Tämä postaus on luonnosteltu jo sunnuntaina, ja julkaistu vasta tänään, keskiviikkona... Kertoo paljon miten hallittua elämäni tällä hetkellä on...
Niin, mitä ihmettä, olen itsekin jo tottunut omaan postaustahtiini, joka viimeaikoihin asti on ollut ihan riittävän ripeä. Nyt kuitenkin on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta, eikä sitä ennenkään olla päästy blogissa ihailemaan hevostouhuja vanhaan, totuttuun tapaan.
TYÖ.
Se on se juttu joka on aiheuttanut tämän blogiahdistuksen. Sen enempää työkuvioita avaamatta, muuta kuin että työrintamalle kuuluu nyt pelkkää paskaa, totean että on se vittumaista kun pitää töitä tehdä rahoittaakseen oman intohimonsa. Tähän asti olen ollut samassa työpaikassa töissä jo lähes 20 vuotta, ja lähes jokainen päivä olen mennyt töihin innoissani. Nyt ei olla enää samassa tilanteessa, töihin mennään mutta valtava kyrpä otsassa, touhu on mennyt aivan käsittämättömäksi.
Myös muutamat työreissut Kokkolaan ovat veroittaneet aikaani, ja vielä yksi reissu pitäisi tehdä Vaasaan, hups, sinne on lähtö maanantaiaamulla klo 5.30. Että hyvää yötä vaan!
Tästä syystä on touhuni hevosten kanssa rajoittuneet ihan minimiin, lähinnä semmoista ylläpitoa olen vaan pystynyt tekemään. Aikaa on liian vähän, ja mieli ei rauhoitu työjutuista vaikka kuinka yrittää.
Tänään sentään sain harjattua kaikki 8 hevosta, ja se on kuulkaa ihan urakka se. Niiltä kun lähtee vieläkin sitä talvikarvaa!!! Lisäksi otin itseäni niskasta kiinni ja kävin Valmetin kanssa pitkästä aikaa maastossa! Juhlan kunniaksi somistin itseni ihan kypärällä, kun Valmet tunnetusti vähän kerää kierroksia varsinkin kotiin päin tultaessa ja ne kierrokset usein ilmenevät mahtavina pukkeina. Tänään kotiin päin käännyttäessä oli hetken aikaa ydinpommin sytytyslanka jo tulessa, mutta uskokaa tai älkää, sain hevosen rauhoittumaan hengitysharjoituksilla! Siis hengitin nenän kautta sisään, suun kautta ulos ja sain hevosen rauhoittumaan ilman että juurikaan pidätin ohjalla tai mitään muutakaan asiaankuuluvaa. Mahtavaa!
Tässä Arska on myös joutunut toimimaan tallipoikana oikein urakalla, ja hyvin se on pärjännyt! Tällä viikolla Kokkolassa ollessani oli eläinlääkäri käymässä rokottamassa Niilon, Lemmyn, Ransun ja Valmetin ja raspaamassa Niilon hampaat. Arska toimi tietysti eläinlääkärin assistenttina, ja hyvin kaikki meni! Niilon hammaskaluston tilanne on nyt vähän hankala, takaa puuttuu hammas joka tällä hetkellä on vähän ikävämpi juttu. Niilolla ei ole nyt tehty ajoharjoituksia kun en viitsi kuolaimia laittaa suuhun joka on kipeä. No, kaipa se siitä pikkuhiljaa helpottaa!
Lemmy on tällä hetkellä oikein elämänsä kunnossa! Joka helvetin kerta kun sitä taluttaa, harjaa tai tekee ihan mitä vaan se tekee ihan kaikkensa ollakseen ihan vitun ärsyttävä!!! Aargh, nyt ei auta muuta ku pitää riimusta kiinni, mutista kirosanoja ja toivoa että järki palautuu Lemmyn pikkupäähän mahdollisimman nopeasti. Kyllä varsat sit on ihania!
Katsotaan saisinko lähiaikoina ihan oikeitakin heppapostauksia aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti