Mitä otollisin päivä siis ottaa hevosista edustavia valokuvia! Ja mitä tein minä, otin yhden kuvan, ja senkin Lemmyn paskakasasta jossa törötti ilkeä suolinkainen. Nyt en jaksa edes ladata sitä yhtä kuvaa tänne, ehkä huomenna.
Koko ihana aurinkoinen päivä meni niin tiiviisti hevosten tarhoja siivoillessa ja hevosia ajaessa, että se kamera kertakaikkiaan vaan ei ehtinyt mukaan menoon.
Kaikki muut hevoset pääsivät tänään liikkeelle paitsi Vip ja Niilo. Valmet pääsi pitkästä aikaa ohjasajolle, ja oli yllättävän järkevästi. Odotin meinaan melkoista sekoilua kun on ollut vähän vähällä liikutuksella tovin. Alkuun otin pihalla muutaman testikierroksen ja totesin että jarrut ja ratti löytyy, ja sit lähdettiin maastoon. Yhden kerran Valmet yritti ryykästä täysillä kotiin kun käännyttiin takaisinpäin, mutta sain sen aika helpostikin pysäytettyä ja matka jatkui rauhassa. Tein vielä muutaman lyhyemmän reitin jotta sain vahvistettua rauhallista paluuta myös kotiin päin, ja käytiin vielä lopussa ihan umpimetsässä testaamassa Valmetin maastokestävyys. Oli kyllä mukavaa herran kanssa!
Sen jälkeen vuorossa oli Ransu. Samat testikierrokset pihalla ja Ransu otti niissä kyllä ilon irti! Ei ehkä maailman notkein hevonen, mutta melko nopea kylläkin! Itse maastossa neiti oli itse täydellisyys! Mahtavaa, oli uutta ja ihmeellistä mutta vain pieniä epäröintejä, ja heti kun vahvistin ääniapua, Ransu jatkoi matkaansa luottavaisena! Ihana nuorukainen!
Lemmy tietysti loisti taas maastokävelyllä, luulen että kaksi päivää hyvää käytöstä putkeen on ihan maksimi, huomenna varmaan menee Lemmyn kanssakin sukset ristiin. Eihän tätä hyvää fiilistä voi loputtomiin jatkua!
Arska, Mari ja Eida saivat päivän liikutukset ihan maastossa taluttelun muodossa, kuunvalossa nyt illalla. Eida pörisi lähes koko matkan varmuuden vuoksi, mutta pörinästä huolimatta oli fiksusti vierellä. Ja Arska oli vihdoinkin päässyt askelta lähemmäs mua! Meillä on meinaan Arskan kanssa tällä hetkellä enemmän työskentelyä taluttaen kuin ratsastaen, ihan luottamuspulan vuoksi. Tähän mennessä Arska on puskenut taluttaessa jatkuvasti vähän edelle, siten että kulkee pää ihan vinossa, ketju suussa koko matkan ja mulla on käsi ihan kipeä siitä pitämisestä. Tänään, alusta asti, hän käveli nätisti vierellä, pää kerrankin mun tasolla ja oli aivan kuulolla koko matkan! Voisiko tämä olla käännekohta? Ei varmaan, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Ensi viikko onkin hyvin pitkälti hevosilla vapaata, lähden tiistaina Kokkolaan työmatkalle ja tulen sieltä vasta perjantaina. Arska-parka joutuu leikkimään tallirenkiä nämä päivät. Sitten ei muuta kuin toivota että hevoset käyttäytyy nätisti myös Arskan kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti