lauantai 18. huhtikuuta 2015

Levade-treenit

Tänään oltiin oikein porukalla treenissä. Meitsi, Arska, Mari ja Lemmy päästiin vähän verryttelemään kroppaamme.

Leikin aloitti Mari, jolla on nyt virtaa vaikka muille jakaa. Se on kumma miten 19-vuotias suomenhevonen jaksaa pistää töppöstä toisen eteen semmosella vauhdilla... Sari olis halunnut tehdä jotain ihme sulku- ja vastataivutuksia, mutta Marin ajatus oli selvästi enemmän eteen. Kai ne jotain taivutuksia sai aikaiseksi, en jaksanut kattoo kovin pitkään kun toi dressage on niin väsyttävän näköistä touhua...

Sit oli vuorossa Arska. Arska päätti sit jatkaa Ransun aloittamia levade-harjoituksia, mutta Arska päätti lisätä vähän vaikeusastetta (siis tolle Sarille) ja päätti treenata sitä levadea kun Sari oli noussut kyytiin ja oli just kiristämässä satulavyötä. Ei kuulemma ollut Sarin mielestä hauska ajatus, vaikka me muut hirnuttiin itsemme kipeiksi!!! Arskan ohjelmassa oli levaden lisäksi ihan yksinkertaista tuntuman hakemista, se kun tuntuu olevan niin kovin vaikea juttu sisäistää, se tuntuma meinaan. No, kai sekin muutaman toiston jälkeen taas tajuu nää hommat!

Sit herra rokkikukko Kilmister. Se on kyllä semmonen tulevaisuuden uhka, tänäänkin röyhisteli rintaansa kaikille ohikulkeville tammoille kun mikäkin suurempi ori konsanaan. Pitää varmaan lukea sillä vähän lakia taas jossain vaiheessa.
Lemmyllä on nyt ainoastaan näitä ohjasajoharjoituksia, lähinnä sitä ajurin kuuntelua ja tottelua jota ne tänäänkin tossa näytti tekevän. Välillä Lemmy kuunteli ja välillä taas ei! Välillä se meinas kääntyä isottelemaan Sarillekin, mutta Sari heilutteli ajo-ohjia niin rivakasti että Lemmy päättikin jatkaa matkaansa. Ne treenaa vielä riimun kanssa, kun Lemmy ei oo vielä niin paljon pitänyt suitsia päässä että viittis niistä vielä ajaa, mutta kyllä sekin hetki vielä koittaa.

Mulle oli varattu tänään myös ohjasajohetki. Mä kyllä kerroin Sarille jo heti alkumatkasta, että tänään kannattaa olla erityisen keskittyneenä, sillä meitsi oli vähän velmulla tuulella! Mä rokotin kyllä heti jos Sari jäi jotain haaveilemaan, ja välillä se ohjas mua ihan ku olisi ollut kännissä. Ei meinannut pellon leveys riittää kun rouva ajuri vähän harjoitteli. Huoh, miten rasittavaa, aina näitä ihmisiä saa olla neuvomassa.
Kyllä se sit vähän skarppas loppua kohden, ja sit se keksis vielä lopussa väkertää jotain ihme pohkeenväistöä. En kyllä ymmärrä mitä varten, mutta menin sit hetken vinottain ja poikittain, niin saatiin Sari taas tyytyväiseksi. On se näköjään niin pienestä kii!

Treenit luultavasti jatkuu sunnuntaina, tai niin Sari ainakin uhkaili.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti