Toi Niilo on vähän myöhäisherännäinen, se on meinaan aloittanut työhevoskoulun vasta lähiaikoina. Oon kyllä maailmalta kuullu vähän aikaisemmin aloitetuista työhevoskouluista, kuulemma jo 2-vuotiaana ovat jotkut hevoset koulunsa aloittaneet. Toi Niilo oli kyllä 2-vuotiaana niin herkkä kaikelle ja kaiken lisäksi sillä oli hiekkaa sen verran mahassa, ettei sen kanssa silloin tehty mitään ylimääräistä.
Nyt se näyttää olevan ihan järkikaveri, joten voi kai sitä ajo-opetusta jatkaa näin vanhemmallakin iällä, kai?
Tähän mennessä Niilo on treenannut ohjasajoa, perässä raahattavien esineiden ääneen totuttelua, aisojen tuntumaa kyljissä sekä ihan yleistä tottelevaisuutta, joista paikallaan pysyminen on se ykkösjuttu. Sari jostain syystä toivois että me seistäis paikallamme vaikka tunti toisensa jälkeen, käsittämätöntä. Mä en ainakaan aio seisoskella päivätolkulla, kyllä hevonen on luotu liikkumaan, ja sitä mä ajattelin tehdä!
Niilo oli tänään treenissä ensin pellolla, jossa käytiin läpi ne perinteiset, eli kaasu, jarru ja ratti. Tänään näytti Niilolla olevan sen verran kevättä rinnassa, että pellolla kului vähän pidempi aika kuin normaalisti. Kun hallintalaitteet oli kunnossa, tuli Sari Niilon kanssa maastolenkille, ja tottakai ne kaappas ton Arskan kuvaamaan niiden hoipertelua.
Kyllä se välillä on ihan hoipertelua, kattokaa ny vaikka:
Kyllä ton Sarin täytyy vielä treenata, kato se hevonen menee just sinne mihin ajuri sen ohjaa...
Ja sitten kohti ryteikkköä.
Metsässä tuli yks vähän huonompi reittivalinta, mutta siitäkin selvittiin, peruutuksella pois ja uusi suunta.
Täähän menee jo ku vanha tekijä. Siis toi Niilo, Sarin touhuista en tiedä...
Sit vielä viimeinen laskeutuminen takaisin tallinpihalle ja treenit on tältä osaa paketissa.
Sari on aina ihan fiiliksissä näiden treenien jälkeen, vaikka sen innostus ei videolla näykään, se on niin perkeleen keskittynyt kokoajan. Kuulemma meidän kanssa onnistuneet treenit on sen takia niin hienoja, kun siihen pisteeseen on päästy ihan itte tekemällä, ja suurimmaksi osaksi ihan yksin toi Sari meitä treenailee.
Ideaalitilanteessa kaikissa ajo-opetuksen vaiheissa on vähintään 2 ihmistä ajurin lisäksi avustamassa, jotta homma etenee turvallisesti ja kohtalaisessa ajassa. Meillä ei noita avustajia ole, Arska toki, mutta ei se ehdi kovin usein meitä auttamaan, joten kahdestaan ton Sarin kanssa touhutaan.
Muistan nähneeni Sarin ja Niilon ensimmäiset ohjasajotreenit, ne kesti ihan sairaan kauan kun Niilon piti oikeestaan itse tajuta että kuuluu kävellä, vaikka Sari onkin siellä takana. Satoja kertoja Sari tuli taluttamaan Niilon liikkeelle, ja sit siirtys takas taakse, jolloin Niilo yleensä pysähtyi ihmettelemään mihin se Sari katos, ja taas Sari tuli taluttamaan Niilon liikkeelle. Oli se aika raskasta aikaa. Mutta, kaikesta huolimatta, nyt ollaan tilanteessa että Niilo ihan oikeasti tajuu edetä, hidastaa, kääntyä ja peruuttaakin vielä Sarin pyynnöstä. Että on sitä odotettukin!
Nyt vaan odotellaan uusia treenejä, meitsinkin pitäisi päästä pikkuhiljaa taas ryteikköön rymistelemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti