The Elvikset has left the building!

Huh huh, olipa taas reissu mutta poijjaat on nyt Marttilassa, Kylämäen Hevostilan orilaitumilla mukavissa laumoissa, upeissa puitteissa ja ennen kaikkea, hetken poissa kotoa! Joo joo, on ikävä, mutta onhan se toisaalta ihan ok että pihassa on hetken vaan 6 hevosta, tuntuu ihan lomalta!

Hevoset lastattiin klo 12, jotta ollaan sit ajoissa perillä vuotiaiden oriiden laitumellelaskun aikaan. Kotona Niilo lastautui taas vähän nopeammin kuin aiempina päivinä, ja Lemmy tapansa mukaan juoksi traileriin sisälle!

Kuvassa yksi joka on helvetin onnellinen että kaksi orihevosta lähti helvettiin täältä!

Lähtiskö ne nyt todellakin pois, ihan siis kokonaan pois???

Matka meni hyvin, hevoset ei tömistellyt yhtään, puolen tunnin ajon jälkeen pysähdyttiin kahville ja tarkastettiin hevosten tilanne. Ei hätiä mitiä, lunki pari siellä tuijotti takaisin kun avasin oven, mikäs tässä matkustaessa, näyttivät ajattelevan!

Siinä totinen pikku matkustaja, Lemmy on sidottu molemmilta puolilta ja lisäksi vielä kaulapanta varmistelee.

Lähellä määränpäätä kuului trailerista yksi vähän mojovampi rytkäisy, potku tai mikä lie. Siinä vaiheessa olin aika varma että nyt Lemmy hyppäs etupuomin päälle tai jotain vastaavaa. Oven avattuani molemmat tuijottivat ihan ihmeissään, että mitä sää nyt siinä sekoilet, ei meillä mitään asiaa ollut! Just, kiusallaan varmaan tekivät!

No, pääasia että oltiin ajoissa perillä, saatiin itse asiassa vähän odotella. Pojat seisoi rauhassa trailerissa, ja kun Lemmy otettiin pois jäi Niilo ihan rauhassa odottelemaan vuoroaan! Mahtavuutta!

Ei sitä oikeasti jouduttu vetämään perässä, kuva antaa vähän väärän vaikutelman!

Jännittyneet pikkupojat matkalla kohti tuntematonta!

IRTI!!!

Voi mitä riemua pikkupojilla olikaan! Oli juoksua, juoksua ja juoksua! Porukassa oli tosin kaksi suokkia jotka kaikkien muiden juostessa olivat vähän etäämmällä syömässä, eivät siis ollenkaan ymmärtäneet juoksukisojen päälle! Lemmy lyöttäytyi tietty heidän porukkaan syömään, koska sitähän tänne oltiin tultu tekemään!

No siis mä oon täällä ja syön näiden jätkien kaa!

Porukassa on 12 iloista ja huoletonta vuotiasta oripoikaa!

Siinä ne tulee, pikkupojat!

Lemmy kuvassa keskellä.

Lemmy aiheutti ihmisissä vain muutamia reaktioita, lähinnä ihana tupsujalka ja onpa se iso ikäisekseen tyyppisiä huokailuja. Tosin, tuo Lemmyn koon ihmettely loppui kun kerroin että hän ei siis ole suomenhevonen, vaan Eestin Raskas Vetohevonen. No, eiköhän ensi tai seuraavana vuonna Lemmy ansaitse paikkansa ihmisten mielissä laitumelle tanssahdellessaan, sillä nyt shown varasti toinen oripoikamme, Niilo!

Niilo vietiin isojen poikien laitumelle seuraavaksi. Siellä oli jo muutamia nuorukaisia valmiina, joten Niilo sai kunnian mennä itsekseen laitumelle, uteliaan ihmisjoukon seuratessa perässä. Kuului kuiskailuja, mikä ihme toi on, miten vanha se on, herranjumala miten iso pää sillä on, onpa se komea! Toivottavasti ne puhui Niilosta, eikä Arskasta...

Komiat äijät

Niilon laidunkaverit oli jossain kauempana kun Niilo vietiin laitumelle, ja hetken aikaa Niilo pyöri siinä portilla ihan ihmeissään että tännekö hänet yksin toitte...

Höh, yksinkö pitäis kesä viettää?

Niilo piti ihan ajaa mäkeä ylös jotta hän löysi kaverit, ja pikkuhiljaa alkoi metsästä kuulua ryske...

Ja pieni lauma uteliaita 2-3 vuotiaita oripoikia saavutti Niilon ja siitä alkoi ilakointi!

Hetkinen, täältäkö se ääni kuului???

Tottakai ne meni tohon notkelmaan, jotta ei saa otettua yhtään hyvää kuvaa...

Siinä käydään jo ensimmäiset keskustelut!

Tässä niitä tulee!

Kaiken kaikkiaan tässä äijäporukassa on 9 nuorukaista.

Noilla hehtaareilla oli kuvaaminen vähän haastavaa, suurin osa kuvista (joita otin 452 kpl) oli vain mustia pieniä pisteitä horisontissa. Arska kertoi kun oltiin jo lähdössä että miksi en ottanut sitä pidempää putkea kameraan mukaan? Niinpä, en jumalauta edes muistanut että mulla on semmonen pidempi putki... Perkele.

Oli kyllä hyvä mieli taas jättää pojat kesäsiirtolaan, Lemmy oli varsin innoissaan kivasta porukasta ja ruoasta. Niilo tapansa mukaan joutui muutaman innokkaan suokkipojan kanssa juttelemaan näitä johtajuusjuttuja, mutta Niilo tapansa mukaan luottaa kokoonsa, ja käyttää sitä häikäilemättä hyödyksi! Luulen että muutaman päivän päästä se suokkiori joka Niiloa eniten haastoi, on ihan best friendiä hänen kanssaan!

Hyvää kesää pojille ja kiitos taas Elinalle!