Tänään oli myös semmoinen hyvän fiiliksen päivä että illalla vielä päätin "ratsastaa" Eidalla. Käytännössä se on vain ratsastajaan totuttamista, mutta sitä voi tehdä aina silloin tällöin, aikaa siinä ei mene kuin 15 minuuttia!
Kun touhuan yksin, vie hevosen ratsukoulutus vähän enemmän aikaa, ja myös opettamistapa eroaa paljon siitä kuin jos olisi useita päteviä avustajia.
Eidaa ei ole edes ohjasajettu kuin muutaman kerran, eikä siis avut ole vielä oikein hallussa. Käytännössä tällä hetkellä Eidan hommiin kuuluu olla rentona ratsastaja selässä ja toivottavasti liikkua jossain vaiheessa muutaman askeleen eteenpäin!
Tänään siis istuin Eidan selässä, hän oli aivan rauhallinen, ja maiskuttelin koko sen ajan!. Aina kun Eida otti askeleen eteenpäin, kehuin sitä, mutta jos otti askeleen taaksepäin, en tehnyt mitään.
Tämä on tällä hetkellä ainoa keino, eli oikeastaan odottaa hevoselta sitä oikeata reaktiota. Vielä en käytä pohkeita ollenkaan, sillä ääniavut eivät ole vielä niin hyvin hallussa, mutta pohkeiden aikakin tulee vielä!
Vaikka tässä ollaan ihan alkuvaiheen ensi neljänneksellä, on se aina yhtä ihanaa, istua Eidan selässä ja olla ratsastavinaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti