maanantai 7. maaliskuuta 2016

Rekiretki kuvina

Tänään oli vuorossa toinen rekiretki, ja tällä kertaa kuski vaihdettiin vähän nuorempaan. Me ollaan tän naapurin likan kanssa jo ihan tuttuja, hän on mua käynyt harjailemassa ja ratsastamassa, joten eihän tää rekiretki ollu meille homma eikä mikään!

Annetaan kuvien (ja kuvatekstien) puhua puolestaan, kameran takana heilui tällä kertaa Mika Ellfolk, kun Sarilla oli kuulemma muuta hommaa...

Tässä istutetaan pieni kuski kyytiin, ja Sarille viritettiin tommonen kätevä olkipaali jalasten päälle, että hän siinä vaan istuskelee ja nauttii kyydistä!

No, pitihän se arvata, meitsin eka veto, ja Sari putos kyydistä... Amatööri.

Paali jäi pihaan ja Sari päätti seistä jalasten päällä. Kuten ilmeestä huomaat, hän nauttii siitä täysin siemauksin!

Tässä Sari etsii parempaa asentoa.

Kuten myös tässä.

Kyykkypaskalla...
Homma etenee.

Pikkukuski ohjaksissa, Sari vaan varmistelee.  On se helppoo.

Vaativa kääntöpaikka. Tässä tuli pikkukuskilla uskonpuute kun kelkka oli jo ihan vinossa. Mä pysähdyin ja odotin ohjeita, jotka olivat "eteenpäin vaan" sanoi mummo lumessa.

Niin siitäkin kiperästä tilanteesta selvittiin!

Tässä piti olla tie. Ei ollut. Tarvottiin umpihangessa. Sari ja Sarin suunnistustaidot.
Täältä sitä tullaan, kotia kohti, pienessä sivuluisussa!

Slaidaa slaidaa.


Pikku välipala.

Pikkukuski tekee ohjaavaa korjausliikettä, reki on taas menossa metikköön!
Takaisin kotipihalla, vielä viimeinen käännös suorittamatta.

Kääntyy...

Kääntyy...

Kääntyy...

Ja se on siinä!
Että tämmönen reissu meillä oli. Meitsi hoiti hommat tyylillä pikkukuskin kanssa, Sari nyt oli mukana sekoilemassa, tapansa mukaan!

Alkaa vaan uhkaavasti tuo kevät tulla tännekin, näitä lumisia teitä ei kauaa enää ole, joten reki on kovassa käytössä vielä hetken ennen kuin mun perään kehitellään joku uus vehje, jossa toivottavasti on pyörät.

Mutta ei mietitä nyt niitä, nautitaan rekiretkistä niin kauan kuin kelit antaa myöden.

Tää on sitä työhevosen elämää!

Valmet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti