maanantai 15. joulukuuta 2014

Summer in a jar

Se on nyt päivän sana, tuo summer in a jar. Nimittäin meidän heinä tuoksuu nyt niin hyvältä, niin kesältä, että sehän on ihan kuin kesä purkissa!

Me syödään siis esikuivattua säilöheinää, paljon. Tänä vuonna tuli kasa paaleja tuohon pihaan, ja jo heti ensimmäisen paalin avauduttua piti todeta että nyt on kyllä ollut heinäjumalat suopeita! Niin tuli kesän ja ruohon tuoksu sieraimiin!!! Heinä on juuri sopivan nuorta, ja näyttäisi vielä luomultakin, ja sehän sopii meille varsin hyvin!

Itsehän en ole niin kovin nirso heinän suhteen, pidän tärkeämpänä määrää, mutta toi Sari on aika tarkka heinän koostumuksesta. Ei se sentään sitä analysoi, niin kuin monilla on tapana tehdä, mutta se seuraa tosi tarkkaan meidän reaktioita heinään. Silloin kun meillä karva kiiltää ja maha voi hyvin, on heinäkin hyvää.

On meillä täällä tilalla kyllä yks erityisen nirso heinänkuluttaja, nimittäin toi säälittävä isopää Niilo! Se on niin tarkka heinästään, että sillä menee maha ihan kuralle heti jos heinä on liian kortista tai siinä on liikaa sokereita. Ja se menee siis todella ripulille, se on ihan kauheeta kun se vaan piereskelee, paskoo hännälleen ja kintuilleen ja Sari saa jatkuvasti olla pesemässä sen peräpäätä. Ihme kuraperse!

Tämän ihanan kesäheinän kanssa Niilon mahakin voi hyvin, Kaivolassa ei pieru kumissut kertaakaan moneen kuukauteen! No, sitten tietysti universumi päätti kostaa, ja seuraavan heinäkuorman kanssa kävi niinsanottu työtapaturma. Kuski oli ottanut paalit jostain väärästä paikasta, ja pihalle pudotettiin 15 pyöröpaalia kuivaa, varsin kortista heinää. Siinä meni viikko tai kaksi kun jouduimme syömään tätä "väärää heinää" ennen kuin uusi kuorma ehdittiin tuoda. Eihän meitä muita niin haitannut, mutta arvaatte kai, Niilon peräpasuuna alkoi taas laulaa.

Voi jumalauta sitä paskan määrää, sitä tuli varrella ja ilman, karsinan seinät oli kuorrutettu Niilon kurapaskalla. Ja taas, Sari pesi Niilon perseen joka helvetin päivä...

Eilen tapahtui taas käänne parempaan, uusi kuorma, nyt sitä oikeata, kesäheinää saatiin pihaan ja Niilonkin maha vähän rauhoittui. Huh, en olis saatana jaksanut enään kuunnella sen piereskelyä hetkeäkään.

Tosimiesten maha on terästä, siinä ei paljon heinän korren paksuus paina!

Tässä pari verrokkikuvaa heinistä, eihän niistä nyt selkoa saa, mutta tulkaapa tänne haistelemaan tuota meidän kesäheinää, sitten ymmärrätte mistä täällä paasaan!

Paska heinä

Hyvä heinä
Heinä ku heinä, meitsi lepää tyytyväisenä kunhan vaan maha on täynnä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti