lauantai 27. joulukuuta 2014

Vettä ja heinää, ei me muuta tarvita

Tulipa tässä mieleen nämä elämän eliksiirit, eli vesi ja heinä, ne on meille hevosille aikast tärkeitä asioita.

Ikäväkseni olen havainnut ja kyliltä kuullut että ihan kaikilla talleilla ei jostain syystä toimita näiden osalta ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Siis kyllähän kaikki hevoset saavat vettä ja heinää, ja paljon kaikkea muutakin, mutta joku siinä kuitenkin mättää.

Tiesittehän että hevosen tulee saada aina syödä ensin heinää, ennen kuin kuppiin tungetaan väkirehuja? Meidän ruoansulatus toimii sillä tavalla, että pisimmän sulatusajan vaativa rehu pitäisi syöttää meille ensimmäisenä. Eli tässä tapauksessa se on heinä. Ja kun olemme syöneet heinää noin puolen tunnin ajan, on vasta aika antaa sitä väkirehua, parhaan mahdollisen ruoansulatustuloksen aikaansaamiseksi. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihan ensimmäiseksi meille pitäisi tarjota vettä. Kuinka monella tallilla toimitaan näin? Aika harvalla, uskoakseni. Aina selitetään että ei ole aikaa odottaa että hevoset syövät ensin heinää ja sitten vasta kauraa kun ne pitäisi vielä viedä uloskin aikaisin aamulla. Usein toimitaan niin että hevosille heitetään ensimmäiseksi kauhea annos väkirehuja eteen, jonka ne hotkivat tyhjään mahaan ja sen jälkeen ne viedään ulos syömään heiniä. Ja kaikista kamalinta on kyllä sellaisilla talleilla, joissa ei hevosille viedä vettä ulos! Siis voiko niin edes toimia??? Miettikääpä, pahimmassa tapauksessa nämä hevoset ovat janoissaan aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen, mahan kipristellessä ikävästi väärässä järjestyksessä jaettujen rehujen vuoksi. Ei kyllä kuulosta mukavalta... Meillä ollaan ainakin sen verran kovia ryypiskelijöitä, että vettä kuluu ja paljon, sekä kesällä että talvella.

Kaikenlaisia selityksiä sitä kuulee, pahin on varmasti että on niin kova kiire ettei ehditä odotella hevosten syövän aamuheiniä ennen väkirehuja. Ja tuohon ulkojuottoon, moni ihminen väittää että hevoset ei edes juo ulkona. Siis what???? Ei kai ne juo jos niille ei sitä vettä sinne ulos kanna!!! Kesällä sentään sitä vettä saadaan ulos asti toimitettua, mutta jostain syystä talvella se on niin kovin vaikea toimenpide. Joku joskus sanoi että kyllä ne hevoset sitten syövät lunta jos niille tulee jano. No, oletteko itse testanneet miten isosta määrästä lunta tulee aika vähän sitä vettä? Todella iso kasa lunta saa olla jotta kielen pää edes kostuu... Jos ette jaksa sitä vettä kantaa talvella ulos hevosille, ette voi kuin itseänne syyttää hevostenne toistuvista ähkyistä.

Tuosta syömisestä muutenkin, kai teille taataan riittävän rauhallinen ja pitkä ruokatunti? Tiesittekö että me tarvitaan yhden (1) heinäkilon pureskeluun keskimäärin 40 minuuttia aikaa? Varsat saattaa tarvita saman kasan puputtamiseen lähes tupla-ajan... Tuona aikana olisi tallin tai tarhan syytä olla mahdollisimman rauhallinen paikka, ja mikäli hevosia on samassa tarhassa useita, pitäisi jokaisella olla oma heinäkasa, riittävän kaukana kaverista. Mulla ei tietenkään tätä heinäkasan jako-ongelmaa ole, kun hallitsen yksin omaa tarhaani, mutta noilla muilla on useita heinäkasoja pitkin tarhaa. Aamulla ja illalla meillä ei ole muuta kuin aikaa syödä ruokamme, mutta päiväruoan jälkeen me usein lähdetään töihin. Silloin Sari antaa meille vähän normaalia pienemmän heinäannoksen, mutta syömme sitäkin vähintään 2 tuntia, ennen kuin meitä törkeästi tullaan häiritsemään työehdotuksilla. Mikäli meitä häiritään ruokailun aikana, se vaikuttaa negatiivisesti meidän ruoansulatukseen ja tästä tietysti aiheutuu kaikenlaisia masuongelmia.

Mä oon niin kova äijä syömään, että voisin paasata tästä syömisestä teille vaikka tuomiopäivään asti, ja varmaan jossain vaiheessa paasaankin lisää! Mutta pitäkää toverit huolta että teille annetaan aina ruoat järjestyksessä vesi, heinä ja väkirehu. Ja sitä vettä myös ulos!!!

Nyt mä meen syömään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti