sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Peeärrää ja pärinää

Kyllä nyt on puhuttu metsätyöhevosten puolesta niin paljon että suu jo ihan vetää kuivaksi. Sari kävi Niilon kanssa aamulla metsässä treenaamassa vaikeassa maastossa kulkemista ja paikallaan seisomista. Niilo kuulemma suoritti tehtävät erityisen hyvin, ja siinä metsässä seisoskellessa tuli muutama marjanpoimijakin tavattua. Niilo tietysti hirnui heille terveiset ja sieltä ne sit tuli hevosta ihastelemaan.

Sari selvensi syytä miksi hän hevosen kanssa seisoi keskellä metsää, että tässä harjoitellaan tulevan metsätyöhevosen kanssa. Siitäkös vanhat ihmiset innostuivat, on niin hienoa nähdä että joku vielä jossain tekee (tai tässä tapauksessa yrittää tehdä) vanhan ajan töitä hevosen kanssa.

Ja kyllä ne sit Niiloakin kehuivat, varsinkin kun Niilo hirnui jatkuvasti huomiota itselleen. Vähän mua harmitti etten itse ollut tuossa tilanteessa, sillä kyllähän se nyt on selvä että tällainen jo keski-ikään ehtinyt herrasmies on aina mukavampi katsella kun tuo Niilon nulikka, joka on vasta kasvuvaiheessa. No, ehkä mäkin pääsen hoitamaan peeärrää vielä joskus.

Niilon jälkeen oli meitsin vuoro. Ensin Sari hikoili tallissa kun vuoli mun kaviot. Mä en kyllä tajuu mikä siinä on niin vaikeeta että ihan pitää hikeä välillä pyyhkiä, ei mulla vaan hiki tullut, korkeintaan vähän vitutti kun siinä raapimisessa kesti niin kauan. Oon kyllä oppinut seisomaan kolmellakin jalalla ihan kohtalaisesti, tai sanotaan että Sari on oppinut laskemaan mun jalan alas aina säännöllisin väliajoin!

Sit me lähdettiin metsään ohjasajoharjoituksiin. Sari sanoi lähtiessä että nyt tehdään semmosia tarkkuusharjoituksia, eli pitäis kävellä just sitä reittiä mitä Sari haluaa. Paskanmarjat sanon mä, meitsihän kävelee siellä missä huvittaa, Sari tulkoon perässä. Ja niinhän se sit meni, mä kerroin mistä mennään ja Sari vikisi perässä! Kyllä ohjasajo sit on hauskaa!!!

Sari ajatteli että viedään harjoitukset uudelle levelille ja ohjas mut umpimetsään, jossa reittivalinta on entistä tärkeämpää. Eipä hän ajatellut että ihan itse joutuu siellä myös rämpimään, ja aika usein meillä olikin "koulutuksellinen tauko" eli pysähdysharjoitus. En mä siitä koulutuksesta tiedä, Sari siellä taustalla pihisi ja keräili itteensä ennen ku lähdettiin taas rämpimään. Hyvä kun se lenkin loppuvaiheessa enää pystyi kunnolla pärisemään eli hidastamaan mun vauhtia, kun tuntui ottavan niin kunnon päälle. Mä aloin vasta lämpeemään! Tehtiin vielä toinen lenkki, nyt vähän helpommissa maastoissa ja tällä kertaa annoin Sarin jopa vähän ohjata mua, että sille jää hyvä mieli treenin jälkeen! Ihmiset toimii silleen parhaiten että harjoitus päätetään aina hyväntuulisesti, sit ne jaksaa lähteä taas uudestaan treeniin.

Iltasella Sari otti vielä Eidan ja Demin mukaansa lenkille, niillä oli semmonen leppoisa maastolenkki metsässä ja sänkipellolla. Eida kuulemma on paljon kuuliaisempi varsinkin pysähdyksissä ku meitsi...

Mä oon kyllä koska vaan valmis uusiin treeneihin, bring it on!!!

Mun muijat ottaa aurinkoa.
Demi...

...miten niin pirun riivaama koira?





tiistai 22. syyskuuta 2015

MestarikuvaajaManninen iski taas!

Nonni, mestarikuvaaja piipahti taas Laitilassa, ja kyllä se taas sai meistä parhaimmat puolet esille.

Sari jotain kitisi että hevoset ei poseerannut "kunnolla" vaan lähinnä vaan möllötti paikallaan. Se on kyllä kumma kun mikään ei tunnu kelpaavan, sit ku riekutaan narun päässä niin siitä mutistaan, ja sit ku silloin tällöin rauhoitutaan paikoilleen ei sekään tunnu sopivan rouva tallinpitäjälle. Jatkossa teen päätökset hetken mielijohteesta, siinäpähän roikkuu sit narun päässä!

Näiden kuvien copyrightit on siis Esa Mannisella, otetaan tähän nyt eka satsi teidän nautittavaksi:

Rouvat maastokävelyllä, tai siis lounaalla.


Lemmy 2 vuotta

Lemmy möllöttää, mutta on ikäisekseen ihan hyvässä kunnossa

Meitsin nihkeä poseeraus
Kuka uskaltaa tulla meidän tiluksille???
On se vaan taitava äijä, voi kun toi Sarikin oppis käyttämään kameraa yhtä luovasti...


maanantai 21. syyskuuta 2015

Sunnuntaisutinoita

Sunnuntaina täällä oli jotenkin todella paljon touhua ja tohinoita, mua alkoi ihan ramasemaan kun sitä kaikkea tohinaa jouduin katselemaan.

Aamulla ensin naapurin pikkutyttö tuli hevostelemaan, luulin jo joutuvani maastomopoksi mutta ei, tällä kertaa Ransu sai kunnian kantaa tätä kallisarvoista lastia selässään. Maastoon ne lähti ja aika pitkään olivat reissussa. Pikkutyttö sanoi kyllä että "Valmetilla oli kivempi ratsastaa kun se kävelee hitaammin".
Vihdoinkin joku osaa arvostaa mun maasto-ominaisuuksia!!!

Tämän jälkeen meille tuli jotain tyyppejä, ja sit Sari lähti Eidan kanssa maastoon kävelylle. Niiden perässä hiippaili joku äijä kameran kanssa, nähtävästi räpsi jotain paparazzikuvia. Sen jälkeen otettiin Lemmystä rakennekuvat ja sit ne raahas vielä mutkin kesken kaiken siihen keskelle pihaa patsastelemaan. Mua ei siis kiinnostanut poseeraaminen yhtään, kerran käänsin korvat eteenpäin mutta se sai riittää. Saas nähdä millaisia näistä kuvista tuli, meitsi nyt näyttää hyvältä vaikka säkki päässä, mutta tosta Lemmystä en niinkään tiedä...

Jotenkin sitä hulinaa riitti iltaan asti, mä olin ihan poikki kun pääsin vihdoin sisälle nukkumaan.

Toivottavasti tästä viikosta tulee rauhallisempi...

Ransun maastoselfie

lauantai 19. syyskuuta 2015

Jälleennäkemisen riemua...

No huh huh, olipa taas reissu.

Se ruotsalainen kunniavierashomma oli pikkasen epämiellyttävä. Jatkossa toivoisin että meille kerrotaan ajoissa keitä tänne on tulossa, jotta meillä on edes teoreettinen mahdollisuus paeta. Nyt meidät oli kahlittu karsinoihin, ja siinä me odotettiin tuomiotamme.

No se kunniavieras oli tietysti Sidbäckin Hasse, mun vanha "tuttu". Ei jumalauta, heti kun tajusin että Hasse astui tallin ovesta sisään, menin ihan kipsiin. Perkele jos se pakottaa mut taas siirtämään takajalkoja sivuittain ja poikittain, mä niin kuolen.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Hasse tuli meille sovittamaan valjaita. Mä otin kuitenkin heti semmosen asenteen että on ihan turha tulla mulle, jäykistin itseni ihan kokonaan ja nostin pääni niin ylös kun mahdollista, välttelin katsekontaktia kaikin mahdollisin keinoin. Sari väitti että mä olin peloissani. Hah, mä muka peloissani, kunhan huijasin! Anyway, valjaat sovitettiin, ne oli Tärnsjöt (tietty!) ja kokoa 5. Oli kuulemma hyvän kokoiset mulle, vaikka längen kokoa oli vähän vaikea arvioida kun pidin päätäni niin ylhäällä. Kiusa se on pienikin kiusa!

Onneks mä pääsin aika nopeasti pois siitä ikävästä tilanteesta, ja Hasse otti seuraavan uhrin käsittelyyn. Se oli mun muija, Eida. Siitä Hasse sanoi että onpa tämä ihan kunnon tamma. Eida oli niin rauhallinen ja oma ihana itsensä, siinä oon kyllä Hassen kanssa samaa mieltä, kunnon tammahan se on. Eidalle olisi parempi saada 6 koon länget, mutta vähäinen määrä työtä menee kuulemma noilla 5 koon valjaillakin. Eida näytti ihan työhevoselta valjaat päällä, vaikka se ei oo ikinä valjaita päällään kantanut, se suhtautui niihin tosi rauhallisesti. Työhevosgeenien ylivoimaa!

Viimeisenä oli Niilo, josta Hasse sanoi vaan että onpa se korkea, no niinhän se perkele on. Vielä kun saa kunnolla lihaa päälleen, Niilosta voi tulla aikamoinen jötikkä. Nyt Niilo on vähän kuivassa kunnossa, sillä menee aina kesän jälkeen vähän hiekkaa mahaan, joka vaikuttaa ruoan imeytymiseen negatiivisesti. Hiekanpoistokuuri on käynnissä, ja muutaman päivän päästä pitäisi tilanne olla taas hallussa. Se on niin herkkä poika. Toisin ku eräät, joiden vatsalaukku on tehty teräksestä!

Onneks Hassella oli kiire seuraavaan paikkaan, eikä se jäänyt kiusaamaan meitä pidemmäksi aikaa. Nyt vaan metsästetään sopivia valjaita, Hasse niistä lupasi ilmoitella.

Kyllä täytyy sanoa että meitsi oli henkisesti aivan poikki tämän päivän jälkeen, otin vaan lepoa tarhassa koko loppupäivän...




torstai 17. syyskuuta 2015

Puunausta???

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Sari on tänään hangannut meidät kaikki melkeen ruvelle kun on niin tomerasti harjaillut. Multakin ihan selvitettiin kaikki jouhet, Niilolta pestiin häntä ja vaikka ja mitä. Ja vielä yön hiljaisina tunteina Sari pesi meidän varusteita. Ja mutisi että aamulla pitää vielä satulahuone imuroida...

Siis mitä ihmettä? Ollaanko me lähdössä jonnekin reissuun?
Traileria ei kylläkään ole pakattu, eli sitä se ei varmaan ole.

Onko tänne tulossa jotain vieraita? Siis semmosia vieraita jotka ymmärtäis hevosten päälle jotain?

Hetkonen, Sari taisi mainita että tulee jotain tärkeitä vieraita Ruotsista asti käymään... Hmm, kuningas Kaarle Kustaa kenties?

Mä varmaan saan jonkun Ruåtsalaisen kunniamerkin kun oon niin pätevä. Pätevä kaikessa mitä teen.


Prinikat tänne vaan, tack och hej!


maanantai 14. syyskuuta 2015

Hevoskuiskaaja

Tämmöstä se kuulkaa on, välillä ei hevoskuiskaajan keinot vaan riitä!





Ja ihan vaan tiedoksi, kyllä toi Sarikin välillä sitä perkelettä kylvää vaikka suurimman osan ajasta onkin hipihiljaa.

Kuulemma piakkoin on tulossa tännekin juttua Sidbäckin kurssista, jahka sihteeri ehtii jutun kirjoittaa. Pysykää siis kuulolla!

Valmet

lauantai 12. syyskuuta 2015

Koko Suomi pysähtyy kun raskeveo lakkoilee

Täällä on semmonen kapinahenki päällä ettei mitään rajaa. Oon seurannut vierestä kun toi Ransu on joutunut nyt kuluneella viikolla KAKSI kertaa töihin.

Kyllä, kuulitte oikein, kaksi kertaa saman viikon aikana.

Ja kaiken lisäksi molemmat kerrat ovat olleet illansuussa, hämärän laskeuduttua ja arvatkaa vaan maksetaanko meille mitään iltalisiä, ei oo ikinä maksettu. Viikonloppulisistä nyt puhumattakaan.
Meillähän suurin osa työstä tehdään viikonloppuna ja arki-iltoina, eikä kyllä työsopimusta allekirjoittaessani ollut mitään juttua mistään lisistä. Tottakai olisin AY-liikkeeni tuella niitä vaatinut.

Tää on just tätä työhevosen riistoa, me niin mennään lakkoon.

Nyt haastankin kaikki Suomen raskeveot tähän suureen yleislakkoon, joka järjestetään 18.09. perjantaina. Kukin lakkoilee omilla tiloillaan, eiköhän saada meidänkin työoloja parannettua huomattavasti.

Muutama ohje mahdollisimman tehokkaan lakon aikaansaamiseksi:
- Notku tarhassa mahdollisimman vaisuna, pää riipuksissa, kuitenkin näyttämättä kipeältä.
- Mikäli ihminen ottaa sut käsittelyyn, vaikka harjattavaksi, haukottele jatkuvasti ja näytä väsyneeltä.
- Jos kuitenkin sinut satuloidaan ja selkään noustaan, älä liiku.
- Sama homma jos joudut työhommiin, valjaat päälläkin voi nukkua seisaaltaan.

Yleisesti ottaen ihmiset luovuttavat yrittämästä noin 20 minuutin paikallaanseisomisen jälkeen, joten panosta niihin ensimmäisiin minuutteihin huolella!

Valmet, työhevosen olojen parantamisen puolestapuhuja


Niin, voitteko kuvitella, taas töissä???


Siis mä oon niin uupunut kaikesta tästä iltatyöstä.




On tää työnteko kauheeta...

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Happy selfies

No niin, toi Sari tuli kotiin ihan onnensa kukkuloilla, ja kapsahti heti pusuttelemaan meitä raskeveohobusia ja ikuistamaan nämä noloakin nolommat hetket selfiemuotoon.

Havaittua on, että raskeveo on hieman haastava kuvata selfiemuotoon, koska valtava pää ja Sarin lyhyet kädet.

Mutta, tuossa rakkaudentäyteiset kuvat.

Lemmy

Niilo
Meitsi

Eida

Ransu

Vip
Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian, tää pusuttelu on ihan homojen hommaa.

ER-hevosten kantakirja Suomeen!

Nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin!

Eestin Raskaat Vetohevoset Ry on saanut Eviralta päätöksen jonka mukaan yhdistys saa pitää Eestin Raskaan Vetohevosen kantakirjaa Suomessa!

Tämä on niin suuri juttu että ei mitään rajaa, yhdistyksen sivuilla on siitä maininta ja uskoisin että kylillä juhlitaan nyt isosti!

Ja jotta tilanne saisi vielä vähän lisää hehkutusta, on uusimmassa Hevosmaailma-lehdessä 5 sivun juttu ER-hevosista, jossa mm. allekirjoittanutkin poseeraa!

Että lehtikioskille siitä ja sen jälkeen skumppapulloja poksauttelemaan!



Valmet

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ei tullut kesämorsianta tänä vuonna

Tää oli kyllä paskin kesä miesmuistiin.

Alkukesä oli niin kylmä että noi muijat ei vaan lämmenny, ja kun vihdoinkin alkoi ilmat lämpeemään, ei niitä vaan enää kiinnostanut.

Mä oon hurmannut niitä koko kesän, joka ikinen päivä, mutta aivan turhaan. Kerran tosin kävi niin että Ransu olis lähtenyt mun kanssa heti makuukammariin, mutta kun just sitä mä en silloin heruttanut, vaan tietty Eidaa. Eida luonnollisesti vaan ajatteli syömistä just silloin, joten sekin yritys kuivui kokoon. Perkele, ensi kesän on syytä olla helvetin lämmin ihan ensi hetkistä alkaen että saadaan edes jotain vipinää aikaiseksi.

Tässä olis nyt kuitenkin yks videolle kaapattu herutusyritys, kuten huomaatte, naapuritarhan Ransu kusi hunajaa ja Eida ei edes kattonut kunnolla mua päin...


Eli tälle tilalle ei synny ensi kesänä raskeveovarsoja, ja jos syntyy, niin sit on tapahtunut neitseellinen tiinehtyminen josta mä en tiedä mitään.