No niin, saatiinhan tännekin se paljon odotettu talvi, viimeinkin! Tässä on itse kukin vähän jo odottanut pakkaskelejä, sillä voin kertoa että ei ole kovin mukavaa kun joka ikinen päivä on satanut vettä. Se vetää allekirjoittaneenkin ihan alamaihin, ei oikeen kiinnosta mikään. Vähän ollaan yritetty treenata, lähinnä se on jäänyt maastokävelyihin (silloin kun ehdimme valoisalla sinne mennä) ja on tuo Sari kuluttanut aikaansa istuessaan mun selässä, tallissa! Aika häröä toimintaa, mutta samapa tuo, näyttää tää ratsun homma olevan tällä hetkellä aika lunkia!
No niin, nyt on siis talvi ja meillä se tarkoittaa heti treenien jatkumista, kuin viimeistä päivää! On kyllä kertakaikkisen mukavaa seurata kun nuo laumani muut jäsenet ensin riepottavat Saria ympäri peltoa pöllöenergian kourissa, ja sen jälkeen pääsen itse "puikkoihin"!!!
Tänään oli vuorossa Ransu, Niilo ja allekirjoittanut itse! Ransun päiväohjelmaan kuului ohjasajoa, jossa kuulemma neiti toimi oikein erityisen hyvin ja kuuliaisesti. Hän teki jopa niin paljon töitä, että todistin jotain ennennäkemätöntä, sille laitettiin 2 loimea treenin jälkeen kun oli tullut ihan hiki!!! No huhhuh, Niilo oli aivan kauhuissaan kun näki parhaan kaverinsa verhoiltuna fleeceen ja toppaloimeen. Voi pientä, hän ei ole siis ennen nähnyt loimitettua hevosta! Ensijärkytyksen jälkeen hän koitti sit luonnollisesti syödä sen loimen ja sen jälkeen Niilo tietenkin yritti astua Ransua, kun se ilmeisesti oli hänen mieleen! Pölö pikkupoika!
Niilon treeniin ei tänään kuulunut muuta kuin pellolla kävely suitset päässä, ja taluttajan käsissä pysyen. Viimeksi mainitusta asiasta käytiin pieniä keskusteluja, Niilo aloitti kävelylenkin muutamalla rehvakkaalla pystyynhypyllä, mutta sieltähän aina laskeudutaan takaisin maan pinnalle ja treeni vaan jatkuu!!!Se joutuu tekemään ihan samoja ruotsalaisen ajomestarin harjoituksia kuin me muutkin, hah, siitäs sait!!!
No niin, vihdoinkin koitti oma vuoroni! Olen kieltämättä vähän piristynyt kun on saatu nauttia kunnon pakkaskeleistä, mutta ei tainnut Sarikaan arvata että sitä superenergiaa olisi kertynyt ihan näin paljon! En siis malttanut käyttäytyä hetkeäkään hevosiksi, vaikka ei ollut sen vaativampi treeni kuin ohjasajo! Ohjasajoon meillä siis normaalisti kuuluu työskentely luonnollisesti molempiin suuntiin ja kaikissa askellajeissa, ja me tehdään (normaalitilanteessa) paljon siirtymiä, suunnanvaihtoja sun muuta. No, toista oli tänään, alkuun keskusteltiin siitä matkavauhdista ihan tosissaan, kun en olisi millään malttanut odottaa Saria kun sen askel nyt vaan on niin kovin lyhyt... Kokeilin josko se olis rivakalla laukkapätkällä jäänyt kuin nalli kalliolle, mutta ei, kyllä se koko 50 kilollaan pisti vastaan! Saakeli, alkoi jo vähän ärsyttää, koitin sit kaikkia hyppysarjoja, hallittua pikaperuutusta, ja ihan sellaista yleistä häröilyä. Pelästyin luonnollisesti jokaista autoa, ihmistä ja varjoa jonka näin, ja "raskaimmassa vaiheessa" pelästyin jopa linnunlaulua. Se on kuulkaa villihevosena oleminen ihan pirun stressaavaa!
No, ei auttanut itku markkinoilla, me hinattiin siellä pellolla just niin kauan että Sari oli tyytyväinen mun käytökseen. Tosin työskenneltiin vaan käynnissä, ja ihmeen paljon tehtiin tottelevaisuusharjoituksia... Hmm, mistäköhän se johtuu?
Toivotaan että täällä pysyy lumi maassa (ja saa sitä kyllä tulla enemmänkin) jotta treeniin ei tule näin pitkää taukoa kun nyt on ollut. Ja ehkä jonain päivänä joku viaton ohikulkija saadaan myös kuvaamaan näitä treenejä, tänäänkään ei ollut kuvaajia mailla halmeilla.
Tänään on kuulemma Suomen itsenäisyyspäivä, itseäni ei niin hirveästi tämä päivä herkistä. Toista se on tossa suomenhevoslaumassa, ne on viettänyt koko päivän asennossa ja höpöttänyt jostain isänmaallisuudesta taas ihan tosissaan!!! Ohhoijaa, ei oo helppoa olla suomenhevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti