Kyllä, se on siinä! Siniseksi Enkeliksi ristitty hevoskuorma-auto on taas yksi mahtavista päähänpistoistani. Luonnollisesti minulla ei ole Sinisen Enkelin liikuttamiseen tarvittavaa korttia, joten Arska toimii kuskina. Kerran, siis yhden kerran, rohkaistuin käynnistämään Sinisen Enkelin aivan itse, mutta kun olisi pitänyt lähteä ajamaan, tuli jännäkakka housuun ja huusin Arskalle että aja ihan ite vaan!!! Ehkä vielä joskus ajelen Enkelillä muutamia metrejä, mutta se vaatii kyllä riittävän laajan, täysin esteettömän alueen ennen kuin siihen leikkiin lähden.
Sinisen Enkelin (tai minkään muunkaan hevoskuorma-auton) hankinta ei ollut missään vaiheessa edes ajatuksissani, käyttöastehan tällaiselle jätille on aika pieni, varsinkin kun emme kierrä Suomea hevostemme kanssa kovinkaan aktiivisesti! Hankintaan johti muutamat erikoiset käänteet hevosteni kuljetuksessa muutama vuosi sitten. Eida ja Niilo olivat lähdössä Joensuuhun kesälaitumelle, ja niiden kyyditsemiseksi tarvittiin tietysti reilun kokoinen kuljetuskalusto. Eräs kaupallinen hevosten kuljettaja löytyi, jolla oli auto riittävän iso. Eida ja Niilo pääsivät Joensuuhun, mutta kun kesän loputtua piti saada ne ja Valmet sieltä takaisin kotiin, ilmeni suuria vaikeuksia kyydin löytämisessä. Monen mutkan kautta sain Eidan ja Niilon kotiin, mutta Valmet jäi vielä Joensuuhun. Tällä välillä olin ihan vaan huvikseni selaillut autojen myynti-ilmoituksia, ja Sininen Enkeli oli pakkohuutokaupassa josta jätinkin yhden huudon, siis ihan vaan huvikseni! No se huuto ei tuottanut tulosta, ja ajatus kuivui kasaan.
Jonkun ajan päästä bongasin Sininen Enkelin erään tamperelaisen autoliikkeen sivuilla, käsittämättömään 10 000 euron hintaan. Käsittämättömän hinnasta teki se että 30 000 euroa olisi tämän auton arvo. Siinä kohtaa lähti iso pyörä pyörimään, soitin liikkeeseen, kävin katsomassa, mittailemassa ja ihmettelemässä autoa, ja olin jo ostopäätöksen tehnyt ennen kuin kerroin asiasta Arskalle. Tietty piti Arskan käydä se koeajamassa ja toteamassa sen kunto, ja kaupat tehtiin aika nopeassa tahdissa sen jälkeen! Itse asiassa, kaupat tehtiin mun syntymäpäivänä, eli ostin itse itselleni lahjaksi kuorma-auton! Samana päivänä, suoraan kauppojen tekemisen jälkeen Arska lähti Joensuuhun hakemaan Valmetia kotiin ja veipä hän samalla reissulla muutamia muitakin raskasvetohevosia omiin koteihinsa laidunkauden päätyttyä!
Sinisen Enkelin ehdottomiin valtteihin kuuluu sen tilavuus. Sisäkorkeus hevososassa lähentelee neljää metriä, joka tekee hevostilasta todella avaran, ilmanlaatu on huippuluokkaa ja hevoset matkustavat siinä mielellään. Hevosia tähän ihmeeseen mahtuu 9 kappaletta, mutta kuten varmasti arvaatte, näitä reilumman kokoisia hevosia ei ihan niin paljon tähän pakata kerrallaan. 6 raskasvetohevosta taitaa olla maksimi jota pystymme kerralla kuljettamaan. Ihan riittävä määrä sekin. Erityisen hyvä ratkaisu on karsinat, joissa hevoset matkustavat, joista väliseinät poistamalla saa oivallisen harjoittelupaikan emän ja varsan ensimmäisille matkoille. Varsa saa olla vapaana (ja tarvittaessa myös emä) kuljettaessa, joka on todettu hyväksi tavaksi ensimmäisillä kuljetuskerroilla.
Toki auton iso koko tekee sen että lastaussillat (joita on 3 kappaletta pitkällä sivulla) ovat aavistuksen jyrkät, mutta siitä huolimatta hevoset on saatu näppärästi kyytiin. Arska on rakentanut siltojen sivuille laidat, jotta hevosten on entistä helpompi hahmottaa silta ja kivuta nopeammin kyytiin. Varsinkin vähemmän matkustaneita hevosia nämä laidat auttavat paljon.
Sen lisäksi että Sinisellä Enkelillä hevosten kuljettaminen on entistä turvallisempaa, on myös hevosten lastausharjoitukset helppo tehdä vaikka yksin. Tuossa alla onkin pari videota, jotka olen jo aiemminkin julkaissut, Eidan ja Niilon lastausharjoituksista. Niissä näkyy myös nuo laidat paikoillaan.
Mahtava vehje kerta kaikkiaan, en tiedä miten olemme aiemmin tulleet toimeen ilman Sinistä Enkeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti