Täällä on kuuma. On ollut kuuma ja on edelleen kuuma. Luojan kiitos toi Sari kärsii yhtä paljon tästä kuumuudesta, eikä kiusaa meitä esimerkiksi työnteolla juurikaan. Kyllähän se itse joutuu töitä tekemään, katos kun me hevoset tarvitaan vettä ja ruokaa joka päivä, ja me myös paskotaan joka ikinen päivä! Eli sitä vettä ja heinää pitää raahata meille joka tapauksessa, ja paskat ne vaan pitää poistaa, kuumuudesta huolimatta. On se hyvä että me ollaan olemassa, muutenhan toi Sari tulis vallan laiskaksi!
No niin, asiaan. Täällä on siis kuuma, ja Sari päätti tänään helpottaa mun oloa jostain syystä vesipesulla. Väitti että mä kärsin kuumuudesta eniten, kun tässä mun minimaalisen kokoisessa tarhassa ei ole mitään katosta johon pääsis suojaan auringolta ja ötököiltä. No en mä nyt niin paljon kärsi että tarvis alkaa kastelemaan, yritin siinä ilmeillä, mutta ei auttanut mikään, ennen kuin huomasinkaan oli mut pyydystetty keskelle pihamaata ja vesiletkun ääreen.
Ihme ja kumma, hovikuvaajammekin oli kotona, joten tässä muutamia otoksia mun jumalaisesta vartalosta ennen ja jälkeen suihkun!
 |
| Ensin muutama rohkaisuryyppy (tässä meni tovi, oli vähän jano) |
 |
| Tässä olen vain vähän huolissani |
 |
| Tässä vähän enemmän huolissaan |
 |
| Välillä pitää taas ryypätä että kestää loppuun asti |
 |
| Ääh, ei mikään maailman mukavin homma, mutta pakko on seistä paikallaan, kuulemma |
 |
| Kyllä mä oon kuvauksellinen, näin nahka märkänäkin! |
 |
| Täähän on ihan mukavaa, kun se oikein oivaltaa! |
 |
| Lopputyrskeet vielä! |
Saas nähdä tuleeko tästä tapa, ja meinaako ne pestä mut oikeen shampoolla. Yök, homojen hommaa sanon mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti