Oliko se jompikumpi hänen ilkikurisista kavereistaan vai onko iso pää vaan jumittanut johonkin?
Ei pari naarmua näyttänyt menoa haittaavan, rapatessa roiskuu näköjään!
Illalla sitten oli edessä pakolliset haavanputsaussessiot. Auts taas.
Olen aika suurpiirteinen hevosten haavojen kanssa, aina en edes niitä havaitse ennen kuin siinä on jo rupi päällä. Jos sen haavan satun huomaamaan, putsaan sen yleensä vain vedellä, tai jos tilanne näyttää oikein pahalta, lorautan päälle betadinea.
Nyttemmin turpavärkki on taas iskussa, ja kehtaa liehitellä tammoja kun on herralla taas siloposket!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti