Tätä mieltä oli Raaka-Arska eilisellä maastoretkellä, joka tehtiin ystäväni kanssa. Ystäväni ratsasti Marilla, ja itse tyyräsin Arskaa, jota jo lenkin alkuvaiheessa ärsytti kärpäset, paarmat ja kaikki mahdolliset lentävät otukset melkoisesti. Alku sujui siis kangerrellen, ja poikettuamme metsään ja sieltä palatessamme oli Arska hyvin vahvasti sitä mieltä että nyt kyllä käännytään kotiin!
Luulen että Arska olisi ollut valmis jopa hylkäämään ystävänsä Marin, jos vain olisi päässyt lähtemään takaisin kotiin! Tovi siinä meni keskustellessa, Mari eteni rauhassa eteenpäin, Arska teki piruetteja piruettien jälkeen yrittäessään karata takaisin kotiin. Periksi ei anneta, ja hetken kuluttua Arskakin totesi taistelun tältä osin turhaksi. Kun saavutimme Marin, oltiin jo vähän suopeammalla tuulella, ja kun olimme päässeet lenkin puolenvälin ohi, alkoi Arskallakin askel pidentyä, oltiinhan menossa kotiinpäin.
Loppureissu meni ihan sujuvasti, mutta kaikkien näiden kommellusten myötä olimme reissussa lähes kaksi tuntia! No, tänään hevoset (siis suomenhevoset) saavat levätä, ja raskeveot pääsevät näyttämään taitojaan erilaisissa harjoitteissa!
Kunpa vielä saisin Arska ottamaan kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti