Tänään oli se päivä, ja yllätyin kovasti sillä ihan Valmetia varten olivat he ajaneet Helsingistä tänne ja Valmetin tavattuaan ajelivat takaisin Helsinkiin!
Pariskunta joka Valmetin omisti ennen meitä oli varsin mukava, ja heidän suomea puhuva tyttärensä toimi mukavasti tulkkina, itse kun en rääki eesti keeles kovinkaan hyvin. Ymmärrän kyllä mutta puhuminen on niin ala-arvoista etten lähde edes yrittämään.
Oli hienoa huomata että Valmet aivan selvästi muisti omistajansa, varsinkin kun sille höpötettiin kaikenlaista eestin kielellä! Valmet, joka ei ihmisen seurassa juurikaan viihdy, oli vanhojen omistajiensa edessä kuin sulaa vahaa. Upeaa. Ja toisaalta vähän surullista, saadapa tuollainen luottamus aikaiseksi tuon hevosen kanssa...
Sain kuulla muutamia tarinoita Valmetin nuoruudesta, joka on ollut aika tapahtumarikas. Valmet on ollut kova poika keksimään keinoja päästä tammojen luokse, joskus onnistuen ja joskus vähän vähemmän onnistuen! On siinä varmasti ollut pitelemistä!
Oli kyllä varsin mukava tapaaminen, ja ilmaan jäivät vielä sanat "kyllä Valmetin ja Eidan pitää vielä se orivarsa saada, jotta saadaan Valmetin suvun jatkaja tänne Suomeenkin". Että ei tämä kasvatusleikki suinkaan loppunut ole täällä mäessä, tällä hetkellä vaan tyhjäkäynnillä, liekki syttyy kyllä taas jossain vaiheessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti