tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ne on hengissä, vieläkin, valitettavasti...

Nimittäin ne saatanan pikkupojat, jotka luulee jonain päivänä olevansa mun veroisia orihevosia. Ei tuu kuule tapahtumaan, voin sanoa!

Aina keväällä huokaisen helpotuksesta kun Niilo lähtee pois, ja joka syksy joudun karvaasti pettymään kun se aina vaan tulee takaisin kotiin. Eikö se vois vaan jäädä sinne laitumelle, kyllä se on jo niin iso poika että pärjää siellä ympäri vuoden. Ei tarvi tänne nurkille tulla isottelemaan.
Tänä keväänä oli erityisen mukava nähdä kun molemmat pikkupojat, eli Niilo ja Lemmy lastattiin traileriin ja vietiin kauas pois! Täällä on ollut niin helvetin rauhallista, oon voinut itsekin ottaa aika rennosti kun ei tarvii vahdata kuin neljää hevosta.

Toivottavasti ne homot ei tuu ikinä kotiin.

Jostain syystä toi Sari halus käydä katsomassa niitä siellä laitumella, kun oli jonkun matkan varrella. No, kävivät katsomassa ja oletettavasti molemmat tilan nuorista lupauksista on hengissä ja hyvinvoivia. Voi perkele.

Lemmy oli fiksu, ei tullut näytille ollenkaan. "Jos mä en katso niitä päin, ne ei edes muista kuka mä oon, ja saan olla täällä aina ja ikuisesti"!

Kyllä pikkupoikien kelpaa täällä laukkailla.


Kyllä täällä kelpaisi vähän vanhemmankin herrasmiehen laukkailla, vink vink. 
Niilo siellä yrittää leikkiä kuollutta, ettei häntä nähtäisi ja haettaisi kotiin.
Hölmö, sieltä se nousi ja lähti tallustelemaan kohti kuvaajaa.

Täsä mää olen, vain puoli metriä korkeampi kuin kaverini.

Vakavan korvavammankin on kehittänyt!
No, oli miten oli, ainakaan vielä ei oo pikkupojat tullut takaisin häiritsemään mun rauhaa. Kuulemma joskus elokuun lopulla ne sieltä sit tulee takaisin.

Paitsi jos joku vaikka ostais ne ennen sitä?! Anyone, good price, only for you! Osta 1 saat 2.

Terveisin Myyntimies Valmet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti