keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Meistä tulee taas vanhempia ja viisaampia (vai tuleeko?)

Tässä hartaasti odotellaan vuodenvaihdetta, sillä vuoden vaihtuessa me hevoset siirrytään aina seuraavaan ikäluokkaan. Sarin täytyy siis taas opetella minkä ikäisiä me ollaan. Se ei muuten muista sitä, ei ikinä jos siltä kysyy... Mä oon aina joku kymmenenvuotias ja muut on sit mitä sattuu. Aika anteeksiantamatonta, josko se tän postauksen jälkeen taas muistais vähän missä mennään.

Aloitetaan siis tärkeimmästä, eli meitsistä. Olen syntynyt vuonna 2003, eli musta tulee ensi vuonna 12-vuotias järjellinen otus. Mitäs mun ensi vuoden suunnitelmiin kuuluu? No, kuulemma ratsastusta  ja ohjasajoa enimmäkseen, ja ihan hiljaa toivon että pääsen taas pitkästä aikaa lempimään vaikka tota Eidaa. Tai edes sitä Rehulan tilan keinovaginaa, ihan sama, kunhan jotain muffinssia sais täräyttää.



Sit olis toi Niilo, se on syntynyt vuonna 2010 eli se kääntyy 5-vuotiaaksi. Sen pitäisi kyllä osata jo vaikka ja mitä, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Nähtävästi sitä ajetaan ensi vuonna ja Sari kiipee sen selkään taas pitkän tauon jälkeen, katotaan mitä siitäkin tulee!!!



Kilmister, eli kotoisasti vaan Lemmy on syntynyt vuonna 2013 eli siitä tulee 2-vuotias riiviö. Sen pitäisi osata käyttäytyä, ihan hirveesti siltä ei siis vaadita ensi vuonna. No, kuulemma jotain ajo-opetuksen alkeita pitäis ottaa päiväjärjestykseen mukaan, mutta paljon on kuulemma kiinni siitä sen peruskäytöksestä. Jos se on ihan mahdoton käsitellä, ei siirrytä vaikeampaan osioon vaan hinkataan perusasioita edelleen. Saas nährä mitä siitäkin tulee.



Vip, turhuuksien turhuus, on syntynyt vuonna 2004 eli 11 vuotta tulee mittariin. Vip on tämän tilan ikuisuusprojekti, se pistää niin paljon hanttiin että Sari aina vähän huokailee kun sen kanssa vääntää. Ei suuria odotuksia siis.



Eranda, ihan mukiinmenevä neiti syntyi vuonna 2008 eli kääntyy 7-vuotiaaksi. Se olis ratsastusta vaan Ransulla tiedossa.



Eida, aah, mun muija, syntyi vuonna 1999 eli herranjumala se on ensi vuonna jo 16-vuotias. Toivottavasti sen lisääntymiskyky ei oo heikentynyt, pitäisi kyllä päästä testaamaan. Eidalle ei alunperinkään asetettu mitään tavoitteita, nää ratsastusjutut on ihan extraa mitä sen kanssa on tehty ja tullaan ehkä jatkossakin tekemään. Eidan suurin tehtävä on näyttää hyvältä, ja sen se kyllä osaa, orihevosen silmä oikein lepää!



Sit nää surkuhupaisat suomenhevoset, Raaka-Arska syntyi vuonna 2004 eli se tulee 11-vuotiaaksi. Ratsuhommia vaan lisää, ihme luupää ku ei vielä oo kaikkee oppinut.


Ja viimeisenä senioriosaston edustaja, Mari, joka syntyi vuonna 1997 eli se tulee, hetkinen, pitää ihan helmitaulun avulla laskea, 18-vuotiaaksi. Silläkin vaan ratsastellaan, se taitaa tällä hetkellä olla Sarin terapiaratsu, semmonen jonka kanssa kaikki onnistuu! Toi Arska ei kuulemma aina ihan toimi odotetulla tavalla, joten on se hyvä että pihassa on edes yksi jonka kanssa Sarin ei tarvii itkua vääntää kun tuolla pellolla humputtelee!



On meitä vuosilla siunattu, nyt täytyy vaan saada toi Sari muistamaan nää meidän uudet ikäluokat että ei tarvii joka käänteessä sitä hävetä kun ei muista omien hevostensa ikää...

Näistä kopukoista on siis uusi vuosi tehty, oikein hyvää vuotta 2015 kaikille teille!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Päivän teema; pysy nahoissasi!

Tällä ajatuksella lähdettiin tänään töihin. Tässä päivävuorossa töissä olivat Vip, Mari, Arska ja allekirjoittanut. Tänään tahkottiin tossa pellolla, kun Sari kävi eilen varmistamassa että siinä ei olis hirmu liukas pohja. (kun ei meistä kumminkaan tiedä sinkoillaanko)

Vip pääsi tutustumaan ohjasajon saloihin pitkästä aikaa, ja kyseessä olikin työskentelyä ainoastaan käynnissä, ja ainoana tavoitteena ajurin totteleminen. Se on Vipille välillä vähän toisarvoista, ja kyllä tänäänkin Vip sai aikaiseksi ihan reipasta sinkoilua suuntaan ja toiseen. Toisaalta, on se hyvä että toi Sarikin pysyy hereillä, meidän kanssa ei jäädä ihastelemaan lumista maisemaa tai kohta sitä saa ihastella hyvinkin läheltä maanpintaa!

Vip oli kyllä itseensä varsin tyytyväinen ajoreissun jälkeen, ja näytti sillä vähän olevan rintakarvatkin huurussa! Ei kuulemma kuitenkaan niin paljon että olis tarvinnut loimea. Voi vitalis, oonko mä ainoo joka tässä talossa kääritään kaiken maailman huopiin heti jos vähänkin karva on kostea???

Seuraavaksi vanharouva Mari pääsi pellolle oikomaan koipiaan, ja sillä oli kyllä meno päällä pahemman kerran! Mä jo pelkäsin että se saa sydärin jos tota vauhtia jatkaa... Se oli vaan innoissaan kun pääsi oikein kunnolla liikkumaan! Meillä on nyt tarhojen pohjat niin huonossa kunnossa, on ihan kovat ja koppuraiset, ettei siellä kyllä ilkeä liikkua ku ihan varovaisesti.

Arska oli kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti ihan hevosiksi, vain yksi pystyynhyppy, joka nyt on Arskan tuntien ihan säälittävä yritys. Kaikkien hevosten kanssa oli kuulemma tarkoitus päästä semmoiseen tilanteeseen että me pärskitään ja päristään rennosti siinä töiden lomassa, ni sit ollaan kuulemma rentoja. No, nää on näitä ihmisten juttuja, rento tai vähemmän rento, pääasia että meillä on hauskaa työtä tehdessä. Ja jos siihen nyt kuuluu muutama ilopukki tai sinkoilu silloin tällöin, niin suotakoon se meille, eiköstä vaan?!

Ja vihdoin, loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen pääsin mäkin taas reissuun mukaan! En kyllä tosta pellosta tykkää yhtään, se on jotenkin niin ahdistava paikka kun on aidat ympärillä. Mä en vaan tykkää liikkua siellä yhtään, siis ratsastajan kanssa, vapaana mä kyllä annan palaa mutta se onkin ihan toinen juttu se!
No, poikkeuksellisesti olin tänään mun mittapuun mukaan tosi kiltisti, kerran vähän pukittelin ku olisin halunnut  jo poistua mutta Saripa ei ollut vielä valmis. No, menköön, ja taapersin kiltisti vielä muutaman kierroksen. Saatiin toi Sari taas tyytyväiseksi! Kyllä se on pienestä kiinni, näköjään!

Ja oli tällä rauhallisuudella ihan tarkoituksensakin, mä olin tosi varovainen etten vaan hikoillut yhtään, me en todellakaan tänään kaipaa mitään takkia niskaani!

Saas nähdä mitä noi loput tekee sit iltavuorossa, mä ainakin aion nyt vaan syödä ja lepuuttaa itseäni!


lauantai 27. joulukuuta 2014

Loimigate osa 2

No niin, taas joutui orihevonen nöyryytyksen kohteeksi. Sari halusi ihan välttämättä testata talosta jo ennestään löytyvää Shires-merkkistä kuivatusloimea. Huomasin heti että se on liian pieni, se on ilmeisesti suunniteltu jollekin suomenhevosrääpäleille, kun kokolapussa luki 150 cm. Ja muistatte varmasti että se mun uusi Shires megamaster2000 loimi on kokoa 170 cm. No, pölö ei uskonut ja jälleen kerran ähisten ja puhisten sai raavittua sen mun selkään, vaan todetakseen että nafti on.

Niin, se on aika tarkkaan sen 20 cm liian pieni...

Tässä yritettiin kuvata loimen erityisen hyvää materiaalia, siinä pahemmin onnistumatta.
Okei, sen verran myönnän että tämä loimi oli kyllä hyvän tuntuinen päällä, semmonen sopivan jämäkkä ja lämmin. Kuulemma on Omppu-vainaan loimi, hrr, pukea nyt kuolleen hevosen peitto varsin elinvoimaisen orin päälle. Toivottavasti siitä ei tartu mitään elämäniloa laimentavia basilleja...

Sari oli vakaasti päättänyt että mä tarviin jonkun loimen päälleni kun menin vielä maastolenkin jälkeen tarhaan, ja kaivoi kaapistaan Eti-vainaan (hei ihan oikeasti, eikö täällä ole muita ku kuolleiden hevosten kledjuja???) fleeceloimen. No, tää oli joku Horse Comfort-merkkinen, ja koko oli 165 cm. Muuten hyvä, mutta eihän toi kaulaosio tuu ikinä menemään kiinni näin miehekkään kokoiseen kaulaan.

Kauluri jätettiin auki, ja hyvä niin, se oli aika ahdistava!


Tää nyt oli tämmönen fleeceliru vaan, jos tässä ruvetaan loimien kanssa pelaamaan ni meikämandoliini kyllä vaatii vähintään villaloimen, tai jonkun vastaavan, miehekkäästä materiaalista tehdyn peiton.

Etsinnät kuulemma jatkuu, eli pysykää kuulolla, loimigate tulee jatkumaan.

Tapaninajot

Vai tapaninpäivänä pitäisi hevoselle körötellä kylän raitilla... No, ensinnäkin, siihen tarvitaan hevonen, valjaat ja kärryt tai reki.

Tästä talosta löytyy hevonen. Että se siitä tapaninajelusta.

Tarjosin kyllä tolle Sarille aika kyydit, me mentiin pitkästä aikaa nimittäin maastoon, kuulemma ihan rauhalliselle kävelylle vaan. Hah, niinhän sä luulet!

Ensin ähinää ja puhinaa ja kamat niskaan, ja ratsautuminen. Sari oli varustautunut varmuuden vuoksi oikein toppahousuilla, ettei vaan palele. Luuli varmaan että mun kyydissä ehtii tulla kylmä!

Ekat elvistelyt aloitin jo tallinpihalla, kun esittelin muskeleitani Eidalle. Se ei noteerannut mua mitenkään, perkele, alkaako ote heikentyä?

No, siitä eteenpäin meidän maastolenkki oli yhtä vahvan orihevosen ilotulitusta! Rips siellä ja raps täällä, sain aika kivat kiksit jokaisesta metsän äänestä tai äänettömyydestä! Pukki, pystyynhyppy ja sekopäinen ryntäily tuli Sarille kovin tutuiksi tällä reissulla! Kokeilin myös tuota Raaka-Arskan usein käyttämää "eneteneenäämetriäkään" -kikkaa, mutta se ei oikeen toiminut, joten matka jatkui siitä huolimatta!

Sari jo luuli että menomatka oli haastavaa, mutta tosihevosmiestaidot testattiin kotiin päin käännyttäessä! Ratatatata oli päivän sana. Tai siltä siellä selässä kuulemma tuntui! Mä kävin siis niin kierroksilla, että Sari joutui pitämään ohjista kiinni ihan tosissaan. Voin kertoa että kyllä niskalihakset sai kunnon treenin, olin niiiiin ryhdikkäänä koko reissun!

Tallille tullessa olin kieltämättä vähän hikinen ja hengästynyt, en muistanutkaan että rauhallinen käyntimaasto voi ottaa näin kovasti voimille! Kuulemma vähän rauhallisemminkin olisi voinut ottaa. Ääh, ihme nössöjen puhetta.

Huh huh, kylläpä otti voimille...
 Tapahtui muuten toinen joulun ihme, Sari antoi mulle lenkin jälkeen jo tän vuoden toisen porkkanan. Oli kuulemma niin kiitollinen että selvisi hengissä taas tästäkin reissusta! Ei kestä kiittää.


Vettä ja heinää, ei me muuta tarvita

Tulipa tässä mieleen nämä elämän eliksiirit, eli vesi ja heinä, ne on meille hevosille aikast tärkeitä asioita.

Ikäväkseni olen havainnut ja kyliltä kuullut että ihan kaikilla talleilla ei jostain syystä toimita näiden osalta ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Siis kyllähän kaikki hevoset saavat vettä ja heinää, ja paljon kaikkea muutakin, mutta joku siinä kuitenkin mättää.

Tiesittehän että hevosen tulee saada aina syödä ensin heinää, ennen kuin kuppiin tungetaan väkirehuja? Meidän ruoansulatus toimii sillä tavalla, että pisimmän sulatusajan vaativa rehu pitäisi syöttää meille ensimmäisenä. Eli tässä tapauksessa se on heinä. Ja kun olemme syöneet heinää noin puolen tunnin ajan, on vasta aika antaa sitä väkirehua, parhaan mahdollisen ruoansulatustuloksen aikaansaamiseksi. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihan ensimmäiseksi meille pitäisi tarjota vettä. Kuinka monella tallilla toimitaan näin? Aika harvalla, uskoakseni. Aina selitetään että ei ole aikaa odottaa että hevoset syövät ensin heinää ja sitten vasta kauraa kun ne pitäisi vielä viedä uloskin aikaisin aamulla. Usein toimitaan niin että hevosille heitetään ensimmäiseksi kauhea annos väkirehuja eteen, jonka ne hotkivat tyhjään mahaan ja sen jälkeen ne viedään ulos syömään heiniä. Ja kaikista kamalinta on kyllä sellaisilla talleilla, joissa ei hevosille viedä vettä ulos! Siis voiko niin edes toimia??? Miettikääpä, pahimmassa tapauksessa nämä hevoset ovat janoissaan aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen, mahan kipristellessä ikävästi väärässä järjestyksessä jaettujen rehujen vuoksi. Ei kyllä kuulosta mukavalta... Meillä ollaan ainakin sen verran kovia ryypiskelijöitä, että vettä kuluu ja paljon, sekä kesällä että talvella.

Kaikenlaisia selityksiä sitä kuulee, pahin on varmasti että on niin kova kiire ettei ehditä odotella hevosten syövän aamuheiniä ennen väkirehuja. Ja tuohon ulkojuottoon, moni ihminen väittää että hevoset ei edes juo ulkona. Siis what???? Ei kai ne juo jos niille ei sitä vettä sinne ulos kanna!!! Kesällä sentään sitä vettä saadaan ulos asti toimitettua, mutta jostain syystä talvella se on niin kovin vaikea toimenpide. Joku joskus sanoi että kyllä ne hevoset sitten syövät lunta jos niille tulee jano. No, oletteko itse testanneet miten isosta määrästä lunta tulee aika vähän sitä vettä? Todella iso kasa lunta saa olla jotta kielen pää edes kostuu... Jos ette jaksa sitä vettä kantaa talvella ulos hevosille, ette voi kuin itseänne syyttää hevostenne toistuvista ähkyistä.

Tuosta syömisestä muutenkin, kai teille taataan riittävän rauhallinen ja pitkä ruokatunti? Tiesittekö että me tarvitaan yhden (1) heinäkilon pureskeluun keskimäärin 40 minuuttia aikaa? Varsat saattaa tarvita saman kasan puputtamiseen lähes tupla-ajan... Tuona aikana olisi tallin tai tarhan syytä olla mahdollisimman rauhallinen paikka, ja mikäli hevosia on samassa tarhassa useita, pitäisi jokaisella olla oma heinäkasa, riittävän kaukana kaverista. Mulla ei tietenkään tätä heinäkasan jako-ongelmaa ole, kun hallitsen yksin omaa tarhaani, mutta noilla muilla on useita heinäkasoja pitkin tarhaa. Aamulla ja illalla meillä ei ole muuta kuin aikaa syödä ruokamme, mutta päiväruoan jälkeen me usein lähdetään töihin. Silloin Sari antaa meille vähän normaalia pienemmän heinäannoksen, mutta syömme sitäkin vähintään 2 tuntia, ennen kuin meitä törkeästi tullaan häiritsemään työehdotuksilla. Mikäli meitä häiritään ruokailun aikana, se vaikuttaa negatiivisesti meidän ruoansulatukseen ja tästä tietysti aiheutuu kaikenlaisia masuongelmia.

Mä oon niin kova äijä syömään, että voisin paasata tästä syömisestä teille vaikka tuomiopäivään asti, ja varmaan jossain vaiheessa paasaankin lisää! Mutta pitäkää toverit huolta että teille annetaan aina ruoat järjestyksessä vesi, heinä ja väkirehu. Ja sitä vettä myös ulos!!!

Nyt mä meen syömään.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulun ihme

Kyllä se joulu on ihmeellinen asia. Se saa näissä ihmisissä aikaan erikoisia reaktioita.

Tänään aamulla Sari antoi meille kaikille porkkanat, eikä siinä vielä kaikki, hän antoi ne omasta kädestään.

Ei varmaan teidän korviin kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, mutta täällä natsimaassa me ei saada ikinä mitään herkkupaloja. Jos joku viaton ohikulkija niitä meille joskus tuo, me syödään ne ruokakupista tai maasta, ei ikinä kädestä.

Että kyllä se tämänaamuinen oli ihan once in a lifetime-tilaisuus. Ja luonnollisestikaan Niilo ja Lemmy ei edes osannut syödä niitä porkkanoita. Pölöt.

Kunpa joka päivä olisi joulu...


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Oikein hyvää joulua kaikille!

Se olis sitten jouluaatto!

Meillä ei jouluna arki muutu miksikään, samaa ruokaa syödään ku muinakin päivinä ja samoja hommia tehdään ku normaalina arkena.

Jos ollaan oikein kiltisti, saatamme saada vähän havuja tarhaan pureskeltavaksi, nam. Pitääpä oikein panostaa tuohon kiltteyteen, ainakin sen aikaa että Sari raahaa ne havut pihaan asti!

Allekirjoittanutta ei tällä kertaa alistettu jouluvalokuvaan, vaan tällä kertaa toi maailmanturhinotus eli Possu joutui ruokapalkalla toimimaan joulukorttimallina.

Kas siinä:

Oikein hyvää joulua meiltä kaikilta teille kaikille!

Ne jalkalenkit...

Tiedän että siellä ruudun takana on hevosparkoja, joiden omistajat pukevat niitä mitä erilaisimpiin loimiin milloin milläkin verukkeella. Ymmärrän hyvin että omistajanne sielu on myyty varustekauppiaalle, mutta pitäkää hyvät toverit sentään huolta siitä että ne loimen jalkalenkit laitetaan oikein kiinni.

Siis näin. Jalkalenkki omalle puolelleen kiinni, mutta keskenään ristissä. Näin ne ei hankaa ikävästi jalan sisäreunoja.

Ei näin. Tässä lenkit ovat kyllä omalla puolellaan kiinni, mutta eivät ristissä keskenään.

Eikä myöskään näin. Lenkit väärällä puolella kiinni.
Nää lenkit on loimiin laitettu ihan tarkoituksella, ja onkin syytä tarkistaa että ne osataan kiinnittää oikein!
Pitäkää huolta oikeuksistanne hyvin istuvien ja oikein kiinnitettyjen loimien osalta!

Teidän, loimiasiantuntija 2 loimen kokemuksella, Valmet

Loimigate osa 1

Voi jumalauta, nyt on paha paikka. Toi Sari osti tähän talouteen uuden loimen. Se ei oo kuulkaas mikään naurun asia, sillä nyt se voi yhtäkkiä saada päähänsä verhota mun jumalaisen vartalon keinokuituun... Millä mä sit elvistelen, kun mun lihaksia ei näy minkään kledjujen alta?

Sari yritti kovasti selitellä hankintaansa, että oli niin halpa ja oli kerrankin riittävän ison kokoinen, kun kuulemma meille oikean kokoisille hevosille ei aina ole niin helppoa löytää loimia. No, voisko olla kyseessä ihan semmonen salaliitto että me tosihevoset ei loimia tarvita, niin sen takia markkinoilla ei niitä ole, kysyn vaan.

Oli miten oli, se loimi nyt on jo kotiutunut, joten ei varmaan auta muu ku asennoitua siihen riittävän välinpitämättömästi, ja toivoa että Sari unohtaa tommosen kotkotuksen heti alkuunsa.


Kyllä siinä mainoskuvassa niin laukataan tuulen lailla...
Et kai sä sitä loimea mun päälle laita???

Ei jumalauta mitä nöyryytystä, ja tää riepu ahdistaakin...

Just, oikeen heijastimet että villihevonen varmasti löytyy pimeyden keskeltä. Vapaudenriistoa.

Tää on joku ihme TV-shop-tuote, megamaster2000.

Ja nyt on persekin valaistu, kiitti vaan....
Jaahas, tähän voi näköjään kirjoittaa yhteystiedotkin. Se on ihan hyvä, niin voi loimi päällä karanneen hevosen palauttaa takaisin kotiin. 
 Että semmosta nöyryytystä tänään. Tää loimi (vaikka lähtökohtaisesti sitä inhoankin) oli itseasiassa ihan hyvän kokoinen ja toi Sari sanoi että nää Shires-merkin tuotteet on tosi hyvälaatuisia. Kuulemma tätä loimea testataan muillekin jäteille, Niilolle ja Eidalle ainakin. Mä kyllä toivon että Eidaa ei kahlita vaatteisiin, mä niin tykkään katella sitä nakuna! Niilolla ei niin väliä, sen vois vaikka taikoa taikaviitan avulla näkymättömäksi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, jouluaattokin näytti alkavan lumisateella!




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valmet 2015 kalenterin voittaa...

arpa numero 3, eli Todella surkea tietokoneenkäyttäjä!!! Sinuun otetaan pian yhteyttä palkinnon kera!

Lottopallot, eli tässä tapauksessa omenat, oli numeroitu aiemman postauksen mukaisessa järjestyksessä, eli CeeOjala 1, möykky05 2, ja Todella surkea tietokoneenkäyttäjä 3.

Koko arvontaa edelsi ensin todella perusteellinen harjaussessio, kuulemma virallisen valvojan ja samalla onnettaren pitää näyttää mahdollisimman hyvältä tämmöisissä harvinaisissa tilaisuuksissa. Eukkojen touhua sanon mä, mutta en kyllä pistänyt pahakseni vähän pidemmän kaavan mukaista jouhien selvittelyä ja kumisualla rahnuttelua, mmm, ihanaa!

Kyllä nyt kylki kiiltää!
Tämän jälkeen oli vuorossa lottopallojen identifiointi, Sari tuuttasi niihin 1, 2 ja 3 Greenline-pellettiä.

Ykkös-, kakkos- ja kolmospallot!

Sitten ei ollutkaan muuta tehtävissä kuin asetella omenat lattialle satunnaisessa järjestyksessä, päästää itse kuningas irti ja seurata mikä omena katoaa ensimmäisenä suuhun, se olkoon voittaja!
Siinä ne nyt on, taivaallisen tietämättöminä tulevasta kohtalostaan...

Nämä jäi jäljelle, ykkös- ja kakkospallot.

Jotta ei jää mitään jossittelun varaa, söin varmuuden vuoksi loputkin arvontapallot.

Mums.
Ei muuta ku onnea voittajalle, ensi vuotesi tulee olemaan pelkkiä onnistumisia täynnä, näethän mut joka ikisen kuukauden joka ikinen aamu ensimmäisenä ku heräät!

Poikakalenteriguru Valmet

tiistai 16. joulukuuta 2014

Suuri arvontaspektaakkeli alkaa...

Tänään koittaa tähänastisen orihevoselämäni tärkein päivä.

Tai no, suvunjatkamispuuhat menevät kyllä omassa asteikossani tämänkin päivän edelle, mutta sanotaanko vaikka sitten tähänastisen elämäni toiseksi tärkein päivä.

Meitsi toimii tänään lahjomattomana onnettarena, ja arvon varsin vaatimattomasti pelkkiä omia kuviani sisältävän kalenterin jollekin teistä kolmesta jotka olette arvontaan osallistuneet.

CeeOjala, möykky05 ja henkilö joka haluaa itseään kutsuttavan nimellä Todella surkea tietokoneenkäyttäjä, teidän tulevan vuotenne kohtalo on siis minun kavioissani!

Tättärää, pysykäähän kuulolla, seuraavassa postauksessa julkistan voittajan!

Valmet Gerlander

maanantai 15. joulukuuta 2014

Summer in a jar

Se on nyt päivän sana, tuo summer in a jar. Nimittäin meidän heinä tuoksuu nyt niin hyvältä, niin kesältä, että sehän on ihan kuin kesä purkissa!

Me syödään siis esikuivattua säilöheinää, paljon. Tänä vuonna tuli kasa paaleja tuohon pihaan, ja jo heti ensimmäisen paalin avauduttua piti todeta että nyt on kyllä ollut heinäjumalat suopeita! Niin tuli kesän ja ruohon tuoksu sieraimiin!!! Heinä on juuri sopivan nuorta, ja näyttäisi vielä luomultakin, ja sehän sopii meille varsin hyvin!

Itsehän en ole niin kovin nirso heinän suhteen, pidän tärkeämpänä määrää, mutta toi Sari on aika tarkka heinän koostumuksesta. Ei se sentään sitä analysoi, niin kuin monilla on tapana tehdä, mutta se seuraa tosi tarkkaan meidän reaktioita heinään. Silloin kun meillä karva kiiltää ja maha voi hyvin, on heinäkin hyvää.

On meillä täällä tilalla kyllä yks erityisen nirso heinänkuluttaja, nimittäin toi säälittävä isopää Niilo! Se on niin tarkka heinästään, että sillä menee maha ihan kuralle heti jos heinä on liian kortista tai siinä on liikaa sokereita. Ja se menee siis todella ripulille, se on ihan kauheeta kun se vaan piereskelee, paskoo hännälleen ja kintuilleen ja Sari saa jatkuvasti olla pesemässä sen peräpäätä. Ihme kuraperse!

Tämän ihanan kesäheinän kanssa Niilon mahakin voi hyvin, Kaivolassa ei pieru kumissut kertaakaan moneen kuukauteen! No, sitten tietysti universumi päätti kostaa, ja seuraavan heinäkuorman kanssa kävi niinsanottu työtapaturma. Kuski oli ottanut paalit jostain väärästä paikasta, ja pihalle pudotettiin 15 pyöröpaalia kuivaa, varsin kortista heinää. Siinä meni viikko tai kaksi kun jouduimme syömään tätä "väärää heinää" ennen kuin uusi kuorma ehdittiin tuoda. Eihän meitä muita niin haitannut, mutta arvaatte kai, Niilon peräpasuuna alkoi taas laulaa.

Voi jumalauta sitä paskan määrää, sitä tuli varrella ja ilman, karsinan seinät oli kuorrutettu Niilon kurapaskalla. Ja taas, Sari pesi Niilon perseen joka helvetin päivä...

Eilen tapahtui taas käänne parempaan, uusi kuorma, nyt sitä oikeata, kesäheinää saatiin pihaan ja Niilonkin maha vähän rauhoittui. Huh, en olis saatana jaksanut enään kuunnella sen piereskelyä hetkeäkään.

Tosimiesten maha on terästä, siinä ei paljon heinän korren paksuus paina!

Tässä pari verrokkikuvaa heinistä, eihän niistä nyt selkoa saa, mutta tulkaapa tänne haistelemaan tuota meidän kesäheinää, sitten ymmärrätte mistä täällä paasaan!

Paska heinä

Hyvä heinä
Heinä ku heinä, meitsi lepää tyytyväisenä kunhan vaan maha on täynnä!



lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukuun kuva

Tässä ei kyllä oo epäilystäkään, tää on ainoa kuva jonka voin hyväksyä itse. Ihminen on kyllä julma kun vääryydellä ja viekkaudella pakottaa hevosparan tämmöisiin kiusallisiin kuvaustilanteisiin. Syyte työpaikkakiusaamisesta on nostettu...

Valmet joulukuu
No niin, nyt on äänestetty ja kohta suoritetaan arvonta allekirjoittaneen toimesta! Kaviot pystyyn teille kaikille!

Onnetar-Valmet

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

mulla ei oo montaa toivetta tähän kirjeeseen, joten uskon että toteutat ne sen enempää kyseenalaistamatta!

Oon ollut kiltti jne jne diipadaapaa (en esimerkiksi oo kertaakaan tänä vuonna pudottanut tota Saria kyydistä reippailla maastolenkeillä) ja mielestäni ansainnut näistä lahjoista ihan jokaisen. Ei oo niin väliks vaikka et noille muille karvakorville toisikaan mitään lahjuksia, talon isäntä on tärkeintä pitää tyytyväisenä, tästä voinemme olla samaa mieltä, vai mitä?!

Ensimmäinen toive olkoon puhtaasti materialistinen, mutta kovin tärkeä mulle työhevosen roolia toteuttaessani:

Tärnsjö työvaljaat, vaikka tämmöset. Mulla oli aikanaan tommoset tosimiesten valjaat, mutta eipä ole enää, joten yhdet semmoiset pliis. Mun koko on 5. Ja tuossa kuvassa näkyvä äijä on Hans Sidbäck, johon hatarasti liittyykin mun seuraava toive:

Älä anna ton Hassen tulla tänne meidän tilalle meitä kouluttamaan. Mä oon ollut kerran sen käsittelyssä, enkä niin välittäis enää siihen joutua. Se äijä on niin ärsyttävän tarkka ja kaikki pitää olla just eikä melkein, ja mä en oikeen oo päässyt sen kanssa samalle aaltopituudelle. Toi Sari yrittää vetää jotain sidbäckiä täällä meidän kanssa, joten sovitaanko että se riittää tästä koulutusosiosta. Jos Sari menee ja kirjoittaa sulle jonkun oman kirjeen, niin se varmaan pyytää sulta että Hasse vois muuttaa tänne asumaan... Pliis, revi se Sarin kirje!

Sit olis semmonen toive että ensi kesänä (ja kaikkina muinakin tulevina kesinä) mä saisin rakastella ainakin ton Eidan kanssa. Tarvittaessa voin rakastella ton Ransunkin kanssa, vaikka se on vielä vähän nihkeä mun lemmenlurituksille, mutta enköhän mä sen pehmitä! Mun ja Eidan rakkaustarina on vielä vailla kunnon sinettiä, sillä pari vuotta sitten meidän ensimmäinen poika valitettavasti menehtyi verenmyrkytykseen. Tuolla on vähän tarinanpätkää mun Suomessa syntyneistä jälkeläisistä.

Neljäs toive olis saada noi Niilo ja Lemmy ruunattua, sillä on se vaan semmonen juttu että talossa voi olla vaan yksi isäntä, ja se olen minä! Ihme wannabe-jalostusoriit, pah, vielä mä teille kastraation näytän! Voin lähettää sulle tekstarina lähiklinikoiden yhteystiedot, jos se jotenkin jouduttais tätä prosessia.

Ja viides ja viimeinen toive, ei enempää eikä vähempää kuin lunta ja pakkasta tänne Laitilaankin! Meitsi on kauheella tohinalla kasvattanut talvikarvan, ja se menee ihan hukkaan näissä vesisateissa. Ja kyllähän sä tiedät että mikään ei voita kunnon lumikinoslaukkaa!

Kiitti, Valmet

Ja käykää muutkin kirjoittamassa oma kirjeenne täällä.

 https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHGNogmEFEzIrfkwkoK-KZSknatL9vWdXvYG-Bz2zQxBX7Un7UnpjfjndFk9EeSDltKUCMQgKf6ehFqsxVSJhPGewo0f2Dd40aFVszn2Pig4jw9EN34D4wQjFD3hCdwsIglWZee-v9DXFh/s1600/rakasjoulupukki.jpg




Marraskuun äänestyskuvat

Marraskuu, voi masennus sentään... Täytyypä oikein miettiä miten ensi vuonna saisi marraskuun sujumaan leppoisammin. Ehkä joku hauska käytännön pila tolle Sarille, mahtaisko se ymmärtää? Pitää kokeilla...

Valmet marraskuu 1

Valmet marraskuu 2

Valmet marraskuu 3

Valmet marraskuu 4
Vielä pitäisi jaksaa äänestää, vaikka valinta näidenkin kuvien välillä on raastavan vaikea, kun kaikissa on niin upeavartaloinen jalostusori!

-Valmet-

torstai 11. joulukuuta 2014

Lokakuun äänestyskuvat

Lokakuun leikit, olkaa hyvä!

Valmet lokakuu 1

Valmet lokakuu 2

Valmet lokakuu 3

Valmet lokakuu 4
Anna äänesi boksissa!

Valmetti

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Syyskuun äänestyskuvat

Syksy on meidän parasta aikaa. Kärpäset, paarmat ja ampiaiset alkaa olla jo ehtoopuolella, saa vielä laiduntaa rauhassa. Ei sillä, mua ei ötökät paljoa vaivaa, mä listin ne samantien jos uskaltaa tulla mun hoodeille!

Valmet syyskuu 1

Valmet syyskuu 2

Valmet syyskuu 3

Valmet syyskuu 4
Vieläkö riittää äänestysintoa? Hyvä, sitten ei muuta ku kommenttiboksiin äänestämään!

Valmet

tiistai 9. joulukuuta 2014

Elokuun äänestyskuvat

Elokuussa ehtii vielä nauttia laitumista, meitsi saa nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä kun kuulemma oon liian raju kavereille.

No, nää on aina vähän tulkinnanvaraisia...

Valmet elokuu 1

Valmet elokuu 2

Valmet elokuu 3

Valmet elokuu 4
Kiitos äänistäsi, uskon että olet valitseva parhaan kuvan! Tietty, meitsi on niissä kaikissa, tää on win-win-situation!

-Valmet-