maanantai 25. tammikuuta 2016

Lumileikkejä

Vihdoin ja viimein päästiin vähän lumelle revittelemään! Tänne on satanut lunta jo jokin aika sitten, mutta laitumen pohjat ovat olleet vielä kuulemma liian liukkaat meitsin tiukoille kurveille, joten ollaan jouduttu odottamaan muutama päivä ennen kuin vapaus vihdoin tänään koitti.

Meistä ei ihan kaikki päässyt laitumelle tällä kertaa, kun Sari oli yksin kotona, ja joutui raahaamaan meitä yksitellen laitumelle, mutta ehkä noi muutkin pääsee sit joku päivä irrottelemaan. Tänään oli tietty meitsi ekana, sit Niilo ja viimeiseksi vielä Eida.

Lienee turha sanoa että meitsi esitti parhaat juhlaliikkeet, Niilo tuli kuulemma hyvänä kakkosena ja Eida-rouva tyytyi vaan vähän ravailemaan.

Pidemmittä puheitta, tässä olis meidän päivän kuvatulva.

Nää on näitä Sarin kuvakulmia...


Heitä yläfemma!


Tästä lähtee!



Poseeraustauko









Osaa se Niilokin pukittaa.



Suoraselkäinen kaveri.











Eida ravaili rennosti

Mitä sitä turhia revittelemään!


Kyllä teki gutaa päästää vähän höyryjä, nyt vaan toivotaan että lumi pysyy vielä hetken maassa niin päästään uudestaan!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Vuoden 2016 ensimmäinen kiima, check!

Että semmosta meillä tänään!!!

Mä pääsin sisälle syömään päiväruokia ja kaveriksi Sari otti Ransun tohon naapurikarsinaan. Mä katoin sitä jo ulkona kun se haaveili ja tuijotti Niiloa koko päivän, ja arvelin että tää eukko saattaa jopa vähän lämmetä!

Ja niinhän se oli, heti kun pääsi mun viereen, mä laitoin täyden höyryn päälle ja kas kummaa, kiimapisuthan siitä lirahti!

Ai että, kyllä nyt alkaa taas elämä maistua. Ruoka ei niinkään koska nyt mun täytyy jatkuvasti tuijotella sen ihanaa persettä ja hörhötellä silleen lempeästi että saan sen taas kusemaan hunajaa...No, kerrankos sitä paastotaan hyvän asian puolesta.

I still got it!

Rakkauden kesä 2016, täältä tullaan!





lauantai 9. tammikuuta 2016

Miten me pärjätään?

Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Pakkasia on pidellyt, parhaimpina päivinä kuulemma 28 astetta miinuksen puolella, mutta ei meitä paljon pakkaset haittaa.

Tää turhanpäiväinen kuvaaminen ei sen sijaan paljoo kiinnosta...

Loimia emme huoli, pääasia että saadaan paljon heinää ja ehkä vielä tärkeämpänä pidämme lämmintä vettä, jota tulee tarjoilla meille riittävästi. Näin kylminä päivinä kyllä ruoka- ja vesihuolto pelaa erinomaisen hyvin, kumpaakaan tuodaan meille muutaman tunnin välein, että ei pääse kyllä nälkä tai jano yllättämään!

Kokoajan pitää syödä, ettei vaan pääse laihtumaan.


Meitsi joutuu sisälle yöksi, ja joku kaveri mulle aina väkisin tungetaan, mutta mä pärjäisin aivan hyvin yötkin ulkona jos lunta olisi vähän enemmän, silloin meinaan kellahdan lumihankeen nokosille!

Nyt pikkuherra Kilmister on ollut mun unikaverina tallissa, ja edellisiltana se ei olisi enää halunnut tulla talliin, pisti niin saatanasti hanttiin kun Sari sen kävi hakemassa tarhasta. Että kyllä ulkona vaan kelpaa.

Ulkona on kivaa, voi vaikka etsiä jäätyneitä paskakikkareita...

Oon kyllä nähnyt vuosien varrella paljonkin lajitovereitani jotka joutuvat pahimmassa tapauksessa jopa kökkimään sisällä koko päivän jos on vähän enemmän pakkasta, kuulemma johtuu siitä että ihmisillä on kylmä. Käsittämätöntä. Oletteko koskaan kokeilleet hevosen turkkia, siis jos se on semmonen kunnon paksu turkki niin ku meillä, että miten lämmin siellä turkin uumenissa oikeasti on? Ei ehkä ihan niin lämmin että hikeä pukkais mutta kyllä meillä oikeasti on ihan helvetin lämmin, että pärjätään.

Arska nukkuu, tai sitä ei vaan kiinnosta.

Eida talvitakissaan.

Ransu ja Ransun poskikarvat.


Täälläkin joka talvi joku huolestunut eläinten ystävä ihmettelee että miksi me ollaan ulkona... Sari sitten yrittää selittää että ei meillä oikeasti ole kylmä, mutta harva sitä uskoo, koska itselläänkin on niin kylmä. No, enpä oo vielä nähnyt yhdelläkään ihmisellä niin paksua karvoitusta kun meillä hevosilla, että johtuukohan ihan siitä?

Niilokin pärjää, ainakin otsa pysyy lämpimänä tommosen otsatukan alla.