perjantai 23. elokuuta 2013

Kenraaliharjoitukset

Tänään jouduin seuraamaan kun tota Niiloa ensin pestiin tossa ihan suoraan mun edessä, mua vitutti niin saatanasti kun se siinä keikisteli shampoot niskassa että yritin ihan tosissani pelotella sitä. No ei se pelännyt, tai ei vaan tajunnu mun kuolemanvakavia aikeita.
Sen jälkeen mua alko tosissaan vituttamaan, joten aloin sit isotella kuorma-autolle, jolla Arska ajoi pihaan. No ei se autokaan pelännyt.
Vielä kerran yritin isotella Sarille mutta ei, tyhjä arpa taas. Alkaako täällä siis herranpelko haihtua pois vai mitä tää tarkoittaa???

Anyways, Niilo siis pestiin kun se menee huomenna näyttelyyn. Mä en kyllä käsitä miten se voi seistä tossa pihalla ihan tyynen rauhallisena kun sitä pestiin ja huuhdeltiin. Hrr, itse en koe olevani kovinkaan suuri vesipeto, Niilo näytti taas jopa vähän nauttivan. Sairas jätkä.







Sen jälkeen Sari pääsi kerrankin seuraamaan Arskan ja Niilon harjoituksia tohon pellolle. Ihan kivastihan se meni, tuli muutamia kuvia käyntipätkistä, muutama poseerauskuva ja viimeisistä ravipätkistäkin. Kuvat kertokoon tarinan loppuun:











Ettei vaan kävis mitään.....

Iskelmätaivaan kiintotähdet

Suomalainen iskelmä on kyllä mahtava asia.
Niin moni biisi on saanut inspiraationsa musta ja meidän ihanasta yhteiselosta Sarin kanssa.
Mä oon meinaan tässä pikkuhiljaa pakkaamassa kamoja kasaan ja karistan Laitilan tomut kavioistani ja suuntaan Pohjois-Karjalaan lähiviikkojen aikana.


Matkalla mä lauleskelen varmasti joitain matkalauluja, kuten esimerkiksi:




 Ja sit mä vedän tän biisin, jota tekin voitte laulaa mukana, tossa alla on lyriikat:

 

Matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, mulla menolippu on

Katson taaksepäin ja Laitila sinne jää
rekka jyskyttää enkä Sidbäckiä enää nää
mulla Hammaslahteen menolippu on

Minut jätti Eida, mun kuuli lähtevän
Itä-Suomesta etsin nyt uuden emännän
mulla Hammaslahteen menolippu on

Mun pakko matkustaa on Korholaan
Laitilasta pois rekka vie
on aivan sama minne asetunkaan
kunhan vain Sidbäcki ei oo siel

Matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, matkaan lähden, mulla menolippu on


 Sarilla on kuulemma välillä ollut mun kanssa vähän raskasta, väittää jopa että tää on ollut yks kärsimysten tie...




 Välillä se jopa väittää että jokainen päivä on liikaa




Ja kuulemma, sit kun mä oon poissa on fiiliksen tän mukaiset:


Mutta mä tiedän että oikeasti se on (ainakin vähän ajan päästä) tätä mieltä:




torstai 22. elokuuta 2013

Viini vs vodka

Tarviiko sanoa enempää???

Niin että kummalla itse lähtisit parantamaan maailmaa, pullollisella Absolut Valmettia vai Motörhead Shirazilla?




Niinpä, sitähän mäkin.

Tässä taustalla on ihan pieni tarina. Tuossa sunnuntaina täällä kävi Sarin vanha kaveri, jolla oli mukanaan ranskalainen äijä. No siinä sit kiersivät tiluksia, ihmettelivät hevosia (tää Sarin kaveri ihastui Eidaan) naureskelivat suomenhevosille (ihan oikeen niille!) ja luonnollisesti vierailu päättyi siihen että ne molemmat ratsastivat mulla vuoron perään. Voi perkele, tää menee ihan ratsastuskoulutouhuksi. Ei ollut ihan naama hevosenkengällä mutta ei siinä auttanut kun totella. Enkä mä sitä paitsi ymmärtänyt niiden puheista mitään kun ne puhus koko ajan Lontoota, niin en osannut kyllä yhtään odottaa tätä ratsastustapahtumaa.

Niin se viini.
Ne toivat sen tuliaisina, kun tossa on kuulemma joku jännä yhteys tohon ärsyttävään pikku Kilmisteriin. En tajua näitä ihmisten juttuja. Onhan mullakin oma vodkatislaamo ja traktoritehdas, ei kai se nyt mikään maailman erikoisin juttu oo jos Kilmisterillä on oma bändi...





tiistai 20. elokuuta 2013

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

On kuulemma sesonki päällä.

Nimittäin omenasesonki.

Ja siitäkös me hevoset pidämme!

Niitähän on silmänkantamattomiin!


Paitsi että, näyttää siltä että muuten niin täydellisessä maailmassa on vielä hitunen vääryyttä jäljellä.



                                           POSSU



Se saatanan tihrusilmä on mellastanut tuolla puutarhassa syöden meidän omenoita nyt viikkotolkulla, eikä tunnu saavan niistä tarpeekseen. Saatana.


Tänään Sari meni Possun avuksi keräämään huonoja omenoita pois, jotta seuraavat jotka maahan putoaa, saadaan syöttää meille! JES!!

Onneks nää pahat omenat viedään pois, ei me oltais näitä syötykään


Näiden omenien kanssa pitää vaan olla tarkkana, me saadaan niitä aika vähän kerrallaan ettei mee pakki sekaisin.

Näiden ansiosta omenat oli vähän kärsineitä, yök.


Eiköhän me tästäkin omenakesästä selvitä ehjin nahoin!







perjantai 16. elokuuta 2013

Toiset ne lepää, ansaitusti, ja toisille se nakki vaan napsahtaa

Tässä on nyt saanut allekirjoittanut lepäillä laakereillaan lähes koko viikon, kun toi Sari on taas ollut jossain työmatkalla. Kyllä tässä onkin jo touhuttu, että ihan hyvään saumaan tuli tää pikkuloma.

Mieltäni on kovasti piristänyt se tosiasia että toi Niilo on joutunut treeniin ton Arskan kanssa. Niillä on 24.08.2013 ER-hevosten näyttelyssä esiintymisvuoro, ja Arska on nakitettu esittämään Niilo. Ne on tossa pellolla riehunut erinäisinä päivinä, välillä mainittavaa menestystä ei ole tullut, ja kuulemma esimerkiksi tänään meni niin hyvin ettei oikein voinut uskoakaan moista.

Kuvia treeneistä ei tähän hätään ole valitettavasti saatu, kun kuulemma ne on äijien treenejä, eikä toi Sari oo saanut sinne pellolle mennä kikkailemaan...

Kuulemma niitä kuvia kyllä aikanaan tulee, kun taloon tuli uusi kamera rikkimenneen tilalle. Voin vaan kuvitella sitä kuvien määrää kun Sari vähän tutustuu uuteen kameraan...

Hohhoijaa, sitä odotellessa!


maanantai 12. elokuuta 2013

Askel lähempänä miehisyyttä

Tänään oli Lemmyllä suuri päivä. Ihmiselämässä ripille pääsy taitaa vastata tätä tapahtumaa jota meillä tänään juhlittiin. Lemmy Longlegs nimittäin sai hyvästellä varsariimunsa ja vaihtaa sen siis astetta isompaan, lähes isojen poikien riimuun!

Tällä riimulla on menty syntymästä asti, enää ei ole säätövaraa siis yhtään.





Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin ei tämäkään versio kauaa kestä ennen kuin kiristää.



Se oli aivan tohkeissaan siitä, ja tänään se jopa käveli tarhasta talliin niin että ei kertaakaan yrittänyt purra Saria. That almost never happens!!! Tosin sit taas matkalla tallista tarhaan pikkupaholainen oli taas palannut, ja Sari sai vähän kyytiä! Hahaa, mä niin nautin että joku muukin koettelee Sarin hermoja ettei ne kaikki hommat jää mulle! Voin sit hyvillä mielin lähteä Joensuuhun kun tiedän että tänne jää joku jatkamaan mun perintöä.

Ton Lemmyn juhlallisuuksien lisäksi Raaka-Arska pääsi ohjas-ajotreeneihin ja allekirjoittanut pääsi yön hämärinä tunteina vielä maastokävelylle. Tekee kuulemma ihan hyvää eilisen treenin jälkeen vähän verrytellä rauhallisella maastokävelyllä. Mulla on vähän toisen takajalan kinner kipeä, Sari huomas sen eilen kun oltiin tossa kentällä. Voipi olla että se otti vähän itseensä kun luin lakia niille saatanan friisiläisille sun muille turhille hevosille, ja otan nyt toisella takajalalla vähän lyhyempää askelta ku toisella. En kuulemma kuole tähän vaivaan, nyt saan siihen semmosta Back On Track-hoitoa ja aloitettiin Cartivet-kuuri. Sari saa luvan ottaa kuvan siitä kinnersuojasta joku päivä että näette millaisiin sukkiin mua täällä puetaan.

Täytyy myöntää että tässä päivässä ei ollut montakaan ikävää hetkeä, voi kunpa kaikki sunnuntait olis tämmösiä!






lauantai 10. elokuuta 2013

On vähän reissattu...

No niin, tässä on ollut vähän kaikenlaista. Torstaina huomasin kauhukseni että Sari pukeutui noihin ratsastushousuihin, eli se tietää yleensä töitä, jollekin meistä. Oli kuulemma mun vuoro, mutta miten kävikään. Eida-rouva päätti ähkyillä torstai-illan kunniaksi joten Sarille se tiesi maastokävelyä tuskaisen Eidan kanssa ja sen jälkeen eläinlääkärin odottelua.
Luonnollisesti Eida parani samantien kun kuuli että Sari soitti eläinkääkärille, joten eläinlääkärin tehtäväksi jäi tilanteen toteaminen, kipulääkitys ja rektaalitutkimus. Ei havaittavia muutoksia, tämä ähky oli taas tämmöinen mikäliemysteeri. No, se ilta ja yö meni sit siinä, ei töitä meille!

Perjantai meni myös osaltani vapaalla, mutta tänään jo aamusta alkaen oli touhua jos jonkinlaista. Ihan ensin Ransu pääsi maastoon ohjasajotreeneihin, Lemmy joutui jäämään Eidan ja Vipin hoitoon tarhaan. Hetken se siinä itki mutsin perään, mutta luojan kiitos rauhoittui sit, en jaksais aina kuunnella sen kitinää.

Sit ihan tosta noin vaan, varoittamatta mut ja Niilo pakattiin Siniseen Enkeliin ja lähdettiin liikkeelle. Tai no, ei meitä nyt ihan hetkessä pakattu, mä muutaman minuutin siinä kyselin että pitääkö tonne todellakin mennä mutta kuulemma ei ollut vaihtoehtoja.




Yllättäen matka kesti vain muutaman minuutin, mentiin tohon naapuriin Laitilan Hevosharrastekeskuksen kentälle ihmettelemään maailman menoa. Niilo pääsi ensin Arskan kanssa sekoilemaan kentälle, pitää kuulemma treenata näyttelyä varten. Sitä touhua kun kattelin ni ihan hyvä että menivät treenaamaan, ja kehotan jatkamaan harjoituksia jatkossakin. On meinaan pikkupoika aika ihmeissään kotipihalta lähdettyään, oli asiaa vähän kaikille ja jarrut kuulemma vähän ruosteessa. Onneks siinä narunjatkona oli Arska, siinä on sentään vähän enemmän elopainoa ku tossa Sarissa.

                                            Tässä Niilo ottaa ensiaskeleita vieraalla kentällä. 



                                         Tässä ne esittää siis käyntiä. 


                                         Ja tässä ravataan.


Niilon palattua autolle ruokailemaan laitettiin mulle satula ja suitset ja lähdettiin sille samalle kentälle. Siinä oli matkalla hevosia tarhoissa, ja jumalauta siihen tuli semmonen ihme friisiläinen ruuna hillumaan. Mun piti sanoa sille useita kertoja paha sana, ja polkea vielä etujaloilla päälle, se ei vaan saatana tajunnut että kuningas on tullut kohteeseen. Ja mikä helvetti semmonen friisiläinen edes on, jos multa kysytään niin kyllä se riisinpoimijalta näyttikin, ihme kuikelo virkkuukoukku, sanon mä. Ei kannata ruveta mulle, massa se on joka ratkaisee.
Kentälle päästyäni rauhoituin sen verran että Sari pääsi selkään ja sit lähdettiin ihmettelemään uusia maisemia. Se kenttä oli niin uusi että hiekkaa oli vielä aika paljon, ja se oli aika raskas askeltaa, ei onneks oltu kauaa, sen verran vaan että testailtiin vähän hallintalaitteita ja Sari totesi että vielä pitkään aikaan ei olla siinä tilanteessa että mun kanssa vois mennä kentälle jossa on muitakin hevosia. Kuulemma hermostun kavereista vielä sen verran että turvallisempaa touhuta yksinään. Fine by me, mun egon lisäksi ei tähän kentälle tosiaan muita kaivatakaan.

Ekat tallustelut uudella kentällä.

 Tässä vähän ravaillaan, mummoravia tietty.




Ja lisää ravia.



 Tässä oli pikku tilanne, kun huomasin että talliin vietiin jotain hevosta, piti vähän siinä selvittää että täällä on senverranisoäijä ettei kannata edes ajatella tänne tulemista!

Pikkutreenin jälkeen tallustelin varsin rauhassa autolle, ja uskokaa tai älkää, en edes kysellyt että pitääkö sinne mennä, arvasin että pääsen kotiin sitä nopeammin mitä rivakammin sinne autoon ryömin.
Kotona oli varsin rentouttavaa päästä piehtaroimaan ja syömään, after ski on parasta!

Loppuun vähän poniagilitya, mä en siis vittu voi tajuta että joku ihan oikeasti vielä treenaa näitä juttuja...

Lahjattomat treenaa ja me vedetään Arskan kaa ihan kylmiltään. Ensin lavan päältä kävely. Check.


Ja sit lavan päälle nousu, pysähdys ja siitä liikkeelle. Piece of cake, repikää siitä shettikset!



perjantai 9. elokuuta 2013

Ruotsalainen ajomestari lähestyy suomenniemeä, pelastautukoon ken voi!

Mä arvasin että se ajomestari päästetään taas tänne Suomen puolelle, ennemmin tai myöhemmin. Mä niin toivon että oon jo Joensuussa silloin kun se Sikspäkki tulee tänne, sillä oon ihan varma että toi Sari raahais mut sinne taas ihmettelemään kaikenlaisia tottelevaisuusjuttuja, joista mä en niin hirveesti perusta.

Hyvää hyvyyttäni julkaisen tässä sen Hassen kurssimainoksen, jos vaikka teistä saatais kunnon porukka sille kurssille, niin ehkä sit meidän ei tarvis täällä odotella peloissaan että ketkä meistä joutuu tulilinjalle. Tai mun puolesta vaikka toi Niilo vois mennä vähän opiskelemaan elämässä tarvittavia taitoja, ehkä toi Sari antais mun sit olla rauhassa...



TERVETULOA HANS ”HASSE” SIDBÄCKIN KOULUTUSVIIKONLOPULLE LAITILAAN               28. -29.09.2013                    
Hassella on 30-vuotinen kokemus työskentelystä hevosten ja hevosalan ihmisten kanssa Suomessa, Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Hän on moninkertainen Ruotsin metsätyöajomestari ja arvostettu hevosten, erityisesti nuorten hevosten ja ongelmahevosten kouluttaja.
Viikonlopun aikana paneudumme erityisesti hevosen pitkäjänteiseen ja tuloksia tuottavaan koulutustapaan, joka tehdään hyvällä hevosmiestaidolla ja kokemuksella.
Kurssin sisältö muodostuu  osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan, joten jokainen osallistuja saa kurssilta varmasti juuri itselleen tärkeitä onnistumisen elämyksiä!
Edellisillä kursseilla olemme saaneet tutustua hevosten maastakäsittelyyn, ajo-opetuksen alkeisiin, juoksuttamiseen, ohjasajoon, ratsastukseen sekä lastausongelmien ratkaisuun.  Kurssien jälkeen on ollut ilo huomata ihmisten tulevan paremmin toimeen hevostensa, jopa niiden haastavampien tapausten, kanssa!
Kurssi alkaa aamulla klo 9 ja päättyy klo 17 aikoihin. Kurssin hintaan sisältyy aamu- ja iltapäiväkahvit sekä lounas. 
Kurssin hinta: 90€/70€ hevosella/päivä  ja 40€/30€ ilman hevosta. Alennetut hinnat  ER-yhdistyksen jäsenille. Kurssimaksu suoritetaan ilmoittautumisen yhteydessä ja ilmoittautuminen on sitova. Kurssimaksut palautetaan jos kurssi peruuntuu järjestäjän toimesta.
Kurssi järjestetään Laitilan Hevosharrastekeskuksessa,
kaivolantie 994, Laitila.
Kurssin järjestää Eestin Raskaat Vetohevoset Ry, rodun ja yhdistyksen esittely kurssin lomassa.
Tarvittaessa järjestämme ihmisille ja hevosille majoitukset, mainitse siitä ilmoittautumisen yhteydessä!
Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut erhevoset@gmail.com tai johanna rekola 044-2863205 15.08.2013 mennessä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ponikerho kokoontuu, talutusratsastusta 5€ kierros

Oli meinaan vähän ponikerhofiilis tänään. Tää päivä on sujunut rauhallisesti, oltiin koko porukka yö ulkona kun oli niin hyvä ilma. Päivällä Niilo, mä ja Ransu Lemmyineen tultiin sisälle syömään, kun alkoi sataa kaatamalla ja pitäähän meidän pysyä kuivana jos vaikka joutuu yhtäkkiä töihin.

No se työhomma tuli vähän puun takaa. Tuohon pihaan tuli jostain mökkinaapurista Linda 8-v mumminsa kanssa ja he kysyi pääsiskö Linda vähän ratsastamaan. En tietystikään ajatellut että mua tällä asialla kiusattaisiin, olenhan villi ja lähes vapaa, kesyttämätön tasankojen kuningas. Onhan tossa noita suomenhevosia, jotka on kuin luotuja talutusratsastukseen.
Mutta, yllätys yllätys suomenhevoset oli ulkona, ottanut sen verran sadetta niskaansa että Saripa päätti valjastaa mut pikku-Lindan ratsuksi. Sanoi kyllä itsekin että vähän jännittää miten siinä käy, mutta rohkea rokan syö ja uhkarohkea kouluruokaa, vai miten se sanonta nyt menikään?

Siinä sit harjattiin, satuloitiin ja suitsittiin meikä, ja Sari nosti tallissa Lindan selkään ja siitä sit lähdettiin ulos. Mä otin ihan lunkisti, kun oli niin kallisarvoinen lasti kyydissä. Oltiin tossa mun aitauksessa, ainakin nyt ekalla kerralla. Mentiin siinä vaan käyntiä, harjoiteltiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä ja Linda hymyili ku Naantalin aurinko! Ja mummi otti kuvia.
Ei ehditty kauaa siinä kiertää kun alkoi taas uhkaavasti sataa, joten tultiin takaisin talliin. Tallissa Linda huolsi mut ratsastuksen jälkeen, jakkaralla seisten harjasi mut päästä varpaisiin. Myönnän kyllä että nautin kovasti, vaikka Sari olikin vähän varuillaan mun kanssa. Kyllä me hevoset aistitaan nää pikkuihmiset ihan eri tavalla, ja osataan siis ihan käyttäytyäkin kun tarve vaatii! Olkaa siis huoleti!

Tämän raskaan raatamisen jälkeen sain vähän ruokaa ja pääsin takaisin karsinaan, jossa taas jouduin lukemaan vähän lakia tolle Niilolle joka tuli siihen jotain mussuttamaan. Kuka on kingi, häh???

tiistai 6. elokuuta 2013

Tapahtui tiistaina

Tänään oli mun vapaapäivä, kiitos, kyllä tässä onkin jo painettu hommia. Aamulla olin vähän näreissäni kun en meinannut päästä heti ulos kun olisin halunnut, mutta vaikenin kun huomasin että mun tarha oli lainassa.

Ransulla oli siellä ohjasajoharjoitukset, tällä kertaa ilman Lemmyn apua, ja sen jälkeen Ransu vielä pestiin. Joo oli ihan hyvä että sain olla sisällä, eihän sitä tiedä vaikka olis itsekin joutunut pesulle... Hrr, inhottavaa, märkää vettä. Kuulemma mullekin tulee tänä kesänä pesuvuoro, jalkoja tossa on sentään vähän pesty, mutta ihan koko kroppaa en ole antanut vielä sentään pestä. Pelottaa nääs.

Ransu pääsi takaisin omaan laumaansa ja vihdoinkin pääsin itsekin ulos. Sit sain seurata kun Niilo käyskenteli tarhassa suitset päässä ja yritti kuolaimet suussa syödä heinää. Ei ollu kuulemma ihan helppoa, mutta hän joutuu nyt pitämään niitä suitsia joka päivä päässä jotta tottuu niihin taas kesäloman jälkeen. Niilolle laitettiin Omppu-vainaan Myler-kuolaimet, ne on mukavan ohuet, ja anatomisesti muotoillut, joten niillä on mukava opetella kuolaintouhuja.

Suu täynnä heinää, pureskelu vaan tuottaa ongelmia.

Myler kuolain. Se on hyvä.
Illalla toi Sari tuli tohon aidalle vielä hillumaan ja otti Eidasta ja Lemmystä kuvia, ne oli ihan söpönä siinä.






Ja sit tapahtui kummia, muut hevoset meni takalaitumella mutta Eida jäi tuijottamaan Saria tuohon aidalle. Sari jostain päätteli että Eida on nyt selvästi sitä mieltä että nyt jos koskaan on se hetki jolloin kannattaa yrittää kiipustaa hänen selkäänsä. Mä en siis tajua, ei kai sitä noin tehdä, tossa vaan laitumella ilman satulaa, suitsia tai mitään muutakaan.

No nähtävästi juuri näin oli ajatus. Harmi että Eida on sen verran korkea ja Sari sen verran epänotkea että ei sinne selkään ihan tavalliselta jakkaralta nousta. Apujoukkojakaan ei ollut punttaamassa, joten piti soveltaa. Laitumelta löytyi tarpeeksi korkea kivi, jolta Sari ylettyi hyppäämään Eidan selkään mahalleen makaamaan. Eida otti asian tosi lunkisti, ja juuri kun Sari ajatteli että tuostapa heivaan jalan selän yli ja istun selkään, tuli Vip, Ransu ja Lemmy siihen sekoilemaan ja Eidan hyvä flow oli sit siinä.

Pari kuvaa tilanteesta ja uusia yrityksiä odotellessa!

Uskokaa tai älkää, Eidan selkä ja Sarin jalka, samassa kuvassa!

Eida siinä vähän ihmettelee että oliko toi jalka just äsken mun selässä???
Eida, tulevaisuuden maastomopo(ko)

Vip, ammattina hengenpelastaja

Tästä tuleekin erikoinen postaus, nimittäin tässä kerrotaan tarina miten Vipistä tuli tai siis voi tulla hengenpelastaja. Sari luki jostain lehdestä jutun että terveistä ruunahevosista voi ottaa verta talteen ja tehdä siitä plasmaa, jota käytetään esim pikkuvarsojen hoitoon. Rakas, nyt jo edesmennyt poikani Vahva-Igor kuului myös plasman käyttäjiin elämänsä alkutaipaleella. Vaikka Vahva-Igorille plasma ja lukuisat muut hoidot eivät olleetkaan riittävät, syntyy maailmaan joka vuosi uusia varsoja, joista joku voi aina tarvita plasmaa henkensä pitimiksi.

Ja on se vaan hyvä että tuo Vippikin saa elämälleen tarkoituksen, tähän asti se on ollut vaan oloneuvoksena ja lapsenlikkana, ja ihan muut kaverit painaa täällä töitä niska limassa. Niin.

Eläinlääkäri tarttui tuumasta toimeen Sarin kysyessä mahdollisuutta plasman tekoon, ja selvitti mistä saa ostaa plasman erottamiseen tarvittavia pusseja. Yllätys oli että niitä ei niin vaan saakaan ostaa,  (tai ainakin niiden hinta tulee olemaan tähtitieteellinen) joten homma eteni seuraavasti:

Ell hankki 3 tavallista veripussia, joista kahteen otettiin Vipin veret ja siihen kolmanteen sit muutaman päivän sisällä laitetaan se verestä erottunut plasma. Eli kahdesta pussillisesta verta tulee noin yksi plasma-annos. Tällä yhdellä annoksella ei tositilanteessa vielä pötkitä hirmu pitkälle, ja sen takia Vipiltä otetaan vielä toiset kaksi pussia verta jotta pakkasesta löytyy sit ainakin 2 plasma-annosta. 

Tänään siis Vip pahaa-aavistamatta odotti eläinlääkäriä tallissa, ja yhtäkkiä oli jo neula suonessa ja verta tippui iloisesti pussiin. Vip sieti toimenpiteen aivan hyvin, mutta sen verran loppuvaiheessa alkoi muut asiat kiinnostaa että ensi kerralla hänet kevyesti rauhoitetaan jotta toimenpide on nopeammin ohi.

Valitettavasti itse toimenpiteestä ei ole kuvia, kun hovikuvaaja oli töissä, mutta on tuossa sentään kuvia Vipistä ja veripusseista!

Onpa hyvä että olen tällainen astuva ori, nimittäin orilta ei plasmaa varten yleensä voi verta ottaa, sillä mikäli se varsa jolle plasmaa laitetaan on jotain sukua tälle luovuttajaoriille, voi siitä tulla jotain komplikaatioita.
Vip on tässä tapauksessa erittäin hyvä kandidaatti luovuttajaksi, se on terve eikä sillä ole jälkeläisiä joten siinäpä meillä plasmatehdas!

Nyt ei tehdä muuta kuin odotetaan, eläinlääkäri laittoi veripussit jääkaappiinsa odottamaan plasman erottumista (tätä kun ei ole tehty ennen ainakaan täälläpäin Suomea). Parin päivän sisällä tiedämme toimiiko tämä systeemi, ja jos toimii, pakastetaan tämä ensimmäinen plasmaerä ja alkusyksyllä tullaan ottamaan Vipistä lisää verta.

Vaikka en noista ruunista niin välitäkään, nehän on elämän kiertokulun kannalta täysin turhia kapistuksia, avaa tämä kyllä uusia mielipiteitä ainakin joistain ruunista. Myönnetään, on se Vip ihan ookoo jätkä.

Uhri tai hengenpelastaja, miten sen nyt ottaa.

Yksi annos verta kiitos.

Tässä veripussin kääreet.





Minustako tuntihevonen, kiitos mutta ei kiitos

Tuumin tuossa tiistaipäivän että ei varmaan tänään jouduta töihin kun ensin päivällä oli niin kuuma, ja illalla tuli tuohon pihaan heinäkuorma jota Sari ja Arska purki jonkin aikaa. Ei kai sen jälkeen enää mitään töitä tehdä, eihän???

Väärin arvattu, kello 22.00 Sari päätti vielä lähteä ratsastamaan, ja jo nöyränä arvasin että mut se taas kaappaa mukaansa. Ja nyt se otti vielä Arskankin mukaan, piti kuulemma kuvata mun etenemistä tossa pellolla.

Voin kertoa että mikään ei ole tylsempää kuin kiertää ympäri peltoa. Kuulemma maailmassa on jotain tuntihevosia jotka joutuu kiertämään hiekkakentällä päivästä toiseen, vain ratsastaja vaihtuu välillä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla heräsi vähän sympatiat niitä hevosia kohtaan, koittakaa toverit jaksaa, ei ole mun hommaa, ei sit millään.

Suoritin vaaditut asiat pahemmin vastustelematta, kun tiedän jo että sillä tavalla pääsee nopeammin kotiin. Sarilla on semmonen systeemi että vaikka töitä tehtäisiin usein, niitä tehdään vaan niin vähän aikaa kerrallaan ettei ihan ehdi vituttaa. Tai siis työt lopetetaan kun on vielä mukavaa. Sopii mulle, vaikka en tosta mukavasti niin tiedä, mukavinta olis paneminen, mutta ei siitä sen enempää.

Tossa on nyt sit muutama video, käyntiä, mummoravia, kevyttä ravia ja jotain etuosankäännöksen alkeita. Noi käännökset on mulle vielä aika vaikeita, ja teen niitä vasta toista kertaa, sen takia siinä vähän haparoidaan. Mutta uskon kyllä nousevani etuosankäännösten mestariksi hetkenä minä hyvänsä!!!

Tässä mä niinku kävelen, toi kuva on vähän epätarkka kun oli jo aika hämärää. Niin, mulla oli iltavuoro.

Tää on nyt sitä kuuluisaa mummoravia, maisemat ei vaihdu nopeaan, tuuli ei viuhu korvissa mutta mukavaa on!

No enpä tiedä mennäänkö tässäkään hurjaa vauhtia, sen verran sentään että toi Sari pystyy keventämään.

Ja tässä nyt sit ihmetellään sitä etuosankäännöstä. Faktaahan on se että tässä kaupungissa on vaan yks sheriffi, ja se oon mä!
Mitä mä sekoilen, faktaahan on tietty se että kaikki hevoset osaa luonnostaan nää kaikki jutut joita ratsastajat haluaa meidän tekevän, mutta eri asia on se miten me opimme niiden käskyjen avulla ne tekemään.
Ja yks muuttuja on tietysti se, halutaanko me niitä just sillä hetkellä tehdä!

Ja laitetaan tähän loppuun vielä vähän musaa, eilen tapahtui meinaan semmonen juttu että tää blogi täytti yhden vuoden!

Sen kunniaksi tän hetken kovin biisi:



maanantai 5. elokuuta 2013

No jos nyt tämän kerran...

Eilen illalla lähdettiin ton Sarin kanssa ratsastamaan, ja luonnollisesti ajattelin että mennään taas maastoon, jossa voi aina välillä napata vähän ruokaa suuhun, ja jossa muutenkin on aika mukavaa, kun maisemat vaihtuu usein ja ikinä ei tiedä mitä kulman odottaa.
Ei muuten menty maastoon, vaan Sari sai päähänsä että nyt mennään tuohon pellolle harjoittelemaan ihan oikeita ratsastushommia. Eli jotain tottelevaisuuteen liittyviä juttuja. Boring, arvelin mä ja oikeassahan olin.

Ei me onneks oltu ku puolisen tuntia, mutta kyllä siinäkin ajassa ehdin jo hautoa itsetuhoisia ajatuksia, oli se niin älytöntä touhua. Ensin Sari pyysi että siirtyisin raviin, ja hetken tuumimisen jälkeen tein niin. No, sit ihan vähän ajan päästä se pyysi että siirtyisin taas käyntiin, ja sit taas raviin ja taas käyntiin. Siis mitä helvettiä, eikö se osaa päättää missä askellajissa tässä liikutaan vai mitä sekoilua tää nyt on???

Kuulemma jotain siirtymiä, joita jokainen ratsu joutuu tekemään elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia. Ei helvetti, aivan älytöntä touhua. Kai se nyt olis järkevää että silloin kun juostaan ni sit juostaan ja lopussa sit vähän kävellään...

Tän lisäksi me tehtiin jotain etuosankäännöksiä, ne ei vituttanut ihan niin paljon, vaikka en mitään järkeä niissäkään nähnyt. Ne kuulemma valmistaa mua johonkin pohkeenväistöön, jota kans treenattiin tossa yks päivä maastotiellä.

Ja sit vielä testailtiin ohjaustehostinta joka toimi kohtalaisesti jopa ravissa. Pisteet mulle siitä!

Ainoa laiha lohtu oli se että ratsastuksen jälkeen pääsin vähän keskustelemaan ton Niilon kanssa siitä tosiasiasta että se on kuitenkin vielä ihan kakara, että turha tulla mulle....




sunnuntai 4. elokuuta 2013

Poika on tullut kotiin, pt 2

Alkaa olla Laitilassa vähän ahdasta, kun toi Niilo tuli laitumelta kotiin, niin isoa jätkää tuntuu olevan että ihan pistää tämmöstä kuningasta vähän vituttamaan!

Niilo vietti taas Marttilassa, Kylämäen Elinan tilan laitumilla 2 kuukautta kesälomaa poikaporukassa ja kuulemma kivaa oli! Ei tarvinnut paljon miettiä työjuttuja, vaan totaalinen aivojen rentoutus oli pääasiallinen ohjelmanumero joka ikinen päivä.

Niilolle oli taas muodostunut oma fanilauma, josta erityisesti joukon pienikokoisin kaveri oli kovinkin huolissaan kun Niilo lähti kotiin.


Niilo fanilaumansa kanssa


Tää kaveri sentään tuli toivottamaan ihmiset tervetulleeksi, joku mikäliesuomenhevonen näyttää olevan...



Tossa oikealla on Niilon best friend forever.




Hei älä mee, tai viet multa kaiken.
 Sari jo odotti suurtakin näytöstä kotiinpaluun kunniaksi, mutta mitäpä sitä suurempia riehumaan. Katotaan sit illalla kun ollaan Niilon kanssa vierekkäisissä karsinoissa, josko sitä sanottavaa löytyisi silloin enemmän.

Tällä hetkellä ensivaikutelma Niilosta kesän jälkeen on reissussa rähjääntynyt, tukka ihan nyhdetty ja kamalan näköinen, vähän siinä näyttää olevan mutakerrostakin ja sen pää, jos mahdollista se on vieläkin isompi mitä täältä lähtiessä. Oli taas jännät paikat että mahtuuko riimu ollenkaan päähän kun laitumelta se haettiin.

Kai se pään turpoaminen jossain vaiheessa loppuu, Sari ainakin toivoo niin. On kuulemma noin isopäisen hevosen varustaminen hieman haastavaa, kuulemma nyt jo suitset alkaa olla vähän naftit...

Täs on sit video, grande homecoming, jossa ei siis tapahtunut yhtään mitään erikoista. Vip tais olla ainoa joka oli edes näennäisesti iloinen Niilon kotiinpaluusta.


Lisää päivityksiä tulossa...