Rohkeuspisteet Ransulle, meitsin pistekori tyhjeni...

No niin, näin sit pääsi käymään että täysin odottamatta Ransu oli viikonlopun yllättäjä. Ja meitsikin yllätti, mutta kuulemma vähemmän positiivisesti.

Ransu on viikonloppuna kunnostautunut oikein kunnon maastomopona, sehän ansaitsi jo Täti Transpoordi Sertifikaatin, ja nyt sen kehitys vaan paranee kerta kerralta! Se menee Sarin kanssa jo ihan pelottomasti kaikkiin uusiin paikkoihin, ja liikkuu kuulemma niin halukkaasti ja rennosti että Sari oikein itsekin sitä ihmettelee. Ransu on ollut vähän semmonen drama queen, isosti reagoiva hermoheikko mutta toi ratsunhomma taitaa olla sille joku kutsumusammatti, koska siinä se tuntuu loistavan.

Toista se on meitsillä, mä en vieläkään tajuu tota ratsastusta. Eikö se nyt riitä jos suostun kantamaan selässäni erilaisia ihmisiä silloin tällöin? Nyt piti taas viikonloppuna naapurin pikkuLindan päästä ratsastamaan ja kyllä olivat valinneet haastavan päivän ratsastelulle. Oli meinaan niin pirun kova tuuli että tämmönen orihevonenkin oli vähän hermona kun maastossa mentiin. Siinä sattui sit semmonen pieni harha-askel että pelästyin jotain ja hyppäsin suoraan viereiselle pellolle, Sari narua puristaen ja Linda selässä keikkuen. Lopputulema oli että kaikki säilyivät vahingoittumattomina, mutta kyllä mua vielä sen jälkeenkin vähän jännitti. Perkeleen tuuli!

Tänään Sari sit kiipes vuorostaan mun selkään ja lähdettiin maastoon tekemään jotain perkeleen tuntuma- ja kääntämisharjoituksia, kun kuulemma mun ohjaus ei ole ihan niin herkkä ku pitäis. Mä en kyllä tajuu semmosta ihme säätämistä, menee hyvä maastolenkki ihan pilalle kun pitää kokoajan kääntyä puolelta toiselle, onko se edes tieliikennelaissa sallittua, kysyn vaan?

Onneks nää maastolenkit ei kestä hirveen pitkään, ja aina voi kotimatkan joutumista vähän edistää napakalla pukkisarjan aloittamalla rynnistyskohtauksella! Sari ei kuulemma näitä oikein arvosta, varsinkin kun mun pukit aika usein uhkaa heittää koko hevosen pois tieltä, ojan puolelle!

Pääasia että on hauskaa, mä kyllä ihmettelen teitä ratsuja miten te jaksatte raahustaa siellä kentillä tai maneeseissa päivästä toiseen... Pistäkää tekin ranttaliksi niin pääsette pois sieltä aitojen välistä ja maastoon, niinku kunnon hevosten kuuluu!

Valmet, ratsu vain silloin ku huvittaa

Ransu, vaihteeksi ilman ratsastajaa!