En tiedä moniko hevos(t)enomistaja joutuu vastaamaan tuohon ensimmäiseen kysymykseen ja miten usein, itse vastaan siihen joka kerta kun mainitsen jollekin uudelle tuttavuudelle hevosistani. Ilmeet on aina vähintäänkin kiinnostavia, kun he kuulevat hevosteni määrän. Ei sillä ettäkö niitä olisi määrän takia "kerätty" noin paljon, niitä nyt vaan sattuu olemaan se kahdeksan, kun on tässä vähän yritetty leikkiä kasvattajaa. (ja se leikki jatkuu edelleen!)
Pyrin säästämään viattomat sivulliset heppajutuilta, ja kerron hevosistani lisää ainoastaan niille jotka ihan vartavasten niistä kysyvät ja joiden kuvittelen edes jollain tasolla olevan asiasta kiinnostuneita. Mutta sitten kun se juttu lähtee liikkeelle, niin mua ei helpolla vaimenneta! Watch what you ask for!
Sen jälkeen kun kyselijät ovat selvinneet hevosmäärän aiheuttamasta järkytyksestä, kysytään seuraavaksi motiivia. "no kai sä sit kilpailet niillä" "niin sä pidät sit kaikille kyläläisille tunteja niillä" "no kai sä jollain tavalla tienaat niillä kuitenkin?" Nää on siis yleisimmät olettamukset. Ja voi, pettymys on valtaisa, kun kerron että en mä kilpaile, en pidä niillä tunteja ja ennen kaikkea, ne tuottavat mulle pelkkää, puhdasta tappiota. WHAAAAT?
Mahdoton yhtälö, ja jonkin aikaa vielä kysymyksiä keksitään lisää kunnes huomataan että vastaukseni ovat hyvin samanlaisia, ihan selvää punaista lankaa ei toiminnalleni löydy. Se fakta että kasvatan hevosia ei tunnu olevan pätevä vastaus, ja onhan se totta, sekin hevosalan muoto tuottaa ainoastaan tappiota. Eli ei tässä mitään järkeä ainakaan ole!
Niin, järkeä tästä touhusta on todella vaikea löytää, en ole itse järjen ääntä kuunteleva (ainakaan kovin usein) vaan menen vahvasti tunne edellä. Se henkinen lataus jonka hevoset mulle suo on todella tärkeää, ilman hevosia olisin työvaihteella kotonakin. Hevoset ovat se syy jonka vuoksi lähden töistä innolla kotiin, hevoset ovat se syy jonka vuoksi herään aamulla kukonlaulun aikaan ja jonka vuoksi painan pääni tyynyyn aivan liian myöhään. Elämäntapa, niin kliseistä kuin se onkin, sitä se vaan on. Rakastan hevosia, riittääkö se?
No sitten se toiseen, polttavaan kysymykseen johon annan aina yhtä kuumottavan vastauksen.
Miksei sulla oo lapsia?
Niin, miksi pitäisi olla??? Kun se yhteiskunta vaan pyörii niin... Vai pyöriikö? Olettamus on että naiset saavat lapsen/lapsia siinä 20-35 ikävuoden kieppeillä, asuvat rivitalossa, ajavat farmarivolvolla ja toisella kädellä työntävät lastenvaunuja ja toisessa kädessä on se kultainen noutaja. So classic, and so not for me.
Kyse ei ole siitä ettenkö pitäisi lapsista. Pidän niistä todella paljon, muistanette että pidän ratsastustunteja iltaisin, joissa useinmiten on lapsia, ja tulen heidän kanssaan todella hyvin toimeen.
Pidän myös lapsista kun niitä meillä joskus käy, tai kun käymme jossain kylässä. Pidän lasten kanssa leikkimisestä, pääsen aika nopeasti heidän tasolleen.
Mutta, asia josta en niin pidä on se lasten kasvatus. Tunnen vain muutamia perheitä joissa lapset on kasvatettu mielestäni "oikein" eli ovat hyvinkäyttäytyviä, terveellä maalaisjärjellä varustettuja "tulevaisuuden toivoja". Moni sanoo että mun on turha arvostella toisten lasten kasvatusta jos en itse ole kasvattanut yhtään lasta. Se on kyllä totta, yhtään lasta en ole kasvattanut mutta kun se lasten kasvatus ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin hevosten kasvatuskaan. Uskokaa kun sanon, ihan samat periaatteet pätevät kummassakin:
Niillä saa olla oma tahto mutta ne eivät saa tehdä miten tahtovat.
Siinäpä teille kasvatusperiaate, saatte tehdä siitä vaikka huoneentaulun jos se auttaa teidät raskaiden lastenkasvatuspäivien läpi!
Lähes kaikilla tutuillani on lapsia, ja joillain on ennen ollut jopa hevosia. Joko hevoset on laitettu pois lasten tieltä tai raha ei ole riittänyt kumpaankin elementtiin. Toki, joku on ne hevoset itsepintaisesti pitänyt siinä ohella, hatunnosto teille!!!
Itse en pystyisi lisäämään lapsia tähän elämääni jota nyt elän, enkä toisaalta ole halukas elämääni mitenkään muuttamaankaan. Niin ikävää kuin se onkin, lapset eivät vaan sovi elämääni nyt, ja tuskin tulevat ikinä sopimaankaan. Arskan kanssa asia on puhuttu jo aikoja sitten, hän on siis ihan kartalla tästä tilanteesta ja olemme kerrankin jostain asiasta samaa mieltä!
Jäin tuossa miettimään mitä vastauksia olen saanut tutuiltani joilla on niitä lapsia. En ole siis kysynyt keneltäkään miksi heillä on lapsia, mielestäni se on hieman epäkohteliasta, he ovat vain omatoimisesti vastanneet mm. seuraavilla tavoilla:
- No, aloin olla jo sen ikäinen että lapsia oli PAKKO hankkia. (tietääkseni pakko ei ole kuin kuolla)
- No, tässä nyt vaan kävi näin. (oliko raskaus siis vahinko???)
- En mää tiedä miksi hankin lapsia (no onpa pätevä vastaus, toivottavasti edes tiedät mitä teet niillä!)
Tässäpä näitä parhaita vastauksia, aika surullista jos multa kysytään. Olisin toivonut että edes joku vastaisi "koska rakastan lapsia" mutta ei, näin positiivista vastausta en ole saanut vielä keneltäkään.
Jos ja kun minulta kysytään miksi mulla on hevosia, vastaan että koska rakastan niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti