 |
| Ransu, täynnä intoa töihin lähdössä! |
Miten ihmeessä voi kaatua hevosensa päälle? Luulin itsekin ettei se ole mahdollista mutta eilen Ransu todisti sen mahdolliseksi.
Tapahtui seuraavaa:
Lähdin ohjasajamaan Ransua pellolle, kuten olin tehnyt edellisenäkin iltana. Tällä kertaa asiat oli sillä tavalla erilailla, että Arska tuli Marin kanssa ratsastamaan samaan aikaan. Normaalistihan työskentelen hevosteni kanssa yksin, joten nämä tilanteet kun mukana on toinen hevonen on vähän harvinaisempia ja siksi näköjään aika riehaannuttavia!
Olin vasta aloittanut, taluttelin Ransua pellolla ja Arska ratsasteli toisessa päässä peltoa. Ransu kävi vähän kierroksilla koko ajan, ja yhdessä vaiheessa hän keräsi itsensä ja yritti leiskauttaa valtavalla lohikäärmeloikalla Marin luokse!
No, siinähän kävi niin että pelto oli vähän liukas, jonka johdosta rouvaraskeveo veti niinsanotut lipat eli täysin kyljelleen ja itse tietysti pidin ohjasta kiinni loppuun asti, joten Ransun loikka kiskoi mut mukanaan, ja rojahdin siihen sen päälle!!! Sairasta!
Molemmat nousimme äkkiä ylös, itse nauroin sillä eihän tuollaista voi tapahtua, ja Ransu oli kovin nolon näköinen... No, jos jotain niin hän oppi että tänään ei pellolla kannata riehua, kun samantien lähtee jalat alta!
Itse ohjasajossa keskityin käynnin askelpituuden muutoksiin ja väistöihin. Käynnin temponmuutokset oli Ransulle helppoa rahaa, ja väistötkin sujui tosi hyvin ottaen huomioon että tein niitä ensimmäistä kertaa ohjasajossa!
Arska myös treenasi Marin kanssa käynnissä, ja hekin tekivät väistöharjoituksia. Arskan ekat, ja hyvin ne meni kun vaan keskittyi!!!
 |
| Varsin rentona, eteen alas venyttäen. |
 |
| Ekat väistöt, Arskan katse oikeaoppisesti väistön suuntaan! |
Loppukäynnit tehtiin leppoisasti maastossa illan hämärtyessä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti