sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Paluu arkeen

No niin, "lomat" on lusittu ja kotiin on palattu. Tiedoksi vaan, sinne Kokkolaan on ihan helvetin pitkä matka, ainakin täältä Laitilasta käsin. Pitkän matkan rasituksen poisti kokkolalaisten hyväntuulisuus, siinä on kyllä kovin iloinen kansa! Ihan tällaista perusvittuuntunutta turkulaista vähän jopa ärsytti moinen ainainen hymyily...

No, perjantai-illalla olin kotona vasta kymmeneltä, joten siihen iltaan ei muuta kuulunut kuin hevosten tervehtimiset, karsinoiden siivoukset ja hevosten ruokinta. Uni tuli itselläkin melko nopeasti.

Eida-rouva



Lauantaina oli suuret suunnitelmat, ratsastusta, ohjasajoa, tarhojen siivousta ja vaikka mitä muuta. Luontoäiti päätti toisin, aamulla lunta oli sen 20 cm maassa ja koko päivän tuiskusi lisää. Tarhojen siivoaminen piti siis jättää, eikä lumihangessa rämpiminen muutenkaan innostanut. Ainoat hevoset jotka pääsivät pienelle maastokävelylle olivat rouvat Ransu ja Eida. Heistä Ransu käyttäytyi varsin mallikelpoisesti, vaikka oli selvästi havaittavissa kevään merkkejä askelluksen ripeydessä! Eida, vanha rouva, jonka rauhallisuus hipoo normaalisti jo aivokuolemaa, päätti sitten lähteä rouva tallinpitäjän käsistä kuin se kuuluisa telkkä pöntöstä!

Lemmy ja Niilo


Oma vika, mitäs taluttelen hevosta ilman ketjua. Eida on tähän asti saanut nauttia ketjuttomasta taluttelusta, mutta nyt joudun valitettavasti käyttämään silläkin ketjua turvan päällä, ettei tämä tule enää ikinä toistumaan. 

Siis kertakaikkiaan, täysin yllättäen, takaisinpäin tullessamme Eida vaan lähti. Ei mikään tekijä antanut mitään varoituksen sanaa, yhtäkkiä tuijotin vaan rouvan massiivista, mutta kovin nopeasti loittonevaa pyllyä. Olihan se näyttävän näköinen siinä laukatessaan kotia kohti häntä töttöröllä, ja varmasti lähti karstat koneesta! Kun pääsin itsekin takaisin tallille, otin Eidan kiinni ja lähdimme uudestaan maastoon. Tällä kertaa siis ketju oli turvan päältä, eikä Eida tietenkään ollut kertaakaan lähtemässä yhtään mihinkään. Eihän tämä uudelleen maastoon lähteminen hevosen koulutuksen osalta johda yhtään mihinkään, teen sen vaan itseni takia, jotta löydän sen itsevarmuuden taas uudestaan, joka on rapissut olemattomiin hevosen karattua käsistäni.




Siinäpä ne tärkeimmät lauantain tapahtumat, pientä jetlagia oli ilmassa!

Sunnuntai on mennyt mukavasti kurssia pitäessä. Pidin tuossa naapurissa, Laitilan Hevosharrastekeskuksessa satulan sovitus-kurssin. Osallistujia oli mukavasti, ja itse nautin kurssien ja luentojen pitämisestä suunnattomasti! Kiitos kaikille osallistujille vielä kerran!

Vink vink, samaisessa paikassa järjestetään ohjasajokurssi 27.04.2014 allekirjoittaneen toimesta!
Lisätietoa  täältä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti