimittäin ne saatanan pikkupojat, jotka luulee jonain päivänä olevansa mun veroisia orihevosia. Ei tuu kuule tapahtumaan, voin sanoa!

Aina keväällä huokaisen helpotuksesta kun Niilo lähtee pois, ja joka syksy joudun karvaasti pettymään kun se aina vaan tulee takaisin kotiin. Eikö se vois vaan jäädä sinne laitumelle, kyllä se on jo niin iso poika että pärjää siellä ympäri vuoden. Ei tarvi tänne nurkille tulla isottelemaan.
Tänä keväänä oli erityisen mukava nähdä kun molemmat pikkupojat, eli Niilo ja Lemmy lastattiin traileriin ja vietiin kauas pois! Täällä on ollut niin helvetin rauhallista, oon voinut itsekin ottaa aika rennosti kun ei tarvii vahdata kuin neljää hevosta.

Toivottavasti ne homot ei tuu ikinä kotiin.

Jostain syystä toi Sari halus käydä katsomassa niitä siellä laitumella, kun oli jonkun matkan varrella. No, kävivät katsomassa ja oletettavasti molemmat tilan nuorista lupauksista on hengissä ja hyvinvoivia. Voi perkele.

Lemmy oli fiksu, ei tullut näytille ollenkaan. "Jos mä en katso niitä päin, ne ei edes muista kuka mä oon, ja saan olla täällä aina ja ikuisesti"!

Kyllä pikkupoikien kelpaa täällä laukkailla.


Kyllä täällä kelpaisi vähän vanhemmankin herrasmiehen laukkailla, vink vink. 
Niilo siellä yrittää leikkiä kuollutta, ettei häntä nähtäisi ja haettaisi kotiin.
Hölmö, sieltä se nousi ja lähti tallustelemaan kohti kuvaajaa.

Täsä mää olen, vain puoli metriä korkeampi kuin kaverini.

Vakavan korvavammankin on kehittänyt!
No, oli miten oli, ainakaan vielä ei oo pikkupojat tullut takaisin häiritsemään mun rauhaa. Kuulemma joskus elokuun lopulla ne sieltä sit tulee takaisin.

Paitsi jos joku vaikka ostais ne ennen sitä?! Anyone, good price, only for you! Osta 1 saat 2.

Terveisin Myyntimies Valmet

perjantai 18. heinäkuuta 2014

I am back!



Meikkis on taas mestoilla!
On tätä jumalauta odotettukin, mä en vieläkään tajua mitä ton Sarin päässä liikkui kun se alkoi ihan omia hengentuotoksiaan suoltaa tähän blogiin.
Onneksi mun kaviot vielä sopii näppikselle, on toi Sari niitä sentään sen verran vuollut ettei pääse kaksikaviojärjestelmä unohtumaan.

Eipä mulla tässä mitään varsinaista asiaa ole, lataan tuohon parikymmentä kuvaa meikäläisestä kun olin laiduntamassa, vähän niinku Valmet edestä ja takaa!

Taivas varjele, mikä sieltä tulee???



 

 




Avaa jo se portti.

Se on moro!






Koska porkkanat on parhaita juuri nyt.