Kyllä se vaan niin on että hevoset on ihan parhaita kun ne on itse koulutettu! Ne on juuri niin herkkiä ja kuuliaisia kuin itse haluat. Mari on tällä hetkellä aika bueno. Omppu ja Läsi-Lasse olivat aikanaan aivan täydellisiä, ja Mari lähestyy nyt heidän tasoaan uhkaavasti. Ei teknisesti, mutta kaikilla muilla osa-alueilla hän on loistava. Teknisyyskin olisi aivan eri tasolla, mikäli olisin panostanut häneen enemmän tunteja, mutta kun on näitä muitakin niin tämä on tasomme ja se ei haittaa mitään!
Marikin joutui tänään pellolle, ja TÖIHIN. Tässä ollaan maastoiltu aika paljon viime aikoina, ja sisäinen koulurynkyttäjäni suorastaan paloi halusta päästä oikein ratsastamaan, silleen kunnolla, sitä harjoitusravia jossa tulee välillä vähän hiki. Yäk, lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että jos jollekin saa tulla hiki se on se hevonen, ei ratsastaja mutta tänään petti kyllä mun dödö. Tai sit oli vaan liikaa vaatteita!
Mari sai myös kunnian työskennellä avotaivutusten parissa suurimman osan tunnista. Ensin käynnissä, pitkillä sivuilla siten että puolessa välissä tein yhden "korjaavan" voltin, tämä siis erona Raaka-Arskan tekemään harjoitukseen.
Ravissa työskentelin samoilla askelmerkeillä, ja vasempaan kierrokseen sai vähän työstää pidemmän aikaa jotta taivutus saatiin läpi ja raviin riittävä kokoamisaste. Sain myös huomata miten paljon avon onnistumiseen vaikuttaa se kun toiselle pitkälle sivulle tultaessa pellon profiili vähän laskee. Tämä vaikuttaa juuri sen verran hevosen tasapainoon, että ravin kokoaminen ja avotaivutus ei siitä ihan heti onnistukaan. Muutaman toiston se vaati, ja erityisen tarkkaa ratsastusta jotta hevonen kykeni haluamani taivutuksen suorittamaan.
Lopussa taas sai mun vatsalihakset kyytiä kun keskityin muuttamaan kevyen ravin tempoa ainoastaan istunnalla. Voipi olla että huomenna taas tuntee nekin lihakset!
Ja ei, ei ole kuvia tästäkään. Anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti