Se tunne on jotain sanoinkuvaamatonta. Enkä nyt puhu siitä hitaasta, kevyestä laukasta josta joskus nautin Valmetin kanssa muutamissa ylämäissä, vaan nyt oli kyse ihan hyvin etenevästä laukasta, jossa todellakin tunsi sen kaiken voiman joka siinä hevosessa jyllää!
Oltiin maastossa, ja jo mennessä Valmet oli varsin tarkkaavaisena, seuraili ympäristöä tosi tarkkaan. Ajattelin mennä meidän vakioreittiä erään mökkikylän läpi, mutta siinä tuli tenkkapoo. Yhdessä mökissä on käytössä vaihtoehtoiset energiamuodot, eli aurinkopaneeleita ja tuuliturbiineja. No, tänään kävi niin että se tuuliturbiini oli ensimmäistä kertaa käytössä kun oltiin siinä kohdalla, ja voin kertoa että se ääni oli aikamoinen! Valmet meni aivan pois itsestään, enkä kokenut enää järkeväksi pakottaa sitä eteenpäin. Kun sain sen vähän rauhoittumaan, käänsin sen takaisin kotiinpäin ja pikkumatkan edettiinkin piaffia harjoitellen! Oli kyllä huima fiilis kun iso hevonen oli varsin kootussa muodossa, nosteli jalkojaan ja ravaili menemään, nautiskelin siinä ja harjoittelin piaffin alkeita!!!
No, tästä vaativien koululiikkeiden jälkeen päästiinkin meidän lempipaikkaan, eli laukkamäkeen! Siitä Valmet lähti niin mukavaa laukkaa etenemään, ja jatkettiin siitä sitten vuorotellen ravissa ja laukassa. Todella, todella upea tunne kun oli riittävän pitkä pätkä ja sai vaan nautiskella laukan voimasta! Viimeinen mutka ennen suoraa pätkää kohti kotia tultiin vielä laukassa, siinä Valmet vähän pukitteli, tai lieneekö että vaihtoi vaan laukan ja vielä jatkettiin tovi kotia kohti laukassa! Lopussa poikettiin vielä pellolle jäähdyttelemään, harjoiteltiin käännöksiä ja pysähdyksiä.
Valmet kyllä kertoi taas koko kylälle että isoherra on töissä, jatkuvasti hirnui ja teki itsestään kovin ison numeron!
Mahtava hevonen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti