perjantai 9. toukokuuta 2014

Oppia ikä kaikki

Sain tänään kunnian seurata kun vuotias herra Kilmister hehkutti lähes ensimmäisiä oripojan elkeitä. Matkalla tarhasta talliin pikkupoika oli niin isoa herraa, nakkeli niskojaan ja heitteli etusiaan! Varsin hurmaavaa, vielä, kun on noin pieni poika. Toki olisin toivonut että hän olisi löytänyt sisäisen oriutensa vasta myöhemmällä iällä, mutta kaipa isot pojat ovat sen hänelle opettaneet!

Toki tähän tämänpäiväiseen oritteluun on varmasti osasyynä se että treenasimme vähän taluttelua lyhyellä narulla. Normaalisti Lemmyä on talutettu ainoastaan riimusta, syystä että se perkele puree niin paljon, ja riimusta kiinni pitämällä saan estettyä sen hyvin. Nyt on aika testata vähän pidempää narua, eli noin 30 cm pitkää. Heti hän kyllä huomasi että on vähän enemmän vapautta, eikä onneksi purrut mua kertaakaan mutta sitä niskojen nakkelua testaili kyllä! 

Jäin miettimään mitä kaikkea muuta pienivarsahevonen oppiikaan kavereiltaan. Kaiken, siis ihan kaiken. Lemmy on oppinut sikamaiset ruokailutapansa emältään, ruokakippo saa niin kyytiä joka ikinen kerta. Ransu on aivan samanlainen, ja varsinkin Lemmyn varsa-aikoina Ransu oli aika tarkka ruoastaan ja tuuppasi Lemmyn törkeästi pois kupiltaan. Kaipa siitä on jäänyt tapa painia ruokakupin kanssa.

Ja vesiastiaan tungetaan ihan koko kropalla, tämä on taas opittu Niilolta. Aikanaan kun Niilon ja Ransun voi vielä pitää samassa tarhassa, he taistelivat siitä kenen pää on siinä vesikipossa ensin. Jos Ransun pää oli ensin, Niilo kuopaisi kaviollaan Ransua päähän ja päinvastoin. Vähän samaa ajatusta on Lemmyn juomakäyttäytymisessä.

Vielä kun saisi Lemmyn olemaan rauhassa kiinnisidottuna. Hän on kyllä ihan pienestä pitäen seissyt lyhyellä narulla ihan "nätisti" siis kiskomatta itseään mihinkään tiloihin, mutta semmoinen pieni keskittyminen itse asiaan vielä puuttuu. Eli käytännössä harjaaminen on ihan helvetin raskasta vielä toistaiseksi, tilanne on parempi kun hän saa syödä samalla, joten aika usein heinäbaari on samalla auki. Toki jossain vaiheessa siihenkin pitää pikkuhevosen tottua että ollaan vaan ja hengaillaan.

Treenit jatkuvat, josko joku päivä saisin ihan tuon kamerankin mukaan touhuihin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti