Vipin ohjasajon jälkeen ratsastin vielä Marin, ja sen jälkeen ei enää ollut itsellä paukkuja ratsastaa Valmetilla.
Kappas, siinähän se selustin suorastaa odottaa toista hevosta Vipin jälkeen. Ei muuta ku ohjasajokamat Valmetille ja peltoa kuluttamaan!
Täytyy kyllä sanoa että Valmet on aivan elementissään ajoharjoituksissa. Jotenkin sen motivaatiokin oli ihan eri luokkaa kuin ratsastaessa. Luonnollisesti tämä johtuu siitä että ajoharjoituksia Valmetilla on kuitenkin tehty aika paljon enemmän ja huolellisemmin kuin ratsastusta. Tai pitäisikö sanoa että ajoharjoituksissa vaatimustaso on ollut juuri sopiva, kun taas ratsastaessa olen ollut vähän turhan lepsu, aina välillä. Pitänee korjata tilanne!!!
No, asiaan. Valmet oli kyllä aivan upea ajettava. Vaikka pelto on iso ja ihania hajuja täynnä, keskittyi se työntekoon aivan täysillä. Upea ravi, hienot käännökset äärimmäisen pienillä avuilla ja kirsikkana kakun päällä upeaa, keinuvaa, rauhallista laukkaa! Juuri sitä keinuhevoslaukkaa josta olen saanut muutaman kerran nauttia maastoillessamme! Laukka oli oikeaan kierrokseen sujuvaa, vasemmassa kierroksessa taas nosti muutaman kerran väärän laukan. Johtuu varmasti hänen kinnerongelmistaan, mutta pikkuhiljaa treeniä lisäämällä saadaan takajalkoihin taas vähän voimaa ja lihasta, jolloin askellajitkin paranee jonkin verran.
Tuo otsikko on taas seurausta Valmetin äärimmäisestä vaativuudesta ajuria kohtaan. Saa olla todella tarkkana ohjasotteiden kanssa, jotta Valmet ei ajaudu väärälle uralle. Muutaman kerran (tai siis aika useastikin) herpaannuin hetkeksi ohjan kanssa ja Valmet oli jo vaihtanut suuntaa tai hävinnyt muuten vaan toivotulta uralta. Tuntuu että se aina mulkaisi mua sivusilmällä "koita nyt jumalauta edes ohjata mua kunnolla" ja huokaisten siirtyi taas ohjasotteideni avustuksella oikealle uralle! On se vaan säälimätön opettaja!
Tämmöisen hevosen kanssa opettelu on mukavaa, sillä hevonen ei pelkää mitään, joten oikeastaan mikään ulkoinen tekijä ei häiritse tämän hevosen kanssa työskentelyä. Toista työskentely on esimerkiksi Vipin kanssa!
Oli kyllä kertakaikkisen hieno tuokio Valmetin kanssa, kiitos lahjomaton opettajahevoseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti