maanantai 2. toukokuuta 2016

Töihin siitä!

No niin, vihdoinkin tässä touhussa on jotain järkeä! Näin vapun kunniaksi täällä on tehty erilaisia puutarhahommia, ja meitsikin pääsi mukaan maisemanparannustalkoisiin. Pihalta kaadettiin koko syreeniaita pois, ja meitsi pyydettiin apuun raahaamaan syreenioksia pois pihalta.

Mä vähän arvelin että jotain tällasta saattaa olla tiedossa, kun Sari kiskoi mua perässään eräänä iltana puutarhaan ja takaisin, jotain mutisi että mun pitää tottua tähänkin maisemaan, kun normaalisti me hevoiset ei päästä talon etupihalle ollenkaan. Mikäpä siinä, kyllä mä käyn puhisemassa etupihallakin!

Sunnuntaina sit vihdoin Sari haki mut tarhasta ja valjasti ja aisoihin kiinnitti, ja ekalla kerralla pakotti Arskan mukaan pitämään musta kiinni. En tajua miksi, mutta Sari hyperventiloi taas ohjaksissa niin parempi kai että joku on sitäkin rauhoittelemassa.

Homma eteni siis niin että ensin mentiin puutarhaan, siellä käännyttiin risukasojen viereen ja sit pysähdyttiin hetkeksi kun Sari sitoi kuorman kiinni karttuun, ja sit lähdettiin takapihan puolelle, mihin taas pysähdyttiin syömään sillä aikaa kun Sari purki kuorman pois. Risujen lopullinen määränpää ei ole suinkaan keskellä takapihaa, mihin ne nyt jätettiin, vaan ne vedetään meitsin toimesta vielä ylös kalliolle jossa tehdään polttopuita, mutta Sari ei olis heikon hermorakenteensa vuoksi vielä tänään ollut siihen reissuun valmis, joten tyydyttiin kiskomaan muutama nippu etupihalta takapihalle. Samapa tuo mulle, jääpähän hommia sit muillekin päiville!

Jos annetaan jatkossa kuvien puhua puolestaan, eikö vaan?

Siitä se sit lähtee.


Tässä ahtaassa välissä täytyy olla tarkkana ettei osuta ränniin.





Muista Sari se ränni!!!

Ei se muistanut, otti osumaa...







Jäi vielä syreeniä odottamaan uutta reissua...

Tämmösiä nippuja kiskottiin.

Tämmösellä vehkeellä.
Täytyy kyllä sanoa että oli kerrankin tuottelias päivä, koko tämä viikko kuulemma kiskotaan näitä oksanippuja eri paikkoihin että saavat Sari ja Arska rakentaa sitten uutta aitaa.

On ilo olla mukana oikeissa töissä,

Valmet, työhevonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti