Se on sit viimeisiä hetkiä kun eletään tätä armon vuotta 2012. Tässä pitäis varmaan kovinkin tarkkaan käydä läpi mitä äijälle on tapahtunut tänä vuonna, eli mitä niin sanotusti jäi kavioon tästä vuodesta.
Kovin viiltävään analyysiin en lähde, mutta tässä niitä tärkeimpiä:
Tänä vuonna on surullisena seurattu vierestä kun Eti-täti siirtyi autuaammille laidunmaille.
Tänä vuonna on valvottu koko yö seuraten ensimmäisen Suomi-poikani syntymää, ja oltu surullisia koska hänen elämänliekki ei ollutkaan niin vahva kuin kuvittelimme, eikä häntä enää saatu sairaalareissun jälkeen takaisin kotiin. Lepää rauhassa poikani, iskä näki että olit nimesi veroinen koko kolmeviikkoisen elämäsi ajan, Vahva-Igor.
Tänä vuonna on treenattu vähän työajoa, ja tuotu se ensimmäinen pikkutukinpätkä metsästä tallinpihalle!
Tänä vuonna on syntynyt Vahva-Igorin lisäksi 3 muuta jälkeläistäni, Vilda, Variant ja Verner. Heistä lisää ensi vuoden postauksissa.
Tänä vuonna on suoritettu Suomen ensimmäinen ER-hevosen siirtospermalähetys allekirjoittaneen toimesta!
Tänä vuonna on harjoiteltu lastautumista sekä tavalliseen hevostraileriin että kuorma-autoon ja matkustettu molemmissa niin maan perkeleesti.
Tänä vuonna on joulupukki istuskellut mun satulassa.
Tänä vuonna on otettu ratsuhevosen uran ensi askeleet.
Tänä vuonna mulle on hankittu ensimmäinen oma satula, juuri tuota ratsun uraa tukemaan.
Tämän vuoden viimeisenä iltana olin hetken (ihan hetken vaan ettei kukaan huomaa) Sarin kanssa ihan hiljaa, saatoin jopa vähän nauttia siitä rapsutuksesta ja luottamuksen tunteesta...
Tämä vuosi päättyy näköjään aivan liian tunteikkaasti, otetaanpa tuohon loppuun kunnon äijäbiisi ja toivotetaan teille kaikille säkenöivää uutta vuotta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti