Meidän tilan aakkoset; M

M = Maasto

Maastoilu on jokaisen hevosen perusoikeus. Vai onko? No meillä ainakin on, katsokaas kun meillä ei ole sitä kenttää jossa voisi hevosta kiusata päivästä toiseen ja turruttaa sen eteenpäinpyrkimyksen.
Toki on useinkin tilanteita joissa hyväpohjainen, tilava kenttä olisi enemmän kuin tervetullut näiden nuorten (ja vähän vanhempienkin) hevosten koulutuksessa, mutta minkäs teet, köyhyys ei ole ilo vaikka se naurattaakin.
Meinaan se kenttä maksaa. Olen kuullut ja nähnytkin kenttiä jotka on tehty raapimalla suurin savikerros pellolta pois ja paiskattu hiekkaa tilalle. Ei näin!!! Huonosti perustettu kenttä on melkein huonompi vaihtoehto kuin ei kenttää ollenkaan. Jos teillä on sitä rahaa kentän rakentamiseen, tehkää se sit kerralla kunnolla, pliis.

Ohhoh, tulipa tiukkaa tekstiä kentästä vaikka maasto oli päivän teema. Niin, siitä maastosta. Meiltä sentään löytyy niitä, on jos jonkinpituista lenkkiä suoraan kotipihalta, ja suurin osa maastosta on autovapaata aluetta. Aikanaan tuli suomenhevosten kanssa koluttua kaikki lähiseudun maastot, pisimmillään olin reissussa neljä tuntia (silloin olin hetkellisesti eksynyt ja itkin vähän) mutta löytyipä tällä reissulla aivan ultimaattiset maastot!

Meiltä löytyy maastosta vähän ylä- ja alamäkiä, metsäisempiä reittejä sekä erilaisilla pohjilla olevia teitä. Kaikki nuoret hevoset on ratsutettu maastossa, itse asiassa lähden ensimmäiseksi hevosten kanssa maastoon, kunhan niitä on taluteltu maastossa ensin jonkin verran. Maasto on niin täynnä virikkeitä, että nuoren hevosen ensimmäiset laukatkin tulee ikään kuin huomaamatta!

Maastossa hevosen ratsutus on itse asiassa aika paljonkin helpompaa kuin kentällä, sillä maaston erilaiset virikkeet ohjaavat hevosta liikkumaan eteenpäin. Ensimmäisten laukkojen nostossa ylämäet ovat erityisen oivallisia, hevonen kun mieluiten vaihtaa laukalle ylämäessä joten mitäpä sitä pidättelemään! Ja jos hevonen on vähän tahmea liikkumaan, jonkin verran voi myös hyödyntää talliin päin tultaessa hevosen luontaista imua kotia kohti, kunhan tekee sen kohtalaisen turvallisesti. Toki maastossa on "vaarana" että hevonen säikkyy vähän enemmän, esimerkiksi puskasta lentoon lähteviä lintuja ym. Mutta, hyvällä ratsastajalla on keskivartalon lihakset kunnossa, ja sehän tarkoittaa sitä että liikkuvan hevosen selästä ei laskeuduta.

Maastoratsastus alkaa olla pian uhanalainen laji, sillä nykyään ihmiset eivät enää vie hevosiaan maastoon, kun ne ovat siellä ihan hulluja. Juuri niin, hullujahan ne ovat! Olen myös kuullut että jotkut hevoset eivät edes kaipaa maastoon (nämä ovat usein semmoisten maastokammoisten omistajien hevosia). Juuri niin, eivätpä juuri kaipaa maastoon, vaan oikein palavat halusta päästä pölyiselle kentälle kiertämään sitä ympäri, ympäri ja ympäri.Sitten jos kaikki ulkoiset tekijät on kunnossa, aurinko paistaa, hevonen on rynkytetty edellisenä päivänä ihan maitohapoille ja ratsastajalla on tosi varma olo, saatetaan mennä 15 minuutin maastokävelyllä, mutta sitä varten puetaan hevoselle vähintään pelhamkuolain ja gramaanit jotta se saadaan varmasti pysäytettyä jos se vaikka päättää lähteä raviin! Voi jumalauta mitä touhua.

Olen saanut itse ratsastaa muutamia oikein taitaviakin hevosia, ja ihan automaattisesti menen maastossa vähintään alku- ja loppukäynnit. Kerran perääni huudeltiin kauhuissaan kun alkukäynnille olin lähdössä, että et kai sä maastoon mene, ei se hevonen ole ikinä ollut maastossa! Huusin takaisin että eiköhän nyt ole sit korkea aika, hevonen oli kuitenkin jo 7-vuotias. Voi apua! Olen myös muutamia hevosia ratsastanut maastossa kun omistajat eivät itse uskalla. Tässä on ainoa hyvä asia se, että omistajat ovat sentään tajunneet pyytää apua, jotta ne hevoset pääsevät edes joskus maastoon.

Hyvät ihmiset, niin tärkeältä kuin se pohkeenväistön tekeminen siellä kentällä tai maneesissa tuntuukin, tehkää hevosillenne palvelus ja sisällyttäkää niiden viikko-ohjelmaan maastoratsastusta, edes muutaman kerran viikossa. Se ei mene rikki siellä maastossa!!!

Tässä ollaan juuri tultu maastoreissulta, huomaa hevosen iloinen ilme! Eikä ratsastajakaan itke!