perjantai 12. joulukuuta 2014

Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

mulla ei oo montaa toivetta tähän kirjeeseen, joten uskon että toteutat ne sen enempää kyseenalaistamatta!

Oon ollut kiltti jne jne diipadaapaa (en esimerkiksi oo kertaakaan tänä vuonna pudottanut tota Saria kyydistä reippailla maastolenkeillä) ja mielestäni ansainnut näistä lahjoista ihan jokaisen. Ei oo niin väliks vaikka et noille muille karvakorville toisikaan mitään lahjuksia, talon isäntä on tärkeintä pitää tyytyväisenä, tästä voinemme olla samaa mieltä, vai mitä?!

Ensimmäinen toive olkoon puhtaasti materialistinen, mutta kovin tärkeä mulle työhevosen roolia toteuttaessani:

Tärnsjö työvaljaat, vaikka tämmöset. Mulla oli aikanaan tommoset tosimiesten valjaat, mutta eipä ole enää, joten yhdet semmoiset pliis. Mun koko on 5. Ja tuossa kuvassa näkyvä äijä on Hans Sidbäck, johon hatarasti liittyykin mun seuraava toive:

Älä anna ton Hassen tulla tänne meidän tilalle meitä kouluttamaan. Mä oon ollut kerran sen käsittelyssä, enkä niin välittäis enää siihen joutua. Se äijä on niin ärsyttävän tarkka ja kaikki pitää olla just eikä melkein, ja mä en oikeen oo päässyt sen kanssa samalle aaltopituudelle. Toi Sari yrittää vetää jotain sidbäckiä täällä meidän kanssa, joten sovitaanko että se riittää tästä koulutusosiosta. Jos Sari menee ja kirjoittaa sulle jonkun oman kirjeen, niin se varmaan pyytää sulta että Hasse vois muuttaa tänne asumaan... Pliis, revi se Sarin kirje!

Sit olis semmonen toive että ensi kesänä (ja kaikkina muinakin tulevina kesinä) mä saisin rakastella ainakin ton Eidan kanssa. Tarvittaessa voin rakastella ton Ransunkin kanssa, vaikka se on vielä vähän nihkeä mun lemmenlurituksille, mutta enköhän mä sen pehmitä! Mun ja Eidan rakkaustarina on vielä vailla kunnon sinettiä, sillä pari vuotta sitten meidän ensimmäinen poika valitettavasti menehtyi verenmyrkytykseen. Tuolla on vähän tarinanpätkää mun Suomessa syntyneistä jälkeläisistä.

Neljäs toive olis saada noi Niilo ja Lemmy ruunattua, sillä on se vaan semmonen juttu että talossa voi olla vaan yksi isäntä, ja se olen minä! Ihme wannabe-jalostusoriit, pah, vielä mä teille kastraation näytän! Voin lähettää sulle tekstarina lähiklinikoiden yhteystiedot, jos se jotenkin jouduttais tätä prosessia.

Ja viides ja viimeinen toive, ei enempää eikä vähempää kuin lunta ja pakkasta tänne Laitilaankin! Meitsi on kauheella tohinalla kasvattanut talvikarvan, ja se menee ihan hukkaan näissä vesisateissa. Ja kyllähän sä tiedät että mikään ei voita kunnon lumikinoslaukkaa!

Kiitti, Valmet

Ja käykää muutkin kirjoittamassa oma kirjeenne täällä.

 https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHGNogmEFEzIrfkwkoK-KZSknatL9vWdXvYG-Bz2zQxBX7Un7UnpjfjndFk9EeSDltKUCMQgKf6ehFqsxVSJhPGewo0f2Dd40aFVszn2Pig4jw9EN34D4wQjFD3hCdwsIglWZee-v9DXFh/s1600/rakasjoulupukki.jpg




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti