Tänään Sarin pauloihin joutui Ransu, joka ihme kyllä tykkää kaikesta touhuumisesta, valittaa aina jos hän ei pääse töihin ja muut pääsee. Se on kai sitä nuoruuden intoa, kyllä se siitä vielä laantuu!
Ransu on siitä vähän erikoisempi tapaus, että se tykkää reagoida kaikkeen, siis ihan kaikkeen, vähän turhan isosti. Joka paikkaan se on aina juoksemassa, joka paikasta se on aina juoksemassa pois, ja se juoksee hetken aika lujaa, oon nähnyt. Sit sillä on ihme fiksaatio kiipeillä kivillä ja kallioilla, se on joka päivä jonkun siirtolohkareen päällä ihan innoissaan, mutta palataan siihen joku toinen kerta, sillä nyt on vuorossa videomatskua Sarin ja Ransun Sidbäck-touhuista.
Ransu oli tapansa mukaan ihan häntä töttöröllä treenin alussa, mutta rauhoittui aika nopeesti kun Sari vaan oli rauhallinen ja jatkoi harjoituksia. Ensin Sari harjoitteli Ransun kanssa erilaisia ohjasotteita ja niihin myötäämistä. Lopuksi ne teki näitä sidbäckitouhuja ja kävivät sit vielä maastossa rentoutumassa. Mul on jotenkin vahva tunne että meistä jokainen joutuu taas näihin sidbäckipyörityksiin, nyt kun toi Sari taas muistaa miten hyödyllisiä ne olikaan. Voi perkele.
Tässä nyt kuitenkin ne videot:
Tästäkin ikävästä tilanteesta pääsee nopeasti pois kun vaan pyörii sinne suuntaan mihin Sari haluaa mahdollisimman pian, niin se on taas hetken ihan tyytyväinen. Oon meinaan kokeillut myös väsytystaktiikkaa, eikä toi Sari tunnu väsyvän sit millään. Kerran pyörittiin pihalla 1,5 tuntia kun Rouva Hevoskuiskaajalle ei kelvannut Herraisoherran askeleet.
Että näin meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti