Tajusin heti mikä oli homman nimi ku mut saatiin taas viekkaudella pyydystettyä ja vietyä talliin, ja heti alettiin vilautella satulaa. Mua alko siis heti vituttaa, koska oletin että se sama seitsemänsatulanrumba alkaa taas!!! No ei onneks alkanut, tällä kertaa selkään laitettiin ainoastaan se yksi ja ainoa satula, jossa tällä kertaa oli jalustimetkin paikallaan.
Eli vielä kerran katottiin että istuuko se nyt todellakin niin että se kannattaa ostaa. Ja kyllä se kuulemma istuu, ja oli sitä jo käyty näyttämässä jollekin ihme satulantoppaajallekin, joka sit kertoi että miten sitä topataan jotta se on riittävän hyvä mun arvokkaaseen selkään. Selvä juttu, tehkää mitä huvittaa sen satulan kanssa, mitä vähemmän aikaa se ehtii olla mun selässä, sitä parempi mulle!
Oli kyllä aika inhottava ilma kun mentiin taas tohon tarhaan pikku ratsastukselle, satoi vettä ja tuuli mutta ei meitsiä pelottanut, lähinnä taas oli niiiiin tylsää koko ratsastus, sillä vielä ei vaatimustaso ole kovinkaan korkealla. Tästä ei valitettavasti ole nyt kuvia, koska kuvaaja kuulemma oli päiväunilla. Suoritukseni oli kovin samanmoinen tuon muutama päivä sitten kuvatun videon kanssa, joten ei siitä sen enempää.
Satulasta otettiin sit tietty kuvia, tossa se nyt on kaikessa komeudessaan:
Ja hifisteille vähän teknistä dataa:
Stübben Siegfried VSD on satulan merkki ja malli. Kyseessä on siis koulupainotteinen yleissatula, jossa valmistajan tietojen mukaan on syvä istuin, polvituet ja melko suorat siivet. Vai niin, ihan sama mulle. Syvä istuin on kuulemma ihan hyvä asia, sillä jos mulle sattuis joskus käymään ns. pukitteluonnettomuus, on siellä syvässä istuimessa vähän paremmat mahdollisuudet pysyä!
Kokoa tällä satulalla on xw, elikkä extra wide, niin ku meikkiksellä on lähes kaikki muukin kokoa mega, super tai hyper, aina egoa myöten! Istuimen koko on 17 tuumaa, eli siihen siis mahtuu 17 tuuman perse!
Satulavyöllä on pituutta vaivaiset 160 cm! Siis mun satulavyö on lähes yhtä pitkä kuin tuo Sari! Että siinä teille vähän elämän mittasuhteita!
Ja sit siinä on tietty ne jalustinhihnat ja jalustimet, jalustinhihnat ei valitettavasti oo sävy sävyyn satulan kanssa, mutta tällä hetkellä joudun elämään tän epäloogisen asian kanssa.
Toivottavasti tää "opielämäänuudenammattisikanssajokaonratsu"-episodi alkoi olla tässä, jos voitais vaan palata takaisin mun normaaliin arkeen, joka siis koostuu työhevosena olemisesta. Ja työhevosena olemisella tarkoitan sitä että katson joka aamu kun toi Sari ja Arska lähtee töihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti