Ei muuten menty maastoon, vaan Sari sai päähänsä että nyt mennään tuohon pellolle harjoittelemaan ihan oikeita ratsastushommia. Eli jotain tottelevaisuuteen liittyviä juttuja. Boring, arvelin mä ja oikeassahan olin.
Ei me onneks oltu ku puolisen tuntia, mutta kyllä siinäkin ajassa ehdin jo hautoa itsetuhoisia ajatuksia, oli se niin älytöntä touhua. Ensin Sari pyysi että siirtyisin raviin, ja hetken tuumimisen jälkeen tein niin. No, sit ihan vähän ajan päästä se pyysi että siirtyisin taas käyntiin, ja sit taas raviin ja taas käyntiin. Siis mitä helvettiä, eikö se osaa päättää missä askellajissa tässä liikutaan vai mitä sekoilua tää nyt on???
Kuulemma jotain siirtymiä, joita jokainen ratsu joutuu tekemään elämänsä aikana tuhansia ja taas tuhansia. Ei helvetti, aivan älytöntä touhua. Kai se nyt olis järkevää että silloin kun juostaan ni sit juostaan ja lopussa sit vähän kävellään...
Tän lisäksi me tehtiin jotain etuosankäännöksiä, ne ei vituttanut ihan niin paljon, vaikka en mitään järkeä niissäkään nähnyt. Ne kuulemma valmistaa mua johonkin pohkeenväistöön, jota kans treenattiin tossa yks päivä maastotiellä.
Ja sit vielä testailtiin ohjaustehostinta joka toimi kohtalaisesti jopa ravissa. Pisteet mulle siitä!
Ainoa laiha lohtu oli se että ratsastuksen jälkeen pääsin vähän keskustelemaan ton Niilon kanssa siitä tosiasiasta että se on kuitenkin vielä ihan kakara, että turha tulla mulle....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti