perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tilastoja perjantain ratoksi

Tässä näyttää olevan vähän luppoaikaa, joten mielenkiinnosta lähdin Bloggerista seuraamaan blogissani tapahtuvaa liikennettä.

Tänään 21.03.2014 eniten on katsottu postausta jossa varoiteltiin varsasta. Tätä uutista on katsottu 183 kertaa.
Toiseksi eniten katselukertoja keräsi ensimmäinen postaus. Tsekattu 105 kertaa. Tästä se ajatus sitten lähti.

Kaikenkaikkiaan blogiani on kurkittu aikojen alusta asti 4829 kertaa, olen siitä kovin kiitollinen! Rekisteröityneitä lukijoita on edelleen se neljä, mutta uskon ja toivon että teitä on enemmänkin, vaikka ette olekaan rekisteröityneet. Koittakaapa rekisteröityä, Valmet Fan Clubin alla "liity tähän sivustoon" linkistä. Olisi kiva saada "kasvot" teille uskollisille lukijoille!

Lisäksi blogiini on löydetty mitä erikoisimmilla hakusanoilla, sari vasenkari, eestin raskas vetohevonen, valmet treenaa nyt ovat aika loogisia. Mutta herää kysymys, kuka pervo on löytänyt blogini hakusanoilla kiimainen tallityttö?? Ja mihin postaukseen hän on päätynyt?? Toki meitä on moneen junaan, ja on hienoa että Google ohjaa ihan kaikenlaiset ihmiset tähän lähtökohtaisesti hevosia käsittelevään blogiin!!! Myös tissit ja peppuja ovat olleet kiinnostavat hakusanat, voisin kuvitella että niiden kautta on päädytty tähän postaukseen.

Miksi sitten kirjoitan blogia, miksi aloitin, miksi välillä on pitkiä taukoja, miksi ja miksi ja miksi?

No, alunperin blogiajatus lähti siitä kun Valmetin toinen omistaja asui niin kovin kaukana, ja halusin jollain keinolla saada hänet pidettyä ajan tasalla siitä mitä herran kanssa touhutaan. Syy miksi blogi lähti alunperin "Valmetin kirjoittamana" liikeelle, on varmaan ihan puhtaasti itsesuojeluvaisto. Kun hevonen kerran sitä blogia päivittää, voi mielipiteet olla joskus hyvinkin vahvoja, kirosanojakin voi käyttää ja kukaan ei syytä siitä ikinä minua, kun se on se Valmetti joka niitä tänne viljelee! Valmetin puolesta kirjoittaminen oli todella mukavaa, ja uskokaa kun sanon, (nyt tulee vähän itsekehua) jos Valmet todella osaisi puhua, se puhuisi juuri niin kuin olen blogiin kirjoittanut. Se on pitkästä aikaa hevonen jota pystyn inhimillistämään sen verran että käännän hänen kaikki katseet, eleet ja liikkeet suoraan sujuvaksi tekstiksi. Kaikki Valmetin nähneet ovat varmasti samaa mieltä!

Välillä on tullut pitkiäkin taukoja, ja näin jälkeenpäin ne harmittaa kovasti. Syitä oli tasan kahdenlaisia, joko motivaatio koko hevostouhuun oli hetkellisesti kovin alhainen ja välillä taisteltiin tietoteknisten ongelmien kanssa. Pahoittelut näistä tauoista, nyt ollaan taas niin taitavia koneenkäyttäjiä että postauksiakin tulee suhteellisen usein! Ja on sitä motivaatiotakin ihan mukavasti. Tänä vuonna siirryin kirjoittamaan blogia "omasta puolestani" sillä tuntui että itsellänikin on niin paljon sanottavaa, ja kaikkea sitä ei oikein pysty kääntämään Valmetin suuhun. Välillä vähän harmittaa että blogin alkuperäinen, joskus jopa humoristinenkin ilmaisumuoto vähän kärsii, mutta pyrin aina välillä antamaan puheenvuoron näille hevosillekin, edellyttäen että heillä ihan oikeasti on jotain sanottavaa!

Ainoa mikä vielä vähän harmittaa on kuvien vähyys. En valitettavasti ole sitä normaalia bloggaajatyyppiä joka kantaa kameraa kaulassaan jatkuvasti, ja kuvien ottaminen on ihan puhdasta sattumaa. Arskakin on aina jossain eri paikassa, joten nyt en ole saanut häntäkään auttamaan kuvien kanssa. Katsotaan josko tuleva kevät antaisi enemmän aihetta kameran käyttöön, kaikista hevosista pitäisi saada ainakin aikaiseksi ottaa yhdet kunnon rakennekuvat, sillä niitä ei ole tässä blogissa vielä nähty. Ja kieltämättä, aina kun luen muita blogeja, ihailen niitä kuvia jotka ovat usein hyvinkin taiteellisen näköisiä, ja siitä innostuneena yritän ottaa itsekin samanlaisia... Ei ole muuten ihan helppo homma, vaikka kamera olisi viimeisen päälle uusinta uutta ja kaikilla herkuilla, on kuvat täysin ala-arvoisia kun niitä tämmöinen amatööri räpsii! Pitää siis sitäkin ihan treenata.

Tässä yksi parhaan tunnelman omaavista kuvista, joka on otetty oriasemakäynnillä. Vaikka Arska ei ole sukinut partakarvojaan, sillä on päällä joku ihme Tre Kronor-paita ynnä muuta, on kuvan fiilis jotenkin mahtava. Valmet on kovin tarkkaavainen, mutta toisaalta ihmeellisen levollinen. Näitä lisää!


Eiköhän tästä ole taas mukava jatkaa kohti uusia pettymyksiä, kiitos ja anteeksi!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti